Terve.fi

Syömishäiriö ei kysy ikää

Syömishäiriöt eivät, toisin kuin usein ajatellaan, ole ainoastaan nuorten tyttöjen ongelma.

– Syömishäiriötä sairastavia löytyy joka ikäluokasta ja molemmista sukupuolista, kaikista ammattiryhmistä, muistuttaa Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n Pohjois-Suomen aluesihteeri Eija Viirret.

Syömishäiriöistä tunnetuimpia ovat anoreksia ja bulimia. Anoreksia nervosa on mielenterveyden häiriö, jossa potilas rajoittaa rajusti syömisiään tai pahimmissa tapauksissa kieltäytyy kokonaan syömästä.

Anoreksiaan sairastunut laihtuu reilusti alipainoiseksi, muttei suostu syömään nostaakseen painoaan terveisiin lukemiin. Usein anorektikko myös pakottaa itsensä liikkumaan runsaasti – hän voi pakottaa itsensä kahden tunnin juoksulenkille, vaikkei olisi pariin päivään syönyt kuin porkkanan.

Bulimiaa sairastavaa, toisin kuin anorektikkoa, ei ulkopuolinen välttämättä tunnista syömishäiriötä sairastavaksi. Bulimiapotilaat ovat usein normaalipainoisia tai “jojoilevat” painonsa kanssa edestakaisin. Bulimiaa sairastava ahmii runsaasti ruokaa kohtauksittain, ja pyrkii kontrolloimaan painoaan oksentamalla syömänsä ruuat ahmimiskohtauksen jälkeen.

Bulimiaan liittyy usein myös ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä sekä paastojaksoja ja rankkaa liikuntaa. Bulimia esiintyy usein vanhemmilla nuorilla kuin anoreksia, joka tyypillisesti puhkeaa murrosiän aikoihin.

Ylensyönti tai tarkka ruokavalio voivat olla syömishäiriön oireita

Vähemmän tunnettu, mutta etenkin aikuisväestön keskuudessa yleinen syömishäiriö on niin sanottu BED (Binge Eating Disorder) eli ahmimishäiriö, jossa kohtauksittain esiintyvää ahmimista ei kompensoida oksentamalla, paastoamalla tai liikkumalla.

BED:iä sairastava voi olla normaalipainoinen tai kärsiä hyvinkin vaikeasta ylipainosta. Ylipainossa on riskinä altistuminen useille terveysongelmille, kuten aikuistyypin diabetekselle, tuki- ja liikuntaelinsairauksille, kohonneelle kolesterolille sekä verisuonitaudeille.

Toinen “uusi” syömishäiriö on nimeltään ortoreksia, joka tarkoittaa tietyn, terveelliseksi ajatellun ruokavalion noudattamista orjallisesti ja pakonomaisesti. Ortorektikolla syöminen, liikkuminen ja niiden suunnittelu vie kohtuuttoman paljon aikaa ja ajatuksia ja ruokavalio voi kaikkine kieltäymyksineen muodostua liian yksipuoliseksi aiheuttaen puutostiloja. Yltiöpäisen tarkka terveellisyysintoilu ja ruokavalion rajoittaminen voi joillakin johtaa ortoreksian puhkeamiseen.

Ortoreksia ja BED ovat siinä mielessä hankalia ongelmia, että rajan vetäminen suhteellisen normaalin ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen välillä voi olla hankalaa. Lisäksi etenkin aikuisilla avun hakeminen syömiskäyttäytymiseen voi olla ison kynnyksen takana. “Aikuiset ajattelevat helposti, että kyllähän minun nyt pitää itse tällaisesta selvitä”, Viirret pohtii. Syömishäiriö on kuitenkin sitä helpompi taltuttaa, mitä aiemmassa vaiheessa siihen puututaan.

Elämänmuutokset voivat altistaa syömishäiriölle

Mikä sitten voi aiheuttaa aikuisella ongelmia syömisen kaltaisessa välttämättömässä ja luonnollisessa asiassa?

– Aikuinenkin voi sairastua syömishäiriöön esimerkiksi sellaisessa elämäntilanteessa, jossa on muutenkin paljon muutoksia ilmassa, Viirret selittää.

Tällaisia muutoksia voivat olla esimerkiksi paikkakunnalta toiselle siirtyminen, parisuhteen kariutuminen tai työpaikan vaihto.

Etenkin nuorilla aikuisilla itsenäistymiseen kuuluvat asiat, lapsuudenkodista muuttaminen ja opiskelu- tai työelämään siirtyminen voivat laukaista syömishäiriön. Tilanteessa, jossa kaikki ympärillä muuttuu, voi herätä tarve kontrolloida edes jotakin – ja omaan syömiskäyttäytymiseen voi vaikuttaa ympäristöstä riippumatta. Häiriön voi laukaista myös tiukka laihdutuskuuri, joka vain karkaa käsistä. Toisaalta syömishäiriö voi kehittyä ilman että syömiskäyttäytymisensä muutosta edes kunnolla tiedostaa.

Työelämän ja harrastusten paineet voivat laukaista syömishäiriön

Laukaisevana tekijänä aikuisen syömishäiriössä voivat olla myös työelämän liian suuret vaatimukset, ristiriidat ja paineet. Pätkiin pilkottu työura, jossa mikään ei ole varmaa ja koko ajan täytyy suorittaa entistä kovemmin paikkansa ansaitakseen, ei ainakaan edesauta tasapainoista ja rentoa elämäntyyliä.

Paineita puretaan häiriintyneeseen syömis- ja liikkumiskäyttäytymiseen. Stressiä helpotetaan herkkujen mättämisellä, josta seuraava huonoa omatuntoa vaiennetaan pakonomaisella liikunnalla tai paastoamisella – sitten ahdistutaan, ahmitaan pahaan oloon, aletaan paastota taas ja kierre on valmis.

