Häpeän tunne leimaa usein syömishäiriöön sairastuneita aikuisia. Syömishäiriöt koetaan vain nuorten sairauksiksi, mutta se ei pidä paikkaansa.
– Aikuisista 1–3 prosenttia sairastaa syömishäiriötä. Epätyypillisiä tai lievempiä syömishäiriöitä on vielä enemmänkin, sanoo psykologi Katarina Meskanen Hyksin syömishäiriöklinikalta.
Syömishäiriöliiton aluepäällikkö Tanja Tiainen kertoo, että yhä useammin liiton neuvontapuhelimeen soittaa huolestunut aviomies.
Syömishäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia, vaikka niiden oireet ovat myös fyysisiä: laihtumista, lihomista, ahmimista, oksentamista.
Syömisellä tai syömättömyydellä sairastunut ihminen yrittää hallita elämäänsä, ratkoa ongelmiaan ja helpottaa ahdistustaan.
Ero voi laukaista häiriön
Aikuisten syömishäiriöt eroavat osin nuorten syömishäiriöistä. Nuoret sairastuvat etenkin anoreksiaan ja bulimiaan, mutta keski-ikäisten tavallisin syömishäiriö on BED eli ahmintahäiriö.
Arviolta jopa 100 000 suomalaista sairastaa sitä, valtaosa tietämättä, että kyseessä on syömishäiriö eikä itsekurin puute. Kuitenkin myös anoreksia ja bulimia voivat uusiutua tai puhjeta vasta aikuisena.
Syömishäiriö puhkeaa usein jonkin tapahtuman, kuten avioeron tai työelämän paineiden vuoksi. Vaikka sairastuneet käyvät töissä, muu elämä pyörii syömishäiriön ympärillä.
Lue lisää: Tunnista syömishäiriön hälytysmerkit
Vinksahtanut suhde ruokaan
Nykyään on tavallista, ettei syöminen ole aikuisillekaan mutkatonta. Ei syödä gluteenia tai hiilihydraatteja, syödään yhtenä päivänä mutta ei toisena, mässäillään jättipusseilla karkkia tai hifistellään tuntikausia valmistetulla ruoalla. On tunnesyömistä, kaamossyömistä ja kesäherkuttelua.
Kaikki tämä voi altistaa syömishäiriöille.
– Me muut jaksamme noudattaa dieettejä muutaman kuukauden, mutta joukossa on aina se yksi, joka ei pysty lopettamaan. Syömishäiriön taustalla on usein ruokavaliomuutos, joka menee vähitellen yli, Meskanen sanoo.
Tiaisen mielestä syömisen kontrollointi ja painonhallinta ovat nykyään kuin kansalaisvelvollisuus. Kaikkien on pakko hallita painoaan. Samalla se, mikä on normaalia, hämärtyy.
– Työpaikalla kukaan ei kyseenalaista, jos yksi alkaa välttää gluteenia laihtuakseen. Tämä on huolestuttavaa.
Aikuisen oireita vähätellään
Aikuisten syömishäiriöitä ei usein tunnisteta tai niitä vähätellään oli kyse sitten anoreksiasta tai ahminnasta.
Tiaisen mukaan hoitoon pääsyn kriteeri on usein alipaino, vaikka sairastuneista vain pieni osa on hyvin laihoja.
– Erityisesti ahminnan hoito on retuperällä. Vaikka BED:tä sairastavat ovat usein lihavia, heitä ei pitäisi neuvoa laihduttamaan, koska se vain pahentaa oireita ja ylläpitää vääriä ajatusmalleja.
Eri paikkakunnilla asuvilla on eri mahdollisuudet saada hoitoa. Syömishäiriöklinikoita ei ole kuin muutamassa kunnassa. Liian usein hoitoon pääsee vain, jos on myös vakavasti masentunut, psykoosissa tai itsetuhoinen.
Meskasen mukaan aikuiset potilaat hyötyisivät usein säännöllisestä avohoidosta, psykoterapiasta sekä toiminta-, ravitsemus- ja fysioterapiasta.
Paraneeko hoito?
Aikuiset syömishäiriöpotilaat ovat vuodenvaihteessa saamassa Käypä hoito -suosituksen. Tähän mennessä hoito-ohjeet ovat koskeneet lapsia ja nuoria.
– Lisäys on todella merkittävä. Se on viesti siitä, että ahmintahäiriö on itsenäinen sairaus, Meskanen sanoo.
– Ruotsissa omaiset jäävät usein vapaalle hoitamaan sairastunutta. Suomessa se ei ole samalla tavalla mahdollista.
Arviolta neljä viidestä toipuu syömishäiriöstä. Lopuilla syömishäiriö kroonistuu ja pitkittyy. Potilaista 5–10 prosenttia kuolee.
Tiaisen mukaan kaikki syömishäiriöt ovat kova rääkki elimistölle ja psyykelle.
– Ne pitää ottaa vakavasti, koska vaara kuolla on niin iso. Hoidon avulla suuri osa kuitenkin toipuu täysin.
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 15/2014.
Lue myös:
