Työuupumus eli burnout, joka ei ole varsinainen sairaus vaan oireyhtymä, kehittyy yleensä hitaasti. Sen aiheuttaa jatkuva, joko laadullisesti tai määrällisesti liian suuri työkuormitus. Kyseessä on henkilön ja hänen työnsä välinen kriisitilanne, jossa henkilön voimavarat ja työn vaatimukset tai työhön liittyvien stressitekijöiden määrä ovat ristiriidassa keskenään. Kaikki työstressi ei ole kuitenkaan työuupumusta. Ylitunnolliset, ahkerat ja pikkutarkat luonteet ovat riskiryhmässä työuupumukseen. Suomessa joka neljäs työikäinen kokee työuupumusta, mutta 2.5 %:lla se on vaikea-asteista. Sitä esiintyy naisilla miehiä enemmän.
Työuupumuksen riskiä lisää se, ettei voi vaikuttaa omiin työoloihinsa. Muita riskitekijöitä ovat kiire, suuri työtaakka, esimiehen sekä työkavereiden tuen ja palautteen puute ja työyhteisön rooliristiriidat tai –epäselvyydet.
Rovasalo A. Kuka virvoittaisi uupuneen? Duodecim 2000;116:2297-304
Rovasalo A. Työuupumus. YKT. Lääkärin CD-ROM 1-2005.
Antti-Poika M ym. Työterveyshuolto. 1. painos. Kustannus Oy Duodecim 2003.
Rovasalo A. Työuupumus, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.
Henriksson M, Lönnqvist J, Työuupumus, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2017.
