Pakko- oireinen häiriö ja imusolmukkeet
Hei!
Tarvitsisin apua pakko-oireisen häiriön kanssa.
Hieman taustaani: olen 32- vuotias nainen. 2010 minulta leikattiin vulvan melanooma. Se oli pinnallinen, ei leviämistä imusolmukkeissa tai muualla. Seurannat päättyneet. Käyn kerran vuodessa yksitysellä puolella omasta halustani kontrollissa. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, siihen thyroxin 1.25 mikrogrammaa / pv.
Pakko- oireinen häiriö puhkesi syöpädiagnoosin jälkeen. Oireina on ollut imusolmukkeiden ja luomien pakonomainen tarkkailu ja tutkiminen sekä paniikkikohtaukset.
Paniikkikohtaukset loppuivat sertralin lääkityksellä, annos 75mg. Myös terapiassa olen käynyt, mutta ne ovat loppuneet tuloksettomina.
Pakko-oireet esiintyvät aaltomaisina: välillä on pitkiäkin (viikkoja)ajanjaksoja ilman tarkkailua mutta välillä (kuten nyt) ne häiritsevät elämää. Suurin ongelma on asian suhteen se, että aiheutan tutkimisella itselleni fyysisiä vammoja (mustelmia, turvotusta, arkuutta )
Tutkimisella omasta mielestäni turvaan sen, että mikäli syöpä uusii, löydän sen nopeasti.
Mielestäni lääkärit eivät tutki imusolmukkeita kunnolla, vaan painelevat liian hellästi. Syvältä kovasti painamalla löydän usein epämääräisiä patteja, joita pelkään. Sitten tarkistan, tunsinko oikein. Ja uudestaan ja uudestaan ja kierre on valmis.
Koska olen kuitenkin suhteellisen looginen ihminen, ajattelin, että jos saisin faktoihin perustuvan tiedon, miksi tarkkailu ja imusolmukkeiden “kaivelu” ei hyödytä, voisi auttaa tilanteessa.Löytyykö syövän aiheuttama imusolmuketurvotus esimerkiksi ihan silmällä näkyvänä turvotuksena tai muunlaisena oireiluna?
Toivon siis, että kumoat kotikutoiset imusolmukepalpaatiot lääketieteellisillä faktoilla, jolloin pakko- oireeltani lähtee pohja pois.
Kiitos!
