Terve.fi

Pakko-oireisen häiriön oireet


Pakko-oireisen häiriön oireet ovat kaavamaisia. Diagnoosia varten oireet on tunnistettava.

Pakko-oireinen häiriö voi eri yksilöillä ilmentyä eri tavoin. Oireet ovat toistuvia pakkoajatuksia ja/tai toistuvia pakkotoimintoja. Pakkoajatus aiheuttaa ahdistusta ja sitä ei saa poistettua mielestä. Pakkotoiminta on toimintaketju, jolla henkilö yrittää vähentää pakkoajatukseen liittyvää ahdistusta. Yleisimpiä pakkoajatuksia ovat mikrobi- tai saastaisuuspelko, johon usein liittyy myös liiallinen peseytyminen. Pakonomaisesta epäilystä kärsivä pelkää, että huolimattomuus johtaa epätoivottuun seuraukseen. Hän saattaa esimerkiksi toistuvasti tarkastaa että kahvinkeitin on varmasti pois päältä.

Symmetrian tarpeessa olevalla potilaalla on halu järjestää asiat ja tavarat symmetrisellä tai täydellisellä tavalla. Tästä kärsivä usein ajattelee, että syntyy katastrofi, jos asioita ei tee tarkasti tietyllä tavalla. Ilmiöön liittyy usein myös tahdosta riippumattomia lihasnykäyksiä, eli tic-oireita. Somaattisista pakkoajatuksista kärsivä pelkää sairaalloisesti jotain vakavaa sairautta ja saattaa siksi esimerkiksi käyttää terveyspalveluita erityisen paljon. Seksuaalisista ja aggressiivisista pakkoajatuksista kärsivä pelkää tekevänsä jotain aggressiivista tai seksuaalisesti ei-hyväksyttävää.

Tavallisin pakkotoiminto on ylenpalttinen tarkistaminen. Henkilö saattaa mm. käydä jatkuvasti katsomassa, että ulko-ovi on lukossa. Myös peseminen, laskeminen ja kyseleminen ovat yleisiä pakkotoimintoja. Potilas saattaa esimerkiksi pestä käsiään niin paljon, että iho menee rikki.

Lue pakko-oireisen häiriön hoidosta.

Jotta pakko-oireisen häiriön diagnoosin voi asettaa, täytyy potilaalla olla joko pakkoajatuksia tai pakkotoimintoja. Pakkoajatukset eivät ole vain liiallista huolehtimista arkiaskareista, vaan ne ovat toistuvia tai jatkuvia, merkittävää ahdistusta tai kärsimystä aiheuttavia ajatuksia. Ne ovat epämiellyttäviä ja tunkeutuvat tietoisuuteen. Pakkoajatuksista kärsivä yrittää joko torjua ajatuksia tai pyrkii olla välittämättä ajatuksista tai yrittää ajatella jotain muuta, jotta pakkoajatukset lähtisivät mielestä

Pakkotoiminnot ovat toistuvaa käyttäytymistä. Henkilö kokee joutuvansa suorittamaan pakkotoimintoja pakkoajatustensa vuoksi tai koska tiettyjä sääntöjä täytyy tarkasti noudattaa. Käyttäytyminen on selvästi liiallista.

Yleensä pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät potilaat tunnistavat itse oireensa ja ymmärtävät niiden epätarkoituksenmukaisuuden, mutta häpeä saattaa viivästyttää hoitoon hakeutumista jopa 7-10 vuotta. He myös ymmärtävät, että ajatukset ovat heidän omaa ajatteluaan. Pakkoajatukset ja pakkotoiminnot aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät paljon aikaa ja aiheuttavat välttämiskäyttäytymistä. Ihmissuhteet vaikeutuvat, sosiaalinen toiminta on hankalaa ja työn tekeminen ei välttämättä onnistu.

Pakko-oireisen häiriön ICD-10 kriteerit:

1. Pakkoajatuksia- tai toimintoja tai molempia esiintyy useampana päivänä vähintään kahden viikon ajan.

2. Pakkoajatuksiin ja –toimintoihin liittyvät kaikki seuraavat piirteet.

a. Henkilö tunnistaa, että ne ovat lähtöisin hänestä itsestään, eivätkä johdu ulkopuolisesta vaikutteista tai henkilöstä.

b. Ne ovat toistuvia ja epämiellyttäviä. Lisäksi ainakin jokin pakkoajatus tai toiminta koetaan liioitelluksi tai epätarkoituksenmukaiseksi.

c. Henkilö yrittää vastustaa niitä (vastustus vähenee häiriön pitkittyessä.). Henkilö on epäonnistunut tässä ainakin yhden pakkoajatuksen tai –toiminnan kanssa.

d. Ne eivät tuota mielihyvää, vaikka saattavat helpottaa väliaikaisesti ahdistusta.

3. Pakkoajatukset tai –toiminnat aiheuttavat ahdistuneisuutta ja häiritsevät henkilön sosiaalista tai henkilötoimintaa viemällä aikaa.

4. Pakkoajatukset tai –toiminnot eivät johdu Touretten syndroomasta tai muusta elimellisestä mielenterveyden häiriöistä, skitsofreniaryhmän häiriöistä tai mielialahäiriöstä.

Lisätietoa pakko-oireisesta häiriöstä.

Lähteet:

Koponen H, Pakko-oireiset häiriöt, Psykiatria, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Lepola U, Leinonen E, Koponen H. Pakko-oireinen häiriö. Lääkärin käsikirja. 15.6.2016.

Julkaistu: 5.4.2018