Nykyajan suorittava ja vaativa elämäntyyli ulottuu monilla myös vapaa-aikaan. Varsinkin ulkonäköä painottavien liikuntalajien, kuten tanssin, kehonrakennuksen tai fitnessin harrastajilla voi jatkuva oman olemuksen tarkkailu herkimmillä johtaa syömishäiriöön. Viirret kertoo etenkin kilpaurheilun kovine vaatimuksineen ja tiukkaa kurinalaisuutta vaativan elämäntyylin myötä myös altistavan syömisongelmien syntymiselle lähestulkoon lajissa kuin lajissa.

Tavallisella kuntoilijalla urheilu harvemmin altistaa syömishäiriöihin, mutta tiukkaan ja pitkäkestoiseen laihdutuskuuriin yhdistettynä liikunnastakin voi tulla pakonomaista suorittamista ja nautinnon sijaan se voi muuttua vain tavaksi päästä väkisin eroon kaloreista.

Jos ajatukset pyörivät vain ruuassa, kannattaa asiaan puuttua

Normaaliin elämään kuuluu pieni, muutaman kilon painon heitteleminen puoleen jos toiseen. Viirret korostaa, että kaikki tukevat, tanakat, lihavat, laihat tai laihdutuskuurilla olevat eivät suinkaan sairasta syömishäiriötä. Sen sijaan selvä merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa, on ainakin se, että ajatukset alkavat pitkällä aikavälillä pyöriä koko ajan ruoan, syömisen ja syömisestä kieltäytymisen ympärillä.

Siinä vaiheessa kun huomaa oman syömiskäyttäytymisen aiheuttavan ahdistusta ja rajoittavan normaalia sosiaalista elämää, ollaan yleensä tekemisissä jo jonkinasteisen syömishäiriön kanssa. Jos kuvaan tulee mukaan bulimian tai anoreksian oireita; oksentelua, pakkoliikuntaa ja paastoamista sekä painon tippumista reippaasti alipainon puolelle tai voimakasta painonnousua, on raja selvästi ylitetty.

Syömishäiriöihin liittyy usein masennusta ja ahdistuneisuutta sekä ongelmien puhkeamista sosiaalisissa suhteissa.

– Syömishäiriötä sairastava henkilö saattaa eristäytyä omiin oloihinsa ja jäädä sivuun normaaleista ihmissuhteista ja harrastuksista. Masennus ja syömishäiriöt kulkevat usein käsi kädessä ja se, kumpi on syy ja kumpi seuraus, on veteen piirretty viiva, Viirret kertoo.

Avun hakemista ei tarvitse häpeillä

Syömishäiriöt ovat vaikeita, monimutkaisia ja usein hyvin pitkäkestoisia sairauksia, joihin monen sairastuneen on vaikea hakea apua. Aina sairastunut ei itse edes tajua, ettei kaikki ole kunnossa, vaan kieltää ongelman kokonaan. Tie on pitkä ja kivinen, mutta syömishäiriöstä voi toipua ammattiauttajan, perheen, ystävien sekä vertaisryhmän tuen avulla.

Viirret korostaa, että myös aikuiset saavat hakea apua, jos tuntuu, että syömisestä on kadonnut kontrolli tai sitä on liikaa.

Jos miettii, että onko itsellä syömishäiriö vai ei, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi Syömishäiriöliitto – SYLI ry:een ja kysellä asiasta, hän rohkaisee.

Vaikea syömishäiriö voi johtaa esimerkiksi hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan häiriöihin, osteoporoosiriskin kasvamiseen (anoreksiapotilailla), yleisen vastustuskyvyn heikkenemiseen ja masentuneisuuteen. Vaikka itse syömishäiriön saisi selätettyä, voivat nämä seuraukset jäädä taakaksi pitkäksi aikaa. Syömishäiriöihin on siis syytä suhtautua vakavasti ja hoitoon hakeutuminen hyvissä ajoin on viisas ratkaisu.

Apua voi saada monelta taholta

Ongelmana hoidon saamisessa valitettavasti on se, että monella kiireisellä ja ylityöllistetyllä terveyskeskuksen vastaanotolla ei ulospäin suhteellisen terveeltä näyttävään syömishäiriöpotilaaseen suhtauduta riittävän vakavasti. Avun hakeminen ja saaminen onkin pitkälti omasta ja läheisten sinnikkyydestä kiinni.

Apua tarvitseva tai hänen läheisensä voi kääntyä esimerkiksi Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n tai paikallisen mielenterveystoimiston puoleen. Myös yleislääkärin vastaanotolta apua pitäisi pystyä saamaan ja esimerkiksi omasta työterveyshuollosta osataan neuvoa eteenpäin. Tärkeintä on, että ei jää ongelmansa kanssa yksin, vaan rohkaistuu puhumaan asiasta.

Lievissä syömisongelmissa, kun kurssia vielä pystyy kotikonstein muuttamaan, itseään voi hoitaa puhumalla asiasta rohkeasti lähipiirilleen ja suuntaamalla energiansa muihin asioihin kuin syömisen kontrollointiin.

Koska syömisongelmat ovat usein itse asiassa oire jostakin muusta tai pakokeino tuskallisesta elämäntilanteesta, voi tilanteeseen tarttua miettimällä, mikä oikeasti on vialla ja pyrkimällä muuttamaan tätä asiaa elämässään; syömishäiriö kun on aina kokonaisvaltainen asia, joka ei liity ainoastaan lautasen sisältöön.

Julkaistu: 27.6.2012
Kommentoi »