Itsetunto

Itsetunto merkitsee kokemusta omasta arvokkuudesta sellaisena kuin on. Itsetunto voi vahvana suojata ihmisiä vastoinkäymisiltä ja haitallisilta ihmissuhteilta. Itsetunto kehittyy, kun ihminen tulee arvostetuksi ja saa tehdä itselleen tärkeitä asioita. Itsetunto määrittää, minkälainen ystävä, kollega ja kumppani ihminen on. Heikko itsetunto tekee ihmisestä usein ikävän muita kohtaan.

Itsetunto voi hahmottua myös sanan omakuva kautta. Omakuva merkitsee esimerkiksi sitä, minkälaisia tunteita oma keho ja persoona herättävät. Mitä ajattelen itsestäni? Pidänkö itseäni hyvänä vai viallisena? Myönteinen omakuva merkitsee sitä, että itseluottamus on vahva ja ihminen tuntee itsensä kykeneväksi ja hyvinvoivaksi. Itseluottamus usein vaihtelee elämäntilanteen ja iän mukaan. Heikoimmillaan itseluottamus on usein nuorempana, silloin, kun ihmisen identiteetti on vielä hauras eikä elämänkokemusta ole kertynyt. Toisaalta itsetunto voi olla heikko missä iässä tahansa. Omakuva voi muotoutua kielteiseksi rankkojen kokemusten, kaltoinkohtelun, sairauksien ja huonojen ihmissuhteiden kautta.

Masennus on yksi yleisimmistä suomalaisten mielialahäiriöistä. Sen seuraus on usein murentunut itsetunto. Jos masennus pitkittyy, omakuva voi muuttua negatiiviseksi. 10–15 prosentilla ihmisistä on masennus jossakin elämänvaiheessa. Masennus saattaa aiheuttaa lamaantumista, ärtymystä, surua ja väsymystä sekä heikentää kykyä kokea mielihyvää. Masennus oireineen vaihtelee yksilöllisesti. Jos masennus on lievä, ihminen saattaa kyetä työskentelemään ja elämään melko normaalia elämää. Vakava masennus taas voi viedä sairauslomalle jopa vuodeksi. Masennus ei parane vain sillä, että ihminen ryhdistäytyy. Masennus on sairaus, joka vaatii hoitoa ja ymmärrystä. Masennus voi parantua lääkehoidolla tai terapian avulla.

Toinen yleinen mielenterveyden ongelma on ahdistus tai ahdistuneisuus. Ahdistus on useiden psykiatristen sairauksien oire. Ahdistus voi aiheuttaa sydämentykytyksiä, hengenahdistusta, hikoilua ja ruokahaluttomuutta. Ahdistus on murehtimista, huolta ja pakkoajatuksia, jopa paniikkia. Ahdistus on myös luonnollinen reaktio: se voi kertoa vaarasta tai kannustaa elämänmuutokseen. Jos ahdistus liittyy tiettyyn ihmiseen tai ympäristöön, on syytä ottaa siihen etäisyyttä. Ahdistus voi muuttua myös sairaudeksi. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voidaan diagnosoida, jos ihminen kokee pelkoa ja huolta useimpina päivinä yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsii noin viisi prosenttia väestöstä jossain vaiheessa elämäänsä.

Ihminen, jonka omakuva on kielteinen ja itseluottamus nollassa, saattaa joutua narsistin hyväksikäyttämäksi. Narsisti on empaattisen ihmisen vastakohta. Naristi ei koe empatiaa eikä häpeää. Narsisti käyttää muita ihmisiä hyväkseen, valehtelee ja tekee toisille joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Narsisti on itsekeskeinen ihminen, joka voi aluksi vaikuttaa hurmaavalta mutta alkaa sen jälkeen kontrolloida ja alistaa muita. Narsistin uhrien tuki ry auttaa ihmisiä, joita narsisti on vahingoittanut. Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaisia suuruudenhullut kuvitelmat ja ylikorostunut itsetunto.

Itsetunto vaikuttaa elämän kaikkiin osa-alueisiin. Itseluottamus määrittää, minkälaisia mahdollisuuksia näkee itselleen sekä miten ihminen voi henkisesti ja fyysisesti. Huono itsetunto paitsi nakertaa sisäisesti, myös oireilee kehossa: ihminen voi kärsiä erilaisista jännitystiloista, kivuista ja univaikeuksista, jos hän ei viihdy nahoissaan eikä usko itseensä. Huono itsetunto voi heijastua myös muihin: jos ihmisellä on heikko itseluottamus, hän saattaa kohdella muita töykeästi ja epäempaattisesti.

Itsetunto kohenee kannustavassa, myönteisessä ympäristössä. Itsetuntoa voi myös kehittää esimerkiksi mindfulnessin, terapian ja vertaistuen avulla. Kun omakuva ja itseluottamus vahvistuvat, masennus vähenee ja ihminen voi kasvaa riittävän vahvaksi määrittämään selkeästi omat rajansa.