Kognitiivisen psykoterapian avulla voi oppia näkemään itsensä ja maailman uudessa valossa.
Mistä johtuu, että samanlaisessa elämäntilanteessa toinen lannistuu ja toinen vahvistuu? Saatamme tulkita sekä vastoinkäymisen että onnistumisen aivan eri tavoin.
Meillä on usein jonkinlainen perususkomus, jonka läpi tulkitsemme kaikkea kokemaamme. Tuo linssi tai suodatin voi värittää kokemustamme monin tavoin.
– Havaintojamme ja tulkintojamme elämästä muovaa se, millainen käsitys meillä on itsestämme ja maailmasta, sanoo vastaava psykoterapeutti Anna Valjakka Psyykkisen hyvinvoinnin keskus Kompista Kuopiosta.
”Ajatuksia muokkaamalla voidaan vaikuttaa tunnekokemuksiin. ”
Valjakka edustaa kognitiivisen psykoterapian suuntausta. Tämän monia alalajeja ja painotuksia sisältävän suuntauksen ydinajatus on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja muokkaamalla ajatuksia voidaan vaikuttaa myös tunnekokemuksiin.
Siksi elämänkriisien ja psyykkisten vaikeuksien käsittelyssä pyritään muokkaamaan haittaa tuottavia ajatuksia ja uskomuksia. Eikä pelkästään ajatuksia: myös tunteisiin ja käyttäytymiseen vaikutetaan terapian keinoilla.
Lue lisäksi: Resilienssi eli kyky kohdata muutoksia ja palautua niistä on meillä jokaisella erilainen
Tutkimusten mukaan kognitiivisella psykoterapialla voidaan hoitaa kaikkia yleisimpiä psyykkisiä häiriöitä. Tästä on vahva tieteellinen näyttö. Ehkä siksi juuri kognitiivinen psykoterapia monine alalajeineen on levinnyt niin laajalle. Se sisältyy myös monien sairauksien Käypä hoito -suosituksiin.
Anna Valjakka kuitenkin korostaa, että hoidon vaikuttavuutta arvioitaessa tärkeintä eivät ole suuntaus ja sen yksityiskohdat vaan terapian muut elementit.
– Tärkeintä on hoidettavan asiakkaan motivaatio, terapeutin ammattitaito, terapian oikea-aikaisuus sekä terapeutin ja asiakkaan välille syntyvä vuorovaikutussuhde. Kun nämä ovat kunnossa, psykoterapialla on hyvät mahdollisuudet onnistua, Valjakka sanoo.
Sairaus ei enää kavenna elämää
Psykoterapia palautti Pirjon psyykkisen toimintakyvyn ja paransi perheen ihmissuhteita.
Viisikymppinen Pirjo tuli vastaanotolle, koska oli menettänyt toimintakykynsä kokonaan. Hänen päivänsä kuluivat käytännössä suurimmaksi osaksi nukkuen.
Pirjo oli menettänyt työkykynsä fyysisen sairauden vuoksi. Hän oli masentunut, koska ei kyennyt elämään kuten ennen. Tämä ei johtunut niinkään fyysisistä kuin psyykkisistä esteistä: hän oli surullinen siitä, mitä oli menettänyt.
Kognitiivisen psykoterapian tavoitteeksi asetettiin uudenlaisen identiteetin rakentaminen. Vaikka fyysinen sairaus paheni terapian aikana, asiakkaan psyykkinen toimintakyky parani huimasti.
– Kahden vuoden terapian jälkeen Pirjo oli löytänyt itselleen tärkeän yhteisön, jonka toimintaan hän osallistui aktiivisesti. Hän oli myös aloittanut uuden harrastuksen, joka korvasi menetettyä työelämää. Perheenjäsenten keskinäiset välit olivat paljon paremmat, sillä he olivat yhdessä pystyneet käsittelemään muutoksia ja menetyksiä, joita äidin sairaus oli aiheuttanut, Anna Valjakka kertoo.
Pirjo oli aiemmin elänyt hyvin suorituskeskeistä elämää ja tottunut puhumaan itselleen vaativaan sävyyn. Hän oli kokenut olevansa arvokas vain silloin, kun kykeni tekemään kaiken, mitä muut vaativat. Taipumus tähän oli toki edelleen olemassa, mutta hänen sisäinen puheensa oli muuttunut: psykoterapiassa Pirjo oli opetellut suhtautumaan itseensä sallivammin.
Vaativien ajatusten sijaan Pirjo oli oppinut pohtimaan, mitä itse halusi ja tarvitsi. Tämä teki elämästä – fyysisestä sairaudesta huolimatta – paljon tyydyttävämpää ja tasapainoisempaa. Pirjon nimi ja muut tuntomerkit on muutettu.
Vastaava psykoterapeutti Anna Valjakka, Psyykkisen hyvinvoinnin keskus Komppi, Kuopio.
