Terve.fi

Pakko-oireisen häiriön hoito


Pakko-oireisen häiriön hoitoon on tehokkaita keinoja. Lue hoidosta!

Pakko-oireiseen häiriöön on olemassa tehokas hoito. Käyttäytymisterapia ja lääkehoito ovat tehokkaasti auttaneet pakko-oireisesta häiriöstä kärsiviä potilaita. Hoidon tavoite on vähentää oireiden esiintymistä ja oireiden aiheuttamaa haittaa. Päivittäinen elämä pyritään saamaan mahdollisimman normaaliksi. Yleensä sairaudesta ei parannuta täysin vaan oireilu aaltoilee mm. stressitason mukaisesti.

Lue lisäksi pakko-oireisen häiriön oireista.

Suurimmalla osalla potilaista lääkehoito on hyödyllistä. Yleensä käytetään selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, joita ovat esimerkiksi sitalopraami, essitalopraami, paroksetiini, fluoksetiini ja fluvoksamiini. Näillä lääkkeillä on vain vähän merkittäviä haittavaikutuksia. Klomipramiini on myös tehokas lääke pakko-oireisessa häiriössä, mutta sillä on enemmän haittavaikutuksia. Vaikeissa tapauksissa lääkehoitoa tehostetaan toisen polven psykoosilääkkeillä pienillä annoksilla. Yleensä lääkehoitoa jatketaan ylläpitohoitona 1,5 vuotta. Jos oireisto uusiutuu, sama jo aiemmin tehokkaaksi todettu hoito yleensä toimii uudestaankin. Lääkehoito on useasti elinikäinen. Lääkkeiden hyödyllinen vaikutus alkaa näkyä muutamassa kuukaudessa lääkkeen aloittamisesta.

Käyttäytymisterapia on osoitettu hyödylliseksi pakko-oireisessa häiriössä. Siinä potilas altistetaan pakkoajatusten aiheuttamalle ahdistukselle ilman ahdistuksen lievittämistä pakkotoiminnoilla. Ahdistus lievenee tottumisen kautta ja pakkotoiminnot vähenevät. Käyttäytymisterapia toteutetaan yleensä yksilöterapiana, mutta terapiaa voidaan laajentaa myös koskemaan lähipiiriä. Tämä auttaa lähipiiriä ymmärtämään oireiden luonnetta.

Kognitiivinen terapia on myös todettu vaikuttavaksi hoidoksi pakko-oireisessa häiriössä. Siinä terapia kohdistetaan virheellisiin ajatuskulkuihin ja uskomuksiin. Myös muita terapiamuotoja voidaan käyttää. Potilasryhmien antama vertaistuki on usein hyödyllistä. Terapiaa voidaan käyttää ainoana hoitokeinona tai se voidaan yhdistää lääkehoitoon ja tukitoimiin.

Pakko-oireisen häiriön omahoito

Häpeän tunne on oleellinen osa pakko-oireista häiriötä. Pakkoajatukset ja pakkotoiminnot tuottavat niistä kärsivälle usein häpeää, joka vain lisää pakko-oireita. Häpeän tunne myös vaikeuttaa itsehoitoa, aiheuttaa eristäytymistä ja välttämiskäyttäytymistä.

Pakkoajatusten tullessa mieleen kannattaa yrittää ajatella tai tehdä jotain muuta, minkä avulla pakkoajatukset saa pois mielestä. Vaihtoehtoinen toiminta voi olla mitä tahansa mukavaa yksilöstä riippuen, esimerkiksi lukemista, radion kuuntelua tai vaikkapa keskustelemista perheen muiden jäsenten kanssa. Aloita yksinkertaisilla tavoitteilla, kuten esimerkiksi pakkoajatuksiin käytetyn päivittäisen ajan lyhentämisellä. Etene askel kerrallaan.

Stressitaso vaikuttaa pakko-oireiden esiintymiseen. Välttämällä stressiä voi hillitä pakko-oireiden esiintymistä. Päivittäinen kiinnostava harrastus voi auttaa stressin vähentämisessä, työtehtävät kannattaa järjestää siten, että kokee hallitsevansa niiden tuoman jännityksen. Unen laatuun ja määrään kannattaa kiinnittää huomiota. Muut sairaudet kannattaa pitää hyvässä hoitotasapainossa, kuten esimerkiksi samanaikaisen masennuksen hoito. Myös terveellinen ruokavalio voi auttaa stressin välttämisessä. Lähimmäisten tuki on tärkeää.

Saatavilla on myös pakko-oireisen häiriön itsehoitoa käsitteleviä kirjoja, joista voi olla apua häiriöstä kärsiville. Samasta sairaudesta kärsivien vertaistukiryhmistä on hyviä kokemuksia.

Pakko-oireinen häiriö, milloin lääkäriin?

Ajoittaiset ja lievät, pakko-oireita muistuttavat, oven lukossa olemisen tarkistamiset ja muut vastaavat oireet ovat tavallisia eikä niistä kannata olla huolissaan, elleivät oireet häiritse huomattavasti jokapäiväistä elämää.

Jos pakko-oireita esiintyy usein ja ne laskevat toimintakykyä tai sosiaalisia suhteita, työtä tai harrastuksia tai tuottavat kärsimystä niistä kärsivälle tai läheisille, kannattaa hakeutua lääkärin hoitoon. Hyviä hoitomahdollisuuksia on olemassa. Lääkehoito ja erilaiset terapiamuodot ovat osoittautuneet tehokkaiksi hoidoiksi pakko-oireisessa häiriössä.

Pakko-oireinen häiriö on siitä kärsivälle vaikea ja häiritsevä sairaus. Myös potilaan lähipiirille oireet ovat raskaita. Pakko-oireiden kanssa ei kannata jäädä kotiin vaan lääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä. Usein lääkäriin hakeudutaan turhan myöhään, vasta useiden vuosien kuluttua oireiden alkamisesta. Parempi olisi käydä ammattihenkilön kanssa juttelemassa hoitomahdollisuuksista heti kun oireet alkavat ihmetyttämään ja häiritsemään.

Lisätietoa pakko-oireisesta häiriöstä.

Lähteet:

Koponen H, Pakko-oireiset häiriöt, Psykiatria, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Lepola U, Leinonen E, Koponen H. Pakko-oireinen häiriö. Lääkärin käsikirja. 15.6.2016.

Julkaistu: 5.4.2018