Syömishäiriöt alkavat usein sillä, että sairastunut alkaa laihduttaa. Taustalla on usein julkilausuttu pyrkimys terveellisempään elämään. Laihdutuksen tai oksentelun tarkoitus on lievittää henkistä pahoinvointia.

Syömishäiriöitä ovat anoreksia nervosa, bulimia nervosa, ahmishäiriö ja ortoreksia.

Syömishäiriöt voivat laueta tilanteissa, joissa taustalla on esimerkiksi erilaiset epämukaviksi koetut tilanteet elämässä, menetykset ihmissuhteissa tai muunlainen paha stressi.

Vaikuttavia tekijöitä syömishäiriöön sairastumisessa on etsitty yhteiskunnasta, perheestä ja nuoruusiän kehityksessä.

Altistavien tekijöiden lisäksi jokin elämäntilanne aiheuttaa syömishäiriöön sairastuvassa niin kovan psyykkisen paineen, että hän alkaa purkaa kokemaansa ahdistusta kontrolloimalla omaa vartaloaan ja syömistään.

Syömishäiriöön sairastunut toteuttaa sairautta esimerkiksi niukalla kalorimäärällä ja runsaalla liikunnalla. Hän saattaa pidättäytyä ruuasta, oksentaa tai turvautua ulostuslääkkeisiin. Syömishäiriöön sairastunut ei pidä toimintaansa mitenkään erikoisena, ja kun läheiset yrittävät keskustella, hän kiusaantuu ja ottaa etäisyyttä läheisiinsä.

Joissain urheilulajeissa korostetaan fyysistä ulkonäköä ja niissä on tietyt painorajat. Nämä urheilulajit yhdistettynä hyvin vaativaan valmennuskulttuuriin voivat lisätä riskiä sairastua syömishäiriöön.

Anoreksia tarkoittaa pakonomaista halua laihtua. Laihtumiseen pyritään säätelemällä energiansaantia sairaalloisen pieneksi ja liikkumalla paljon. Anoreksiaan liittyy aliravitsemuksia ja erilaisia puutostiloja, koska anorektikko ei saa ravinnosta tarpeeksi suojaravintoaineita. Anoreksia voi johtaa sydämenpysähdykseen ja kuolemaan.

Bulimia tarkoittaa sitä, että syömishäiriöinen ahmii valtavasti ruokaa ja syömisen päätteeksi hän oksentaa syömänsä ruuat. Oksentelun sijaan jotkut buliimikot käyttävät voimakkaita ulostuslääkkeitä. Bulimiakin voi johtaa kuolemaan, koska oksentelu aiheuttaa pidemmän päälle kemiallisen tasapainon heittelyä, ja siitä voi seurata sydämenpysähdys.

Ortoreksia tarkoittaa tilaa, jossa ihminen pyrkii niin vimmalla kohti täydellistä terveyttä, että sääntelee syömistään todella kohtuuttomasti. Hän saattaa miettiä, onko luomuomena varmasti terveellinen, entä pala ruisleipää – onkohan siinä liikaa hiilihydraatteja, jotka muuttuvat elimistössä sokeriksi.

Ahmimishäiriö tarkoittaa sitä, että siitä kärsivä ihminen ahmii todella merkittäviä määriä ruokia, mutta ei kuitenkaan oksenna niitä ruokailujen päätteeksi. Ahmiskohtauksen jälkeen hän saattaa jättää aterioita väliin jopa useamman päivän ajan, mikä taas lisää todennäköisyyttä hallitsemattoman ahmimiskohtauksen uusiutumiseen. Ahmimishäiriöön liittyy valtavaa häpeäntunnetta.

Epätyypillinen syömishäiriö tarkoittaa sellaista tilaa, missä oireistossa on yhdistelmiä muista syömishäiriöistä, mutta mikään syömishäiriön diagnoosi ei istu täysin kohdalleen.

Harvinaisempia syömishäiriöitä ovat ruminaatio, joka tarkoittaa kertaalleen niellyn ruuan uudelleen pureksimista. Pica-häiriössä tunnetaan himoa erikoisia asioita kohtaan. Yösyömishäiriössä ihminen paastoaa ja laihduttaa päivällä, mutta yöllä syö hallitsemattomasti.

Syömishäiriöistä kärsii muutama prosenttia väestöstä. Epätervettä ajattelua ruuan suhteen saattaa olla usealla kymmenellä prosentilla väestöstä. Syömishäiriöistä on mahdollista parantua. Hoitaminen alkaa terapialla. Joskus tarvitaan osastojaksoja ja mielialalääkitystäkin. Ahdistus ja masennus liittyvät syömishäiriöihin kiinteästi.