Voi Hyvin

Voiko ihminen muuttua?

Voiko ihminen muuttua?

Muutut läpi elämäsi, vaikka et edes yrittäisi. Vaikeampaa on ­muokata persoonallisuuttaan.
Teksti Julia Thuren
Kuvat Istock
Mainos

Mies rupattelee ­aamulla bussikuskille, ­iltapäivällä kaupan kassalle ja jää vielä ­illalla suustaan kiinni naapurin ­kanssa. Nainen ei haluaisi jutella ­tuntemattomille eikä puolitutuille, koska häntä ujostuttaa. Riidoissa nainen menee lukkoon ja vaikenee, mies taas haluaisi käydä läpi konfliktin heti juurta jaksaen.

– Synnynnäinen ­temperamenttimme, yksilöllisyytemme perusta, vaikuttaa siihen, miten reagoimme eri ­tilanteissa, sanoo terapeutti ja hyvinvointi­kouluttaja Mippi Vuorikoski.

Hän soveltaa työssään positiivista psyko­logiaa, jonka mukaan ihminen voi vaikuttaa paljonkin henkiseen hyvinvointiinsa. Koko elämää ei tarvitse kääntää ylösalaisin: arki voi parantua yllättävän pienillä muutoksilla.

Vuorikoski ­uskoo, että rankatkin vaiheet voivat muuttua voimavaroiksi ja viisaudeksi. Monesti kyse saattaa olla silkasta näkökulman vaihtamisesta.

Persoonallisuuksista puhuttaessa ­ihmiset jaetaan usein introvertteihin ja ekstrovertteihin eli sisään- ja ulospäinsuuntautuneisiin.

– Suurin osa ihmisistä sijoittuu jonnekin näiden kahden välimaastoon. Pitää muistaa, että asiayhteydellä on suuri vaikutus. Harva on esimerkiksi ulospäinsuuntautunut joka tilanteessa.

Perimä ja ympäristö vaikuttavat yhtä paljon

Psykologit ajattelevat, että ihmisen persoonallisuus muodostuu viidestä eri pääpiirteestä. Nykytutkimuksen mukaan ne muodostuvat puoliksi perimän ja ­puoliksi ympäristön perusteella.

Perimä ja ympäristö eivät ole erillään toisistaan vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen lapsi juttelee mielellään uusille ihmisille ja kasvaa samalla ihmiseksi, joka ottaa herkästi kontaktia.

Ympäristö ja kokemukset muokkaavat aivoja. Esimerkiksi tyttöjen ja poikien eroja voidaan selittää sillä, miten vanhemmat ja yhteiskunta tiedostamattaan vahvistavat lasten leikkitottumuksia. Tyttöjä kannustetaan nukkeleikkeihin, poikia pallopeleihin. Tyttöjä pidellään sylissä hellästi, kun taas poikia käsitellään ronskimmin.

Myös tapakulttuuri vaikuttaa käyttäytymiseen. Jos liiasta innostumisesta saa huonoa palautetta, lapsi oppii hillitsemään intoaan. Vastaavasti jos ujoa ihmistä patistetaan rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi, hän voi kyllä oppia juttelemaan vieraille. Persoonallisuus kuitenkin määrittää, mitä kestämme.

– Esimerkiksi työpaikalla ujo voi ­kokea stressiä ja kuormitusta huomattavasti enemmän kuin sellainen, joka heittäytyy luonnostaan uusiin tilanteisiin, Vuori­koski sanoo.

Ihmisten välillä on valtavia eroja ­siinä, kuka sopeutuu kameleonttimaisesti ­uusiin tilanteisiin ja kuka on jäykempi ja joustamattomampi. Puhutaan resilienssistä, henkisestä palautumiskyvystä. Resilientti ihminen toipuu vaikeuksista nopeammin kuin muut.

Se mikä ei tapa muuttaa persoonaa

Persoona muuttuu väistämättä läpi elämän myös ilman ponnistuksia.

– Jos otetaan joukko 18-vuotiaita ja 30-vuotiaita, 30-vuotiaat ovat tunne-elämältään keskimäärin tasapainoisempia, tunnollisempia ja sovinnollisempia kuin nuoremmat, sanoo dosentti Christian Hakulinen Helsingin yliopistosta.

