Perfektionismin kirous

Tämä persoonallisuuden piirre näyttää pimeät puolensa usein loma-aikoina.

Marraskuu merkitsee sekä lomakauden että eräänlaisen perfektionistisen kauden alkua. Lomanviettotavat vaihtelevat, mutta olosuhteet ovat täydellisen otollisia erään persoonallisuuden piirteen voimakkaalle esiintulolle. Kaiken pitäisi olla täydellistä, täydellisestä ateriasta täydellisten perhejuhlien järjestämiseen ja täydellisten lasten esittelemiseen.

Perfektionismi voi olla kuluttavaa. Äärimmäisimmissä muodoissaan se voi vaarantaa myös mielenterveyden.

Useissa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa perfektionismi on yhdistetty pakko-oireiseen häiriöön, vaativaan persoonallisuuteen, mielialahäiriöihin (kuten ahdistuneisuuteen ja masennukseen), syömishäiriöihin (kuten anoreksiaan ja bulimiaan), dysmorfiseen ruumiinkuvan häiriöön ja kiinnostukseen kosmeettiseen plastiikkakirurgiaan.

Perfektionismin on epäilty aiheuttavan myös unettomuutta ja ärtyvän suolen oireyhtymää, mutta epäilykset ovat sittemmin osoittautuneet turhiksi.

Eräs tutkimus viittaa siihen, että perfektionismi saattaa aika ajoin lisääntyä reaktiona epäsuoraan aggressioon. Tämä on pääasiassa naisille ominaista sosiaalista kiusaamista, joka voi jättää uhrin pikemminkin emotioonalisesti lyödyksi ja vahingoittuneeksi kuin ruumiillisesti vammautuneeksi.

Perfektionismin tutkimus

Yritykset tutkia perfektionismia eivät ole viime vuosina tuottaneet juurikaan tuloksia. Keskustelua käydään lähinnä siitä, miten tämä persoonallisuuden piirre voitaisiin parhaiten määritellä ja siitä, aiheuttaako se aina mielenterveyden heikkenemistä vai voisiko siitä joskus olla myös hyötyä.

Nykyisin käytetään yleisesti kahta perfektionismia arvioivaa asteikkoa. Frostin Multidimensional Perfectionism Scale -asteikko mittaa kuutta perfektionismin aspektia: huolta virheistä, henkilökohtaisia normeja, vanhempien kritiikkiä ja odotuksia lapsiaan kohtaan sekä epäilyksiä, jotka kohdistuvat omaan toimintaan ja järjestykseen.

Hewittin ja Flettin Multidimensional Perfectionism Scale -asteikko sen sijaan mittaa kolmea persoonallisuuden piirrettä ja sosiaalista piirrettä: oman itsen täydellisyyttä (itselleen korkeiden normien asettaminen), sosiaalisesti määräytynyttä perfektionismia (usko, että muut asettavat itseen suuria odotuksia) ja toisiin kohdistuvaa perfektionismia (asettaa itse muille ihmisille suuria odotuksia).

Vuonna 1978 Don Hamachek esitti ensimmäisenä, että perfektionismi voisi käsittää kaksi eri muotoa: “neuroottisen”, jota luonnehtivat ylettömän korkeat normit, ja jonka käyttövoimana on epäonnistumisen pelko, sekä ”normaali” versio, jota luonnehtivat kohtuullisemmat normit ja tyydytyksen tunne. Tutkimuksissa on kuitenkin keskitytty valtaosin perfektionismin haitallisiin vaikutuksiin.

Syömishäiriöt toimivat loistavana esimerkkinä. Tutkijat analysoivat 55 vuosina 1990–2005 julkaistua tutkimusta syömishäiriöistä ja perfektionismista. Useimmat niistä viittasivat siihen, että luonnostaan perfektionismiin taipuvaisilla henkilöillä on taipumus sairastua syömishäiriöihin (etenkin anoreksiaan) ja siihen, että perfektionismi on usein voimissaan vielä toipumisen jälkeenkin.

On yhä epäselvää, mikä aiheuttaa perfektionismin kehittymisen. On kuitenkin näyttöä, että aivan kuten täydellistä ihoa ja hampaitakin, myös perfektionismia esiintyy suvuittain, joten siinä voi olla perinnöllinen komponentti mukana.

Toisen käsityksen mukaan perfektionismi on reaktio ympäristön aiheuttamiin paineisiin ja on ymmärrettävä sosiaalisessa kontekstissa.  

Epäsuoran aggression tutkiminen

Vuonna 2007 Aggressive Behavior -lehdessä julkaistu tutkimus tukee ajatusta siitä, että perfektionismi saattaa kehittyä sosiaalisessa kontekstissa ja viittaa siihen, että sen laukaisee odottamaton asia: epäsuora aggressio. Tämäntyyppinen aggressio käsittää sosiaalisesti manipuloivaa käyttäytymistä, kuten jonkun selän takana puhumista, ”mykkäkoulua”, salaisuuksien levittämistä ja yksityisesti ystävällisenä, mutta julkisesti ilkeämielisenä esiintymistä.

Naisilla saattaa ilmetä epäsuoraa aggressiota useammin kuin miehillä, mikä voisi heijastaa sitä tosiasiaa, että tyttöjä ja naisia ei avoimesti kannusteta voimakkaaseen aggressiivisuuteen, jolloin he joutuvat ilmaisemaan tällaiset taipumuksensa peitellysti.

Saadakseen selville, onko epäsuoran aggression kokeminen yhteydessä pitkäaikaiseen perfektionismiin, McMasterin yliopiston tutkijat pyysivät kahta lukioikäistä naisryhmää vastaamaan kyselyyn voidakseen määrittää, minkä tyyppistä sanallista väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa ja epäsuoraa aggressiota naiset olivat kohdanneet kolmannen ja kahdennentoista luokan välillä. Heitä pyydettiin myös vastaamaan kysymyksiin, joilla arvioitiin heidän perfektionismiaan.

Tutkijat havaitsivat, että naisista, jotka muistivat kokeneensa lapsuudessaan epäsuoraa aggressiota, tuli muita todennäköisemmin lukioiässä perfektionisteja. Sanallisella ja fyysisellä väkivallalla ei ollut vaikutusta tähän.

Kirjoittajat myöntävät, että tutkimuksen retrospektiivinen luonne on saattanut vääristää tuloksia siten, että perfektionistiset naiset ovat saattaneet muita todennäköisemmin muistaa menneitä asioita negatiivisessa valossa. Joka tapauksessa kirjoittajat esittävät tutkimuksen antavan lisänäyttöä siitä, että perfektionismi saattaa kehittyä selviytymiskeinona, joka auttaa itsensä hylätyksi tuntevia ihmisiä puolustautumaan sosiaalisesti ja ylläpitämään kontrollintunnetta uhkaavassa ympäristössä.

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lähteet:

Bardone-Cone AM, et al. “Perfectionism and Eating Disorders: Current Status and Future Directions,” Clinical Psychology Review (April 2007): Vol. 27, No. 3, pp. 384-405. Miller JL, et al. “Relation Between Childhood Peer Victimization and Adult Perfectionism: Are Victims of Indirect Aggression More Perfectionistic?” Aggressive Behavior (May-June 2007): Vol. 33, No. 3, pp. 230-41.

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra.