Pakko-oireinen häiriö

Lue pakko-oireisestä häiriöstä eli pakkoneuroosista asiantuntijoidemme artikkelista.

Pakko-oireisen häiriön hoitoon on tehokkaita keinoja. Lue hoidosta!

Pakko-oireisen häiriön oireet ovat kaavamaisia. Diagnoosia varten oireet on tunnistettava.

Määräkohteisilla peloilla eli fobioilla tarkoitetaan mielenterveyden häiriöitä, jossa potilas pelkää jotain määrättyä objektia.

Hei! Tarvitsisin apua pakko-oireisen häiriön kanssa. Hieman taustaani: olen 32- vuotias nainen. 2010 minulta leikattiin vulvan melanooma. Se oli pinnallinen, ei leviämistä imusolmukkeissa tai muualla. Seurannat päättyneet. Käyn kerran vuodessa yksitysellä puolella omasta halustani kontrollissa. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, siihen thyroxin 1.25 mikrogrammaa / pv. Pakko- oireinen häiriö puhkesi syöpädiagnoosin jälkeen. Oireina on ollut imusolmukkeiden ja luomien pakonomainen tarkkailu ja tutkiminen sekä paniikkikohtaukset. Paniikkikohtaukset loppuivat sertralin lääkityksellä, annos 75mg. Myös terapiassa olen käynyt, mutta ne ovat loppuneet tuloksettomina. Pakko-oireet esiintyvät aaltomaisina: välillä on pitkiäkin (viikkoja)ajanjaksoja ilman tarkkailua mutta välillä (kuten nyt) ne häiritsevät elämää. Suurin ongelma on asian suhteen se, että aiheutan tutkimisella itselleni fyysisiä vammoja (mustelmia, turvotusta, arkuutta ) Tutkimisella omasta mielestäni turvaan sen, että mikäli syöpä uusii, löydän sen nopeasti. Mielestäni lääkärit eivät tutki imusolmukkeita kunnolla, vaan painelevat liian hellästi. Syvältä kovasti painamalla löydän usein epämääräisiä patteja, joita pelkään. Sitten tarkistan, tunsinko oikein. Ja uudestaan ja uudestaan ja kierre on valmis. Koska olen kuitenkin suhteellisen looginen ihminen, ajattelin, että jos saisin faktoihin perustuvan tiedon, miksi tarkkailu ja imusolmukkeiden “kaivelu” ei hyödytä, voisi auttaa tilanteessa.Löytyykö syövän aiheuttama imusolmuketurvotus esimerkiksi ihan silmällä näkyvänä turvotuksena tai muunlaisena oireiluna? Toivon siis, että kumoat kotikutoiset imusolmukepalpaatiot lääketieteellisillä faktoilla, jolloin pakko- oireeltani lähtee pohja pois. Kiitos!

Pakonomainen hiusten, ripsien tai ihon nyppiminen on vakavimmillaan psykiatrinen häiriö, mutta stressaavassa tilanteessa hiuksiaan nyppii tai pyörittelee moni meistä.

Tutkijat ovat tunnistaneet useita raskaudenaikaisia seikkoja, jotka suurentavat lapsen riskiä sairastua pakko-oireiseen häiriöön. Lue lisää.

Hei! Sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä ja nyt myös pakko-oireista häiriötä. Pelot vie kaiken energian tällä hetkellä. Esimerkiksi myrkytyspelko. Se, että joku myrkyttäisi minut. Kaataisi jotain vaarallista juomaani tai ruokaani. Lääkityksenä Venlafaxin 150mg, Lyrica 75mg. Peratsin 2mgx2 vrk kokeiltiin, mutta siiitä tuli voimakkaita motorisia häiriötä. Nämä pelot vievät kaiken huomioni ja työnteko vaikeaa. Käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla ja psykiatrian lääkärillä käyty. Viimeisin tilanne jäi nyt taas vaivaamaan minua niin paljon, etten pääse eteenpäin. Haistelin pesuaineita/kodin puhdistukseen käytettäviä kemikaaleja. Siltä varalta, että tietäisin jos joku olisi laittanut niitä syömisiini eli osaisin hajun perusteella ennakoida. Olin todella sekaisin tuolloin yksi päivä ja nyt pelkään että olisin maistanu myös esim.viemärinavaajaa! Koska olin niin ahdistunut, enkä ajatellut järkevästi. Mutta jos näin olisi käynyt ja olisin putkenavaajaa niellyt (ph 13) niin olisinko tuntenut sen VARMASTI niin kovana poltteena, että tietäisin sen? Eli tätä ei ole voinut huomaamatta tapahtua, onko näin?! Ja jos jotain vauriota on voinut tapahtua niin minne ja mitkä paikat tulisi tutkia, ruokatorvi, mahalaukku? Syöpymiä? Muuallekin elimiin? Toivon rehellistä vastausta! Onko muuten jotain kriisipuhelinta, johon voi pahimmassa pelossa ja ahdistuksessa soittaa? Kiitos!

Skitsofrenia ja pakko-oireinen häiriö saattavat kehittyä osin samojen mekanismien välityksellä, tuore tanskalaistutkimus osoittaa. Niillä on myös todennäköisesti yhteisiä riskitekijöitä.

Ihmiselämän suuria kysymyksiä ovat kysymykset vapaudesta ja pakosta. Olemmeko vapaita tai jonkin pakon kahlitsemia? Ovatko pakkomme välttämättömyyksiä, riippuvuuksia vai pakko-oireita?