Joillakin se sujuu suitsait. Toisilla taas yhteistyö kangertelee aina – työkavereilla on suhteet solmussa.
Työpaikan ihmissuhteet eivät välttämättä ole mikään tasainen keitos. Meissähän on monenlaista sopanhämmentäjää, erilaisia näkemyksiä ja persoonia, ja tässä sitä jotenkin pitäisi tulla toimeen kaikkien kanssa.
Tämän on pannut merkille myös lääkäri, LT Tatu Kemppainen, joka kirjoittaa aiheesta Nuorten lääkärien yhdistyksen sivustolla.
Hän kertoo yllättyneensä toistuvasti siitä, miten suuri painoarvo menestymisessä yliopistosairaalan tasoisessa asiantuntijaorganisaatiossa on sillä, että osaa luovia erilaisten ihmisten kanssa. Selviytymisellä ihmissuhteissa näyttää olevan usein isompi merkitys kuin asiantuntijuudella, ja tämä vaikuttaa myös siihen, millä tavoin nuoren lääkärin ura alkaa edetä, kuvailee Kemppainen.
- Jos potilaskontaktissa tarvitaan luottamusta, työpaikan ihmissuhteissa käypä valuutta on arvostus, hän kirjoittaa NLY:n jutussa.
Ei työkaverista tarvitse välttämättä pitää, hän ajattelee. Ei ole pakko olla ystäviä. Mutta työkaverien keskinäinen arvostus on Kemppaisen mukaan välttämättömyys.
Arvostusta voi osoittaa esimerkiksi arvostavalla konsultoinnilla. Voi toki kehua myös päin naamaa, mutta Kemppaisen mukaan aito arvostus saattaa joskus mennä paremmin perille epäsuorasti, esimerkiksi osoittamalla arvostusta, kun puhuu kollegastaan muille.
Onko työkaverista pakko pitää? Voiko työkaveria arvostaa, vaikkei tykkäisi tästä pätkääkään? Kerro kommenttisi.
Lähde: Tatu Kemppaisen kirjoitus Nuorten lääkärien yhdistyksen sivustolla
Lue myös:
