Mainos

Sosiaalisten tilanteiden pelko eli sosiaalinen fobia kuuluu pelko-oireisiin ahdistuneisuushäiriöihin. Se on nimensä mukaisesti ylenmääräistä pelkoa sosiaalisia kanssakäymisiä kohtaan tilanteissa, joissa muiden suhtautuminen voi olla arvioivaa ja kriittistä....

Fobia voidaan määritellä tilaksi, jossa henkilö kokee järjenvastaista pelkoa tiettyä asiaa kohtaan ja alkaa täten tietoisesti välttää pelkoa aiheuttavia tilanteita. Pelon ydin on se, että henkilö joutuu nöyryytetyksi ja häpeälliseen tilanteeseen.

Lue lisää sosiaalisten tilanteiden pelon oireista ja hoidosta.

Sosiaalisesta fobiasta kärsivä voi kokea pelkoa muun muassa työssä ja vapaa-ajallaan ravintolassa tai kahvilassa asioidessaan (ns. ”kahvikuppineuroosi”), joutuessaan pitämään julkisen puheen tai esiintymään julkisesti, vieraita ihmisiä tavatessaan, joutuessaan työskentelemään toisten nähden, sekä erilaisissa ryhmätyötilanteissa.

Erotuksena sosiaalisesta fobiasta tunnetaan pelkästään julkisten paikkojen pelko, eli pelko joutua paikkaan tai tilanteeseen, josta poispääsy on hankalaa ja jolle on oma nimensä ”agorafobia”.

Lue lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelon yleisyydestä.

Lähteet:

Isometsä E. Sosiaalisten tilanteiden pelko, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2017.

Koponen H. ym. Ahdistuneisuushäiriö, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Näytä lisää

Terve.fi

Lääkeapua sosiaalisten tilanteiden pelkoon?

Olen 26-vuotias nainen ja minusta tuntuu, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta tms. Pari vuotta sitten hain apua jännittämiseen ja sain beetasalpaajia, nämä eivät kuitenkaan paljoa auttaneet ja nyt tilanne on tämä: pelko rajoittaa elämääni, koska minun on TODELLA vaikeaa soittaa esim terveyskeskukseen, en pysty juurikaan harrastamaan mitään (esim ajatus mennä vaikkapa uimahalliin yksin tuntuu täysin mehdottomalta), kaupan kassalla tuntuu myös suurta paniikkia ja sydän tykyttää ja kädet tärisevät (tästä syystä en juurikaan käy kaupassa yksin), yksin kaupungilla liikkuminenkin on vaikeaa (läheisen ihmisen kanssa pystyn hyvin liikkumaan kaupungilla), en myöskään juurikaan käy tuttavilla kylässä, joten pelkään eristyväni heistä. Tämä vaivani on myös rajoittanut töitäni sekä työn tai koulutuksen hakua. Olen lukenut, että jostain lääkkeistä (masennuslääkkeet?) voisi olla apua? Voiko ne määrätä terveyskeskuslääkäri? Olen myös lukenut, että ne vaikuttavat vasta esim kuukauden päästä kun on ne aloittanut, niin voiko samaan aikaan käytettäväksi aluksi saada esim vahvoja beetasalpaajia tai sitten rauhoittavia? siis silloin tällöin otettavaksi. Viimeeksi lääkäri vähätteli vaivaani, joten minulla on entistäkin korkeampi kynnys hakea apua. Mutta tuntuu, etten enää jaksa tätäkään… Olen lukenut myös terapiasta, mutta en kohdallani usko sellaiseen, vaan haluaisin lääkkeet, joiden avulla sitten totuttautuisin ns normaaliin elmään ja tilanteisiin, niin sitten ne jo todennäköisesti sujuisivat lääkityksen loputtuakin.
0