Kauneus & Terveys

Tunnesyömisen selättänyt: "Vain herkut toivat hyvän olon"

Maija Liikkaselle, 26, herkuttelusta tuli keino lievittää ahdistusta.
Kuvat Sanna Lehto

"Eikö taaskaan ruoka maistu? Pitäisihän sitä noin ison tytön syödä kasviksia eikä vain nakkikastiketta! Söisit nyt salaattia, se on terveellistä.

Tällaista päivittelyä ja patistamista sain kuulla jatkuvasti lapsena ja nuorena.

En osannut tykätä ruoasta. Suurin osa maistui pahalta suussa. Mitä enemmän kastikkeessa oli kasviksia tai ateriassa oli sotkettu erilaisia juttuja keskenään, sitä ällöttävämpää se minusta oli.

Yritin jatkuvasti keksiä keinoja vältellä inhoamiani ruokia. Ärsyynnyin, kun vanhemmat paasasivat ruoan terveellisyydestä.

Makeita herkkuja meillä popsittiin silti vapaasti. Karkkipäiviä ei ollut, vaan herkut olivat usein palkinto tai lohduke, jolla kruunattiin jokin tilanne.

Hain herkuttelusta iloa

Kun muutin pois kotoa, tajusin, että voin elää juuri niin kuin haluan. Jos haluan syödä pelkkää nakkikastiketta tai karkkia, saan tehdä niin! Kukaan ei enää määrää minua. Herkuista tuli itsenäisen aikuisen vallan merkki.

Suppea ruokavalio ja herkuttelu eivät olleet ongelma, sillä painoni pysyi normaalina. Myöhemmin tilanne muuttui.

Muutin Jyväskylästä Helsinkiin vuonna 2013. En tuntenut uudesta kotikaupungistani juuri ketään. Työskentelin kaupassa, jossa myytiin leivonnaisia. Herkuttelusta tuli ohjelmanumero, joka korvasi harrastukset ja kaverit.

Päivä oli paljon mukavampi, kun kävin ostamassa pussin sipsejä ja uppouduin niihin loppuillaksi. Korvasin arkiaterioita sipseillä, hampurilaisilla tai kasalla voileipiä.

Koska suhteeni ruokaan oli ollut hankala pienestä asti, otin sen osaksi identiteettiäni. Olen sellainen tyyppi, joka ei vain tykkää tavallisesta, terveellisestä ruoasta ja jolla on huono itsehillintä.

Samaan aikaan kärsin voimakkaasta ahdistuksesta. Yritin kohottaa fiiliksiäni antamalla itselleni luvan herkutteluun. Jos tulin töistä kotiin huonolla päällä, ajattelin, että minulla on oikeus syödä jotain epäterveellistä, koska siitä tulee iloinen olo.

Herkut antoivat minulle helppoa hyvänolontunnetta, jota en saanut muilla keinolla.

Hallinta katosi

Syömiseni oli holtitonta myös siksi, että minulla oli usein hillitön nälkä. Ruokailurytmini oli aivan pielessä. Vapaapäivinä saatoin syödä ensimmäisen kerran vasta illalla.

Olin aina ollut normaalipainoinen, mutta pikkuhiljaa painoni alkoi nousta. Tunsin, ettei tilanne ole kunnossa, mutten osannut tehdä asialle mitään.

Häpesin herkuttelua, kun huomasin, etten pystynyt enää kontrolloimaan sitä. Tunsin syyllisyyttä, kun söin.

Kipuilin kuitenkin ahdistuksen ja masennuksen kanssa, eikä minulla ollut aikaa ja energiaa muuttaa syömisiäni.

Tunteet pitää kohdata

Vuoden 2017 alussa olin ulkomaanmatkalla poikaystäväni kanssa. Kaukana arjesta sain oivalluksen: en saisi enää syyttää ongelmistani geeniperimää tai olosuhteita.

Olin ajatellut, että olen impulsiivinen persoona enkä voi muuttua. Matkalla tajusin, että voisin edelleen olla minä, vaikka pitäisin huolta siitä, miten syön. Aloin ensi kertaa nähdä inspiroivassa valossa sen, että minun olisi mahdollista muuttua.

Olin jo aiemmin alkanut käydä terapiassa. Myös siellä oli käsitelty suhdettani ruokaan. Aloin oivaltaa, etten herkuttele aina siksi, että herkut olisivat hyviä. Korvaan syömällä jonkin tunteen käsittelyä, esimerkiksi yksinäisyyttä, hämmentyneisyyttä tai orpoa oloa.

Olin ajatellut, että miksi pitäisi kestää huonoja fiiliksiä, jos lääke on lähellä? Tähän ansaan on helppo mennä, koska epäterveellistä ruokaa on ympärillä koko ajan. Terapeutin kanssa opin, ettei aina tarvitse olla hirveän kivaa. Joskus on kurjia hetkiä, mutta niiden kanssa on elettävä. Ikävät tunteet pitää käydä läpi – ilman korvikkeita.

Myös kivoja hetkiä voi olla ilman, että niihin kuuluu jokin herkku.

Tapojen muuttaminen oli iso työ

Kun on tottunut johonkin, omaa käytöstä voi olla hankala muuttaa. Siksi pyrin keskittymään siihen, mitä ajatuksia ja tunteita toimintani taustalla on. Näin syömisestä tulee tiedostavampaa.

Välillä on päiviä, joina tunnen, että tarvitsen jäätelöä. Silloin yritän varmistaa, tarvitsenko sitä oikeasti vai onko kyse jostain muusta tarpeesta.

Yhä useammin osaan pysähtyä kuuntelemaan, mitä kehoni ja mieleni kulloinkin kaipaavat. Vaikeat tunteet eivät enää sumenna mieltäni.

Olen jättänyt karkit ostamatta, kun olen huomannut, että minulla onkin oikea nälkä. On nautinnollista, että voin järkeillä itseni pois tilanteesta. Kehoni ei vaadi tavallista enempää huonoa ruokaa, jos se saa tarvitsemansa määrän kunnollista ravintoa oikeaan aikaan.

Nyt yritän syödä säännöllisesti, jotta improvisaatiolle ei jää liikaa sijaa. Kun ruokailurytmi on tasainen, mielitekoja tulee paljon vähemmän ja mieli pysyy tyytyväisempänä.

Muutos tapahtuu pikkuhiljaa

Häpeilen edelleen sitä, että olen nirso. Sanotaan, että on aikuisten ja lasten ruokamakuja. Minä en ole päässyt lasten maailmasta kovin pitkälle.

Jos ruoka tuntuu kummalliselta suussa tai maistuu oudolta, syömisestä menee helposti fiilis. Voimakkaat mausteet ovat usein liikaa.

Yritän hyväksyä, että muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Nyt opettelen tuntemaan uusia makuja omaan tahtiini ja koetan löytää sopivan tavan syödä terveellisemmin.

Olen löytänyt intoa kokkailuun, kun olen selannut Instagramia ja ruokablogeja.

En edelleenkään nauti uunikasviksista, mutta olen todennut, ettei minun tarvitsekaan. Sen sijaan koetan tutustua rauhassa yksittäisiin kasviksiin, kuten paprikaan. Mietin, millä kaikilla tavoin sitä voisi valmistaa.

Olen myös huomannut, että joskus inhokeille kannattaa antaa uusi mahdollisuus. Sushin kanssa kävi näin. Olin maistanut sitä useamman kerran enkä tykännyt siitä, kunnes eräänä päivän päädyin pakon edessä sushilounaalle. Siitä alkoi uusi rakkaustarina!

Itsehillinnästä voi nauttia

Ylipainoa on kertynyt ja kolesteroliarvoni ovat kohonneet vuosien mittaan. Vaikka syön nyt paremmin, ulkomuotoni ei ole vielä juurikaan muuttunut. Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä pääni kanssa.

Kun mielen asiat ovat paremmassa kunnossa, on yllättävän helppoa pitää kiinni myös syömisen rajoista. Uskon, että ajan myötä ja itseni hyväksymällä painokin palautuu luontaisiin lukemiin.

Iso asia on, että olen alkanut nähdä itseni toisin silmin. Voin muuttua syömisen suhteen jämptimmäksi ja pysyä silti minuna.

Itsehillintä ei tarkoita, että elämästä tulisi tylsää. Herkkuihin takertumisen sijaan voin nauttia siitä, etten anna mielihaluilleni heti periksi."

Maijan neuvot

1. Kuuntele, millaisia tunteita mielihalujesi taustalla on.

2. Puhu itsellesi lempeästi ja kannustavasti. Syyttelystä tulee vain paha mieli.

3. Haasta omat uskomuksesi, kuten että vihannekset maistuvat pahalta. Uskomusten taakse on helppo piiloutua, ja ne voivat estää tekemästä muutoksia elämässä.

Ruoka kohottaa mielialaa

Kaikki mässäily ei ole tunnesyömistä. Joskus sen takana on nälkä.

Mitä on tunnesyöminen?

Jos ei syö todelliseen fysiologiseen nälkään vaan yrittää vaimentaa kielteisiä tunteita ruoalla, on todennäköisesti tunnesyöjä. Usein siihen liittyy hallitsematon herkuttelu tai mässäilyä seuraava ähky, joka peittää alleen muut tunteet. Joskus tunteet voivat myös estää syömisen.

Onko se aina ongelma?

Ei. On täysin normaalia, että joskus tunteet johtavat syömiseen tai tunteita pyrkii säätelemään syömällä. On fysiologinen fakta, että ihminen kokee ruokaillessa mielihyvää: syöminen aktivoi hermojärjestelmän osia, joiden tarkoitus on edistää rauhoittumista ja palautumista. Kurja olo voi kohentua ja hyvä mieli vahvistua, kun suuntaa huomion ruoasta nauttimiseen. Myös juhlissa vahvistamme myönteisiä tunteita hyvän ruoan avulla. Jos tätä mekanismia ei käytä liian usein eikä syö kerralla haitallisia määriä, ongelmaa ei ole.

Haittaako tunnesyöminen, jos paino ei nouse?

Tunteiden turruttaminen syömällä voi olla haitallista, vaikka paino ei nousisi. Tunteet auttavat tekemään elämänvalintoja: ne kertovat, mistä pitää ja mitä kannattaa välttää. Jos koettaa syömällä lievittää ahdistusta, päästä eroon surusta tai turruttaa yksinäisyyttä, menettää tunteiden viestit. Tällöin voi olla vaikea ymmärtää, mikä huonon olon aiheuttaa, ja ohjata elämäänsä haluamaansa suuntaan. Syömisen hallinnan menettäminen voi myös aiheuttaa syyllisyyttä tai häpeää ja johtaa ahmimiskierteeseen.

Onko ok mässäillä välillä?

Sen paljastaa oma olo. Esimerkiksi jos juhlien jälkeen on aina huono olo ja morkkis, voi olla hyvä miettiä, miten tilannetta voisi muuttaa. Voisiko opetella hidastamaan syömisen tahtia, syödä keskittyneesti ja panostaa määrän sijaan laatuun? Tai voiko itselleen antaa luvan nauttia vai mässäileekö peittääkseen herääviä ikäviä tunteita?

Mistä tunnistaa valetunnesyömisen?

Yllättävän moni painonhallinnan kanssa kamppaileva sanoo olevansa tunnesyöjä, vaikka todellisuudessa ongelma on huonossa ruokailurytmissä tai ruokavaliossa. Jos juo aamiaiseksi vain kupin kahvia ja syö liian kevyen lounaan, illalla syöminen voi ryöstäytyä käsistä tai makeanhimo iskeä. Kyse on ”valetunnesyömisestä”: ei tunnisteta nälkää, joka on päässyt kasvamaan liian suureksi. Kannattaa kokeilla, poistuvatko herkkuhimot, jos tukevoittaa aterioita.

Hyvä nyrkkisääntö on, että puolet päivän energiasta pitäisi olla syöty puolessa välissä hereilläoloaikaa. Myös väsymyksen aiheuttamia mielitekoja luullaan usein tunnesyömiseksi. Nämä helpottavat, kun korjaa unirytmiä ja lisää lepoa.

Miten syömistään voi korjata?

Ensin kannattaa kokeilla parantaa ruoka- ja unirytmiä. Jos senkin jälkeen tekee jatkuvasti mieli syödä jotain, on syytä pysähtyä kuuntelemaan kehoa. Mindfulness- eli tietoisuustaitojen opettelusta on hyötyä. Kun oppii tunnistamaan mielensä liikkeitä ja tilanteita, joissa tunnesyöminen alkaa, voi oppia keinoja rauhoitella itseään ilman korvikkeita. Jos omista tunteista on vaikea saada kiinni, kannattaa kääntyä psykologin tai psykoterapeutin puoleen.

Asiantuntija: Psykologi Taija Wilenius/Mehiläinen NEO Painonhallintaklinikka

Julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys -lehdessä 2/2019.

Julkaistu: 26.4.2019
Kommentoi »