Apu Terveys

Tähystyslaite

Tähystyslaite
Tähystys on epämiellyttävä mutta turvallinen tutkimusmenetelmä. Sillä saadaan tarkkaa tietoa erilaisista limakalvoihin liittyvistä sairauksista.
Julkaistu 5.3.2019

Tähystys on monelle kirosana. Toimenpiteessä mahalaukkuun, peräsuoleen, virtsaputkeen tai emättimeen työnnetään letkumainen tähystyslaite. Epämukavuudesta huolimatta tähystys on kuitenkin turvallinen ja tarkka keino useiden sairauksien löytämiseksi.

Tähystyslaitteen päässä on kamera, jolla kohdetta videokuvataan. Kuvan voi myös pysäyttää tarkempaa tarkastelua varten. Mahalaukun tähystyksessä eli gastroskopiassa ja paksusuolen tähystyksessä eli kolonoskopiassa pyritään näkemään maha-suolikanavan sisälle ja limakalvoihin. Niistä etsitään yleisimmin ruokatorven tulehdusta, refluksisairautta, mahahaavaa, mahatulehdusta, helikobakteeria tai keliakiaa. Alempaa suolistosta etsitään Crohnin tautia, haavaista paksusuolentulehdusta ja erilaisia syöpiä, mutta myös peräpukamia.

Virtsarakon tähystyksissä tutkitaan erilaisia virtsaamisvaivoja. Kohdunsuun tähystyksissä etsitään kohdunsuun, emättimen ja ulkosynnytinten alueen sairauksia.

Ennen gastroskopiaa tulee olla kuusi tuntia syömättä, jotta limakalvot ovat toimenpiteen aikana kirkkaat ja näkyvät kunnolla. Ennen kolonoskopiaa tehdään puolestaan suolentyhjennys.

Tähystyksen aikana suoleen puhalletaan ilmaa tai hiilidioksidia, jolloin limakalvot tulevat hyvin näkyviin. Toimenpiteen aikana suolesta voidaan ottaa näytepaloja.

Vaikka tähystyksen avulla tehdään yleensä diagnooseja, sen aikana voidaan tehdä myös pieniä toimenpiteitä, kuten tyrehdyttää pieniä suoliston alueen vuotoja. Kolonoskopiassa on mahdollista poistaa polyyppeja. Gastroskopiassa voidaan asentaa ruokatorveen stenttejä, jotka auttavat pitämään tiehyitä auki ja laajentavat niitä.

Erityisesti gastroskopia aiheuttaa usein niin suurta kammoa, että sitä saatetaan karttaa viimeiseen asti. Toimenpiteestä jää helposti trauma, jos ensimmäinen kerta on vaikea. Ennen vuosituhannen vaihdetta tehdyt gastroskopiat ovat luultavasti jättäneet ikäviä muistoja.

Tähystyslaitteet ovat sittemmin kehittyneet yhä ohuemmiksi ja taipuisammiksi, joten toimenpide sujuu aiempaa helpommin. Ohut ja taipuisa tähystysletku aiheuttaa vähemmän yökkäilyä. Toimenpide on silti enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Lääkäri tai mukana oleva hoitaja voi rauhoitella potilasta ihan vain kertomalla, mitä toimenpiteen aikana tapahtuu. Monia helpottaa esimerkiksi tieto siitä, että letkua ollaan jo vetämässä ulospäin – eli toimenpide lähestyy loppuaan.

Gastroskopiassa nielu puudutetaan, joten toimenpide ei satu. Jos potilas on kovin peloissaan, tähystyksissä voidaan antaa suonensisäinen rauhoittava esilääkitys. Hyvin kipuherkille potilaille on mahdollista antaa voimakas kipulääkitys kielen alle. Noin neljä viidestä pärjää kuitenkin ilman erityistä esilääkitystä, eikä asiantuntevissa käsissä tehtävää toimenpidettä tarvitse pelätä.

  1. Tv-monitori. Tutkimusta seurataan monitorista, johon tulee suurennettua videokuvaa tähystimestä.
  2. Keskusyksikkö. Keskusyksikkö on tähystyksen virta- ja valonlähde. Tähystin liitetään keskusyksikköön ja myös muut apulaitteet ovat sen kautta yhteydessä toisiinsa. Yksikkö tuottaa kirkasta LED-valoa ja videokuvaa, jota katsotaan monitorista.
  3. Imupussi. Imupussiin imetään tutkimusalueella mahdollisesti olevaa ja sinne toimenpiteen aikana huuhteluissa tullutta nestettä ja limaa.
  4. Imulaite. Imulaite säätelee imupussin toimintaa. Myös se yhdistetään keskusyksikköön.
  5. Lisäyksikkö. Laitteeseen liitettäviä lisäyksiköitä on monenlaisia. Tähystyksessä tehtävissä toimenpiteissä voidaan käyttää polttolaitetta, jolla pystytään muun muassa poistamaan polyyppeja ja tyrehdyttämään vuotoja. Ilma- ja kaasuyksiköllä tuotetaan ilmaa tutkimusalueelle. Ilman avulla nähdään tarkasti limakalvon kaikki kohdat. Vesihuuhtelulaitteella voidaan huuhtoa limakalvoja näkyvyyden parantamiseksi.
  6. Kaasupullo. Tutkimuksen aikana tutkimusalueelle puhalletaan joko huoneilmaa tai hiili dioksidikaasua, jotta kaikki tutkittavat limakalvon alueet saadaan näkyviin. Tutkimukseen valmistaudutaan olemalla syömättä ja juomatta, ja tämän takia mahalaukku on aluksi supistuneena.
  7. Skooppi. Tähystin eli skooppi liitetään kes kus yksikköön.Skoopissa on kahvaosa, jota lääkäri pitää tutkimuksen aikana toisessa kädessään. Toisella kädellä hän työntää letkua eteenpäin. Kahvaosassa on kaksi ratasta, joilla tähystimen kärkeä voidaan taivuttaa eri suuntiin. Tähystimen kärki on hyvin taipuisa. Kahvaosassa on myös imu-, ilmanpuhallus-, kuvan kaap paus- ja suurennuspainikkeet. Lääkäri tekee kahvaosan avulla myös tutkimuksen aikaiset toimen piteet. Tätä varten kahvassa on toimen pidekanava, jota pitkin työnnetään esimerkiksi näyte palapihti tai muita toimenpide vaije­reita tutkimusalueelle. Gastro skopialetku on taipuisa, noin 110 senttiä pitkä ja vajaan sentin paksuinen.

Tähystyslaitteet

  • Ensimmäinen tähystyslaite virtsateiden tutkimiseen kehitettiin jo vuonna 1805.
  • Ensimmäinen mahalaukun tähystys tehtiin vuonna 1868.
  • Tähystyslaite maksaa kymmeniä tuhansia euroja.
  • Suomessa tehdään vuosittain noin 100 000 gastroskopiaa ja sama määrä kolonoskopioita.
  • Gastroskopialla tarkoitetaan mahalaukun tähystystä.
  • Kolonoskopia on paksusuolen tähystys.
  • Kolposkopia on kohdunsuun tähystys.
  • Kystoskopia on virtsarakon tähystys.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 5/2018.

Kommentoi »