Hei,
Minulla on tapana uppoutua tekemään asioita. Tekeminen vaihtelee, mutta sama intensiivisyys säilyy. Voin esim. katsoa putkeen jonkin sarjan koko tuotannon alusta loppuun (jossakin välissä vain nukkuu jonkin aikaa ja käy vessassa), vaikka siinä olisi kymmenenkin tuotantokautta (Olen ollut jumissa mm. pelaamisen, syömisen, kuntoilun, sarjojen ja terveyden kanssa).
Ja tiedän että en voisi jäädä jumiin taas siihen mihin ikinä olen milläkin kertaa jäänyt jumiin, mutta siitä huolimatta en voi lopettaa vaan jätän kaiken muun tekemättä (koulun, siivouksen, sosiaalisuuden yms).
Kun olen kuluttanut jonkin aiheen (tai itseni) “loppuun”, siirryn hetken tyhjyyden jälkeen seuraavaan aiheeseen. Tai palaan johonkin vanhaan.
Onko tämä käytös siis ihan ok, vai kaipaisiko tilanne jonkin asteista hienosäätöä?
Hei, toimintatapasi kuulostaa ennemminkin fanaattiselta luonteelta kuin pakko-oireiselta häiriöltä. Hyvää siinä on se, että joihinkin asioihin noin perusteellisesti paneutuva ihminen saa sillä alueella paljon aikaan hyviä juttuja. Vaarana on se, että kaikki muu jää ja unohtuu, ja siihen sinun pitää alkaa kiinnittämään huomiota. Tasapainoinen elämähän on monen eri asian summa (ihmissuhteet, työ/opiskelu, harrastukst, kodinhoito jne..) ja näitä kaikkia osa-alueita meidän tulee vaalia – vaikka ei aina huvittaisikaan.
