Virtsatiet jaetaan ylempiin ja alempiin virtsateihin. Ylempiin virtsateihin kuuluvat munuaisaltaat ja virtsanjohtimet. Virtsanjohtimet päättyvät virtsarakkoon, joka yhdessä virtsaputken kanssa muodostaa alemmat virtsatiet. Ylävirtsateiden osalta naisten ja miesten virtsatiet ovat hyvin samankaltaisia. Naisilla virtsaputki on lyhyt, miehillä pidempi ja alkuosastaan eturauhasen ympäröimä.
Virtsateiden tehtävä on muodostaa virtsaa, säilöä sitä ja erittää se elimistöstä. Munuaiset kuuluvat virtsaelimiin, joiden tehtävänä on ylläpitää elimistön suola- ja vesitasapainoa sekä poistaa ylimääräinen neste ja kuona-aineet elimistöstä virtsan muodossa. Munuaiset suodattavat virtsaa verestä, joka edelleen kulkee virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon. Virtsarakosta virtsa poistuu elimistöstä virtsaputkea pitkin. Virtsarakko säilöö virtsaa ja sopivalla hetkellä aktiivisella virtsaamistapahtumalla virtsa poistetaan elimistöstä virtsaputken kautta.
Kun virtsaputki ja virtsarakko tulehtuvat, puhutaan virtsatietulehduksesta tai virtsarakon tulehduksesta. Virtsatietulehdus syntyy kun bakteerit nousvat virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Virtsatietulehdus on hyvin yleinen erityisesti naisten keskuudessa ja vaatii antibioottikuurin. Naisilla on lyhyempi virtsaputki kuin miehillä, mikä helpottaa bakteerien kulkua. Vaihdevuosien aikaan virtsatietulehdusten riski kasvaa. Virtsatieinfektio on myös yksi lasten tavallisimpia infektiosairauksia.
Virtsatieinfektion epäily herää tyypillisten oireiden ilmaantuessa. Näitä ovat kuume ilman hengitystieinfektiota, tiheävirtsaisuus, kirvely virtsatessa, lapsilla uudelleen alkanut kastelu ja vatsakipu. Erityisesti pienillä imeväisillä oireet voivat olla myös kovin epämääräisiä, kuten ärtyisyys, käsittelyarkuus, oksentelu ja ruokahaluttomuus. Varsinainen virtsatietulehdusdiagnoosi tehdään virtsaviljelyn perusteella.
Laboratoriotutkimuksiin tai lääkäriin tulee hakeutua, jos virtsakirvely on hankala ja oireet viittaavat selvästi virtsarakontulehdukseen. Toistuvia turhia virtsanäytteitä on kuitenkin syytä välttää. Lisätutkimuksia tarvitaan, jos virtsassa on verta tai jos rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla.
Virtsatiekiviä voi syntyä, kun virtsan sisältämät aineosat alkavat kiteytyä ja virtsateihin eli munuaisaltaaseen, munuaisesta rakkoon johtaviin virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai virtsaputkeen kertyy kiviä. Kivi tai kivet estävät virtsan virtauksen ja aiheuttavat oireet, joita on muun muassa äkillinen, erittäin voimakas toispuoleinen kylkikipu. Kipu säteilee yleensä alavatsalle ja nivustaipeeseen.
Virtsakivien muodostumiseen vaikuttaa ruokavalio sekä todennäköisesti myös perinnölliset tekijät. Runsas kalsiumin, D-vitamiinin tai erittäin suurten C-vitamiiniannosten nauttiminen altistaa virtsakivitaudille.
On olemassa myös oireettomia virtsatiekiviä, minkä vuoksi verivirtsaisuuden tai toistuvien virtsatietulehdusten syiden tutkiminen on tärkeää.
