Ongelmani on se, etten pysty muuttamaan pois lapsuuden kodistani. Olen yrittänyt muuttaa jo useaan otteeseen. Kotona oleminen ärsyttää, koska tekisin mielelläni monet asiat eri tavalla kuin vanhempani. Ennen muuttoa olen aina innoissani uudesta paikkakunnasta, mutta asunnossani ahdistun. Alan näkemään painajaisia ja panikoimaan. Asumisesta tulee aivan sietämätöntä yleensä itken paljon ja muutun iloisesta täysin masentuneen oloiseksi yhdessä yössä. En koskaan osaa selittää käytöstäni. Tässä pari seikkaa, jotka saattavat tai eivät selittää käytöstäni: -olen ollut usean vuoden koulukiusattu. -Minuun on kohdistunut myös fyysistä väkivaltaa kotona. -Pidän asiat kontrollissa välillä liikaakin -lapsena minulta rajattiin mielestäni hyvin epäreilusti mitä saan ja mitä en saa tehdä: 20 vuotias enkä ole maistanutkaan alkoholia. 17 vuotiaana kotiintuloaikani oli ilta 6. -Minulle on hyvin tärkeää menestyä koulussa ja nykyisin en enää menesty, vaikka yritän kovasti. -Minulla ei ole juuri vapaa-aikaa vaan luen taukoamatta. -Olen varmaan hieman sitoutumiskammoinen ja olen viimeisten vuosien aikana katkaissut välini moneen hyvään ystävään. -En ole vielä löytänyt omaa alaani lukion jälkeen. -Viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut hirveästi: ystävän vakava sairastuminen, tulipalo kotona yms. Mielestäni osaan hoitaa talouttani, joten se ei ole ongelma. Mikä voi selittää tällaista käytöstä? Kuinka voin voittaa muuttopelkoni? Mitä asialle voi tehdä itse? Kiitos vaivan näöstä.
Ongelmasi on laaja-alainen ja kestänyt pitkään, joten suosittelen terapiaan hakeutumista esim. oman paikkakunnan mielenterveystoimiston kautta.
