Ari Rosenvall
yleislääketieteen erikoislääkäri, vastaava lääkäri
Kysymys:
Hei! Tarvitsisin apua pakko-oireisen häiriön kanssa. Hieman taustaani: olen 32- vuotias nainen. 2010 minulta leikattiin vulvan melanooma. Se oli pinnallinen, ei leviämistä imusolmukkeissa tai muualla. Seurannat päättyneet. Käyn kerran vuodessa yksitysellä puolella omasta halustani kontrollissa. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, siihen thyroxin 1.25 mikrogrammaa / pv.
Pakko- oireinen häiriö puhkesi syöpädiagnoosin jälkeen. Oireina on ollut imusolmukkeiden ja luomien pakonomainen tarkkailu ja tutkiminen sekä paniikkikohtaukset. Paniikkikohtaukset loppuivat sertralin lääkityksellä, annos 75mg. Myös terapiassa olen käynyt, mutta ne ovat loppuneet tuloksettomina.
Pakko-oireet esiintyvät aaltomaisina: välillä on pitkiäkin (viikkoja)ajanjaksoja ilman tarkkailua mutta välillä (kuten nyt) ne häiritsevät elämää. Suurin ongelma on asian suhteen se, että aiheutan tutkimisella itselleni fyysisiä vammoja (mustelmia, turvotusta, arkuutta )
Tutkimisella omasta mielestäni turvaan sen, että mikäli syöpä uusii, löydän sen nopeasti.
Mielestäni lääkärit eivät tutki imusolmukkeita kunnolla, vaan painelevat liian hellästi. Syvältä kovasti painamalla löydän usein epämääräisiä patteja, joita pelkään. Sitten tarkistan, tunsinko oikein. Ja uudestaan ja uudestaan ja kierre on valmis.
Koska olen kuitenkin suhteellisen looginen ihminen, ajattelin, että jos saisin faktoihin perustuvan tiedon, miksi tarkkailu ja imusolmukkeiden “kaivelu” ei hyödytä, voisi auttaa tilanteessa.Löytyykö syövän aiheuttama imusolmuketurvotus esimerkiksi ihan silmällä näkyvänä turvotuksena tai muunlaisena oireiluna?
Toivon siis, että kumoat kotikutoiset imusolmukepalpaatiot lääketieteellisillä faktoilla, jolloin pakko- oireeltani lähtee pohja pois.
Kiitos!
Vastaus:
Kiitos kysymyksestäsi! Se ei ole kovin helppo vastattava, mutta seuraavassa muutamia faktoja: Ensinnäkin oman kehon tunnustelu (vrt. rintojen omatoiminen tutkiminen) ei ole ollenkaan huono keino löytää varhain syöpäkasvaimia. Kuitenkin kaikki syövät kasvavat alkuvaiheessa hyvin hitaasti ja toisaalta et huomaa pientä ja hitaasti kehittyvää muutosta, jos tunnustelet usein. Tämän vuoksi rintojakin tunnustellaan vain kerran kuukaudessa ja jos esimerkiksi lääkäri toteaa Sinulla suurentuneen imusolmukkeen, hän voi antaa ohjeeksi tunnustella sitä itse esim. 2 viikon välein, jotta huomaat, suureneeko vai pieneneekö se. Jos haluat tutkia imusolmukealueita itse tunnustelemalla, se pitäisi tehdä korkeintaan kerran kuukaudessa. Lisäksi imusolmukkeet erityisesti ovat sellaista kudosta, että voimallinen tunnustelu muuttaa sitä; ne saattavat turvota ja ärtyä ja sitten tuntuakin erilaisilta. “Normaali” imusolmuke on hyvin pehmeä ja litteä eikä yleensä ole erotettavissa tunnusteltaessa ympäröivästä kudoksesta. Koska tarkoituksena on löytää epänormaalit eli kovat ja kookkaat imusolmukkeet, se tapahtuu parhaiten hyvin hellävaraisella kosketuksella ja laajalla tunnustelupinnalla (ei esim. sormen päällä), tällöin erotat kovan solmukkeen ympäröivästä kudoksesta. Yhteenvetona: Tunnustelu enintään kerran kuussa ja aina laajasti eli useampi sormi mukana ja käsi ihon pinnan suuntaisena. Ystävällisin terveisin, Ari Rosenvall
Kysy ja asiantuntijamme vastaavat
Kun lähetät kysymyksen asiantuntijoille, toimitamme ne eteenpäin nimettöminä. Vastauksia julkaistaan Apu Terveys -lehdessä Klinikka-sivuilla. Kaikkiin kysymyksiin emme valitettavasti voi vastata. Käsittelemme viestiäsi luottamuksellisesti. Poistamme sen 2 kuukautta vastaanottamisen jälkeen. Emme kerää tai säilytä mitään tietoja viestien lähettäjistä.