Kysy hyvinvoinnista

Kysy hyvinvoinnista

Mainos

Terve.fi

Seksistä kieltäytymisen ymmärtämisen vaikeus

Moi Hannu! Olen 40v mies ja minulle on tullut suuria vaikeuksia ymmärtää kumppanini seksistä kieltäytymistä. En pysty ymmärtämään sitä vaikka hän olisi kovinkin kipeä. Meillä on aivan uskomattoman hyvää seksiä, molemmat saamme mielettömiä orgasmeja. Ja se on ollut sitä koko 2,5v kestäneen suhteen ajan, oikeastaan se on parantunut kokoajan. Harrastamme seksiä vain viikonloppuisin kun kumppanini poika on isällään. Ja vaikka koko vkonloppu harrastettais seksiä niin jo sunnuntaina heti viimeisen kerran jälkeen alan odottamaan lauantai aamua että sitä taas saisin. Pettymys on valtava kun kuulen häneltä ettei hän pysty erinäisistä väsymys tai särkytiloista johtuen sitä harrastamaan kanssani. Sen jälkeen alan syyllistämään ja ikävästi häntä haukkumaan siitä ja se saa nykyään hänet täysin raivostumaan ja sen seurauksena seksi jää ymmärrettävästi väliin koko viikonlopun osalta. Olen tuntenut jo pitkään että olen tullut todella riippuvaiseksi seksistämme koska se on niin hyvää. Kaipaisin neuvoja siitä miten pystyisin ymmärtämään häntä paremmin enkä alkaisi sylkemään suustani mitä typerämpiä kommentteja, joita hetken päästä kadun, mutta en sanomisiani tietenkään sanomattomiksi enää saa, loukkaus on jo tapahtunut. Olen lukuisia kertoja luvannut hänelle etten niin enää tee ja että nyt mä ymmärrän häntä. Mutta taas kun seuraavan kerran samainen tilanne on tullut eteen niin jossain kohtaa sietokykyni pettää ja sama asia toistuu. En oikeasti haluaisi Rakkaalleni ainuttakaan pettymystä tuottaa enkä pettyä itseeni kun en taaskaan onnistunut siinä mitä lupasin. Joten jos tähän saisin joitain neuvoja tän oravanpyörän katkaisemiseksi niin uskoisin elämämme olevan täydellistä ja ihanaa kummallekin. Olen jo aika epätoivoinen asian suhteen. Ja kiitos jo näin etukäteen vastauksestanne… Terveisin: Mika
0

Terve.fi

Lääkärin tarkastuksesta

Hei! Haluaisin kysyä työhöntulotarkastuksesta. Olen tällä hetkellä töissä oman alani (sosiaaliala) työtehtävissä ja olen pärjännyt hienosti ja saanut hyvää palautetta. Nykyiseen työhöni ei vaadita t-todistusta. Olen myös työskennellyt erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä ja pärjännyt hyvin. En ole missään töissä, ml. nykyinen, kokenut suurta stressiä tai uupumusta. Sairastuin vajaa pari vuotta sitten psyykkisesti, ja olin osastohoidossa kuukauden, josta vajaan viikonkin “lomalla”. Diagnooseja asetettiin erilaisia osastolla, mutta ilmeisesti diagnoosiksi jäi psykoottinen, vaikea-asteinen masennus. Kannassa diagnoosin kohdalla lukee että määräaikainen. Ennen osastohoitoa minulla oli pari vuotta ollut lievää ahdistusta ja pelkoa, joista myös diagnoosit, mutta tässä tapauksissa tapasin harvoin psykiatria ja lääkkeetkin lopetin jossain vaiheessa. Olen myös lopettanut lääkkeet, joita määrättiin osastohoidon jälkeen, siis psyyke- ja masennuslääkkeitä. En koe minkäänlaisia pelkoja tai ahdistusta tai masennusta nykyään. Kävin osastohoidon jälkeen vajaan vuoden juttelemassa sairaanhoitajan kanssa polilla. Mietin vain, että miten tällaiseen suhtaudutaan työhöntulotarkastuksessa? Että ihminen on sairastunut, mutta parantunut ja ei syö edes lääkkeitä ja on työkuntoinen? Oman näkemykseni mukaan sairauden puhkeamiseen vaikuttivat monet yhtäaikaiset stressitekijät. En siis ole vain yhtäkkiä sairastunut vaan taustalla on stressaavia tekijöitä. Myös se mietityttää, onko diagnoosi ollut oikea, kun aika nopeasti osastolta pääsyn jälkeen palasin takaisin täysin toimintakykyiseksi ja opiskelemaan täysillä. Olen ymmärtänyt, että vaikeat masennukset kestäisivät vuosia? Voiko yksityiseltä psykiatrilta hankkia lausuntoa työkyvystä, vaikka ei olisi vielä tiedossa vakituista työtä ja tarkastusta? Että olisi myös ulkopuolista arviota ja todistusta työkyvystä, jos psykiatri niin arvioi.
0