Tämä johtuu siitä, että vanhetessaan ihminen oppii, miten tietyt asiat sujuvat, ja näkee, mikä on hyvä tapa reagoida niihin. Reagointitapoihin ei siis vaikuta enää niin paljon persoona vaan opitut käytännöt.

Jos on vaikka nuorempana hermostunut pienistä vastoinkäymisistä, vanhempana on luultavasti tottunut siihen, että kaikesta selviää. Silloin ei jaksa ­panikoida, vaikka olisikin luonteeltaan hieman neuroottinen.

Mippi Vuorikosken mukaan erilaisia piirteitä voi pitää taitoina, joita kannattaa harjoitella. Persoonallisuuden piirteet ovat luontaisen temperamenttimme ­päälle rakentuneita taipumuksia, mutta mikään ei ole kiveen kirjoitettua.

Sanotaan, että se mikä ei tapa vahvistaa.

– Psykologin näkökulmasta tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Vaikeat elämän­tapahtumat, kuten parisuhteen päättyminen, onnettomuuteen joutuminen tai rahahuolet tekevät ihmisistä neuroottisempia ja laskevat tunne-­elämän tasapainoisuutta, Christian Hakulinen sanoo.

Onpa masentava ajatus! Hän kuitenkin lisää, että persoonan muutokset voivat ­o­lla väliaikaisia. Ihminen voi itse vaikuttaa jonkin verran siihen, mihin suuntaan hän muuttuu. Psykoterapia tekee tutkitusti ihmisistä vähemmän neuroottisia ja tunne-elämältään ­tasapainoisempia.

– Ei silti ole todennäköistä, että muutokset olisivat suuria. ­Itseensä kannattaa suhtautua lempeydellä. Yllättävissä tilanteissa ­tapahtuvat nopeat tunnereaktiot ja ajatukset eivät muutu kovin helposti, ­joten niitä vastaan ei välttämättä kannata taistella, Hakulinen sanoo.

Vuorikoski muistuttaa, että mikään persoonallisuuden piirre ei ole toista ­parempi tai huonompi. Paljon riippuu ­tilanteesta ja siitä, kenen kanssa elää. Kaikessa ei voi muuttua, vaikka yrittäisi.

– Olisi hyvä oppia tunnistamaan luontainen tyylinsä ja jopa hyödyntämään sitä. Voi olla järkevämpää muokata ympäristöään sopimaan tyyliinsä kuin pyrkiä sopeutumaan kaikkeen ympäristössään.

Tekeminen muuttaa aivoja

Mitä ihmisen muuttuminen pohjimmiltaan tarkoittaa? Yleensä kaipaamme muutosta, kun vanha tapa toimia ei enää palvele tai on jopa vahingoittava.

– Riittävästi elämänlaatua parantava muutos on yleensä sellainen, että ihminen alkaa toimia joissain tilanteissa eri tavoin kuin ennen, Vuorikoski sanoo.

Elämää helpottaa se, ­ettei ahdistu yllättävässä tilanteessa tai ­pahoita mieltään, jos suunnitelmat menevät viime hetkellä uusiksi.

On helpompaa muuttaa käyttäytymistään kuin persoonaansa. Kiitollisuus­päiväkirjan pitäminen voi auttaa.

– Mutta jos tätä ehdottaa negatiivisiin ajatuksiin taipuvaiselle ihmiselle, hänen ensimmäinen reaktionsa saattaa olla, että mitä hippien horinaa tämä on. Ei tässä arjessa mitään kiitollisuuden ­aiheita ole!

Tehtävän idea on hyvin käytännöllinen, ja se vaikuttaa aivoihin. Vuorikoski vertaa aivoja tiehen: Jos tiettyä reittiä mennään usein, siihen muodostuu ura, jota pitkin on helppo mennä vastedeskin.

Aivot tottuvat reagoimaan ­samalla ­tavalla, vaikka tapa olisi haitallinen. ­Ihminen voi vaikka huomata vain negatiivisia asioita, kuten parkkipirkon sakon tai kahvin läikkymisen housuille.