Tyypillisiä syitä hakeutua kognitiiviseen psykoterapiaan ovat masennus, ahdistus, pakko-oireet, persoonallisuushäiriöt, päihdehäiriöt, riippuvuudet, syömishäiriöt, traumaperäiset häiriöt ja elämänkriisit. Se soveltuu myös psykoosin hoitoon.
Kognitiivinen psykoterapia voi olla lyhyttä (5–25 tapaamista) tai pidempää. Suomessa moni myös käy 1–3 vuotta kestävää kognitiivista psykoterapiaa Kelan kuntoutuspsykoterapiana ja tapaa tällöin terapeutin kerran tai kaksi viikossa.
Ensimmäisillä tapaamiskerroilla on tavoitteena muodostaa jaettu ymmärrys siitä, mistä asiakkaan ongelmassa on kyse. Mikä elämässä on haasteena juuri nyt? Miksi psyykkinen vointi on huono? Tai miksi arkielämän haasteet tuntuvat ylivoimaisilta?
Terapian tavoite on auttaa asiakasta itse ymmärtämään omia ajatuksiaan, tunteitaan ja käyttäytymistään ja löytämään tarvittaessa keinoja niiden muuttamiseen.
Psykoterapeutti keskustelee asiakkaan kanssa hänen taustastaan ja elämästään. Tavoitteena on selvittää ne keskeiset uskomukset, jotka ohjaavat havainnoimaan ja tulkitsemaan elämää, kuten asiakas nyt tekee.
Tutustu eri psykoterapiasuuntauksiin tästä.
Jos elämää varjostaa vaikkapa sosiaalisen vuorovaikutuksen pelko, mikä sen on laukaissut ja miten se haittaa elämää juuri nyt? Miltä silloin tuntuu? Millaiset ajatukset ja mielikuvat liittyvät tuohon kokemukseen?
– Psykoterapialle asetetaan aina tavoite, joka pilkotaan mahdollisimman konkreettisiksi palasiksi. Kun pyritään vaikkapa lievittämään masennusta, pohditaan yhdessä, miten parantunut vointi näkyisi arkielämässä, Anna Valjakka sanoo.
Elämän taustatekijöitä pohditaan sen verran kuin on tarpeen ajankohtaisen ongelman ymmärtämiseksi. Vaikka psykoterapian painotus on nykyhetkessä, on tärkeää ottaa huomioon myös varhaiset elämänkokemukset ja ihmissuhteet.
”Tapaamisissa voidaan totutella vaikka liikenne-välineissä kulkemiseen. ”
Jokaisella asiakkaalla on aina syynsä kokea elämä sellaisena kuin hän sen kokee: esimerkiksi koulukiusaaminen tai vanhemman alkoholismi ovat muokanneet näkemystä itsestä ja maailmasta.
Kognitiivisen psykoterapian keinoihin kuuluvat harjoitukset ja tehtävät. Vaikka suurin osa työskentelystä tapahtuu psykoterapiassa keskustelemalla, ongelman rajaamiseksi voidaan täyttää kyselyitä tai piirtää vaikkapa ihmissuhteiden verkostoa.
Tapaamiskerroilla voidaan tehdä myös harjoituksia, jotka tähtäävät rentoutumisen tai läsnäolon parempaan hallintaan. Joskus liikutaan yhdessä myös vastaanoton ulkopuolella, kun harjoitellaan esimerkiksi sosiaalisia tilanteita tai vaikkapa liikennevälineissä kulkemista – jos juuri ne ovat asiakkaalle hankalia.
Kognitiiviselle psykoterapialle on tyypillistä, että asiakas saa myös välitehtäviä. Niiden tarkoitus on pitää muutosprosessi dynaamisena: terapiassa ollaan yleensä vain tunti viikossa, mutta työskentely jatkuu myös kaikkina muina viikon tunteina. Asiakasta pyydetään kirjaamaan ylös ajatuksiaan ja tunteitaan ja niitä tutkitaan yhdessä seuraavalla tapaamiskerralla.
– Ideana on, että se mitä tapahtuu vastaanotolla, siirtyy myös osaksi elämää. Kun oma ajattelu ja sisäinen puhe tuodaan paremmin näkyväksi, asiakkaan on helpompi ymmärtää käyttäytymistään ja tunteitaan. Terapian kohteena ei ole vain ajattelu, vaan myös tunteet ja varhaiset kokemukset. Kun haitallisia ydinuskomuksia pystytään muuttamaan, psyykkiset voimavarat ja joustavuus lisääntyvät, Anna Valjakka sanoo.
Lue lisää kognitiivisesta psykoterapiasta
Jeffrey E. Young & Janet S. Klosko: Avaa tunnelukkosi (2012).
Edmund J Bourne: Vapaaksi ahdistuksesta: työkirja paniikista ja peloista kärsiville (2010).
Seppo Kähkönen, Irma Karila & Nils Holmberg: Kognitiivinen psykoterapia (2016).
Arto Pietikäinen: Joustava mieli: vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta (2019).
Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2019.
