"Olin koulussa aina se, jota ei otettu porukkaan. Kun olin 10-vuotias, joku sanoi minua läskiksi. Ajattelin, että jos se on syy kiusaamiseeni, haluan muuttua.
Aloin kontrolloida syömistäni ja oksentaa ruoan jälkeen. En osaa sanoa, mistä ajatus tuli. Mutta se teki minut tyytyväiseksi.
Yksin asuminen vei anoreksiaan
Yläasteen jälkeen muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Yksin asuminen helpotti sairauden salaamista ja aloin luisua anoreksiaan. Vähensin syömistäni niin paljon, että aloin pelätä jopa veden juomista. En laskenut kaloreita vaan määriä. Viisi makaronia, kaksi palaa lihapullaa. Jos söin palan kurkkua, minulle tuli pakottava tarve lähteä lenkille.
Olin 17-vuotias, kun tulin kotikuntaani työharjoitteluun. Pyörtyilin, enkä jaksanut tehdä mitään. Silloin isäni havahtui tilanteeseen. Hän vei minut mielenterveystoimistoon.
Oli valtava helpotus, kun ei tarvinnut enää valehdella. Vastaanotolla selvisi, että kärsin syömishäiriöiden lisäksi masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Toipuminen alkoi, kun pääsin psykologille ja ravitsemusterapeutille. Syömisen aloittaminen ei silti ollut helppoa. Minulta oli hävinnyt nälän tunne. Jojoilin pitkään syömättömyyden ja ahmimisen välillä.
Sain lapsia syömishäiriöstä huolimatta
Olen nimennyt sairauteni anoreksiapeikoksi. Se tulee välillä olkapäälleni ja kuiskuttelee ilkeyksiään, mutta en suostu enää sen kelkkaan. Olen ymmärtänyt, etteivät sairaat ajatukset ole omiani vaan peikon. Se on auttanut.
- Lue myös: "Sain laihuudesta turvaa"
Lapseni ovat tärkeimmät opettajani. Luulin, etten voisi koskaan tulla raskaaksi, mutta nyt minulla on kaksi lasta. Heidän ansiostaan ruokarytmini ja -valioni pysyvät terveellisinä.
Bulimia vaurioitti hampaat
Sairaus on jättänyt minulle pahoja nivel- ja lihaskipuja. Palelen jatkuvasti, ihoni on kuivunut ja hampaiden kiille lähtenyt. Olen hoitanut hampaitani tuhansilla euroilla, eivätkä ne ole vieläkään kunnossa. Mikä pahinta, huonon ravitsemukseni vuoksi myös vanhimman tyttäreni hiukset ja hampaat olivat hauraat.
Toisaalta – ilman sairautta en olisi minä. Olen oppinut, että tunteista täytyy puhua. Sairautta ei tarvitse hävetä.”
Hennan vinkit: Näin autat sairastunutta
- Vältä laihuuden ihannointia. Vaikka kaverisi olisi hoikistunut, älä sano ”kylläpä näytät hyvältä”. Puhu mieluummin terveellisyydestä ja hyvinvoinnista.
- Ole rohkea. Älä pelkää kysyä, miten kaverillasi menee, jos huomaat merkkejä syömishäiriöstä. Hän voi kaivata sitä, että tulee nähdyksi.
- Älä tuputa. Syömään pakottaminen ei auta anoreksiaan sairastunutta parantumaan. Pyri mieluummin tekemään ruokailuhetkestä rento ja vapautunut.