– Aivot ovat lopulta hyvin yksinkertaiset, Vuorikoski sanoo.

Jos yrittää keskittyä ­tietoisesti positiivisiin asioihin, ihminen alkaa ­bongata vähitellen hyviä juttuja.

– Ennen ajateltiin, että aivot kehittyvät siihen asti kun ihminen täyttää 20 vuotta. Nykyään tiedetään, että ne ovat plastiset eli niitä voi treenata.

Kaikille ei tosin toimi sama keino. Vuori­koski yrittää keksiä ­asiakkaansa kanssa harjoituksia, jotka ­sopisivat juuri tälle.

– Ihmiset haluavat olla onnellisia, se on kaiken a ja o. Siihen me kaikki tähtäämme ­– joko hyvin tai huonoin keinoin.

Viisi persoonallisuuspiirrettä

Nykytieteen valossa ajatellaan, että persoonallisuus koostuu viidestä pääpiirteestä, jotka määrittävät ihmisen tapoja sopeutua erilaisiin tilanteisiin.

1. Ulospäinsuuntautuneisuus

Kuinka mielellään hakeudut uusien ihmisten pariin? Paljonko naurat tai hymyilet?

2. Neuroottisuus

Kuinka tasapainoinen tunne-elämäsi on? Miten herkästi ajattelet negatiivisesti tai vaivut alakuloon?

3. Sovinnollisuus

Miten voimakkaasti haluat noudattaa yhteiskuntamme asettamia käyttäytymisnormeja? Miten sopeu-dut joukkoon?

4. Tunnollisuus

Kuinka päämäärätietoinen tai tavoitteellinen olet elämässäsi?

5. Avoimuus

Kuinka avoin olet uusille kokemuksille? Haluatko tarttua tilaisuuksiin?

Lähde: Psykologian dosentti Christian Hakulinen

Neljä askelta arjen muutokseen

1. Havahdu ja kyseenalaista

Otat ison askeleen kohti muutosta jo huomioimalla,  että jokin tapa tai ajattelumalli on sinulle haitallinen. Jos olet työpaikalla liian velvollisuuden­tuntoinen ja otat kaiken hoitaaksesi uupumisen uhalla, kyseenalaista tekosi. Täytyykö sinun ottaa vastuullesi ylimääräiset jutut? Voitko kieltäytyä jostain? Mitä jos juttelisit esimiehesi kanssa liian suuresta työtaakasta?

2. Huomaa impulssit

Pidä silmällä tilanteita, joissa haalit itsellesi uusia tehtäviä. Kun pomo kysyy palaverissa, kuka voisi hoitaa tämän ja muut katselevat hiljaisena pöydän pintaa, älä kiusaannu vaan pysy lujana. Muista, ettei puhe ole osoitettu vain sinulle. Mitä useammin pystyt taistelemaan myöntymisen ­impulssia vastaan, sitä paremmin aivosi oppivat uusille tavoille.

3. Harjoittele läsnäoloa

Mindfulness ei ole oikotie onneen, mutta sen avulla voit opetella tekemään yhtä asiaa kerrallaan. Kun vastaat sähköpostiin, keskity siihen. Moni tekee töissä to do -listoja, mutta joskus voi olla hyvä tehdä myös not to do -listoja. Listaa asioita, joiden kuvittelet olevan heiniäsi mutta jotka lopulta eivät olekaan. Luota muihin äläkä kanna heidän vastuutaan.

4. Kehu itseäsi

Aina kun onnistut, kehu itseäsi reilusti. Älä vähättele saavutuksiasi tai soimaa itseäsi repsahduksista vaan kiinnitä huomiota tilanteisiin, jotka hoidit hyvin. Puhu itsellesi kannustavasti. Pikkuhiljaa itsevarmuutesi kasvaa ja pääset eroon liiasta tunnollisuudesta.

Lähde: Kognitiivinen psyko­terapeutti ja mindfulness-ohjaaja  Arja Ahoniemi.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 9/2017

Julkaistu: 20.12.2017