Puolisollani on todettu pakko-oireinen häiriö,Tällä hetkelle se ei oireile pahasti.Voiko siitä parantua kokonaan,vai jääkö se loppu elämän taipumukseksi.Ongelmani on se,etten aina tiedä liittyykö jokin ärsyttävä ja oudolta tuntuva käytös pakko-oireisuuteen.En halua suhtautua mieheeni kuin potilaaseen, mutta en myöskään olla armoton,jos hänelle arjen hallinta on häiriön vuoksi tavallista vaikeampaa. Mistä viisautta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän ihmisen puolisolle?
Ole tyytyväinen kun oireet ovat hallinnassa. Häiriöstä voi parantua, mutta alttius sairastua uudelleen säilyy yleensä läpi elämän. Auttaisiko tieto siitä, että YLEENSÄ kumppanin ärsyttävä käytös EI ole sairautta, vaan ristiriitatilanteissa ihmiset käyttäytyvät usein eri tavoin ja arsyttävästikin, ja siitä tulee kahnausta suhteeseen. Jos luonne on altis pakko-oireisiin, nämä luonteenpiirteet tulevat pinnalle paineen alla ja kyseessä ei välttämättä ole sairauden paheneminen. Viisaus puolisolle tulee mielestäni siitä, ettei itse toimi samoin kuin pakko-oireinen, eli -“pikkutarkka pikkuasioissa” – jolloin vältytään siltä noidankehältä, että molemmat puolisot alkavat käyttäytyä samalla tavalla.
