Voi hyvin

Isänsä nuorena menettänyt toimittaja Ira Hammermann sairastui reippauteen: "Vahvuutta on myöntää, että on välillä myös heikko"

Isänsä nuorena menettänyt toimittaja Ira Hammermann sairastui reippauteen: "Vahvuutta on myöntää, että on välillä myös heikko"
Toimittaja ja juontaja Ira Hammermann päätti jo nuorena, että ei anna rankkojen kokemusten lannistaa itseään. Elämä säilyy mielekkäänä, kun siihen suhtautuu intohimolla.
Julkaistu: 13.9.2021

Aurinko lämmittää, lokit kirkuvat. Meri kimaltelee tyynenä.

Toimittaja ja juontaja Ira Hammermann katselee ulapalle. Hän on lempielementtinsä ääressä. Veneilyä harrastava Ira löytää merestä paljon symboliikkaa.

– Vene on turvassa satamassa. Kukaan ei kuitenkaan osta venettä istuakseen köysissä kiinni. Yhtä lailla elämässä on uskallettava purjehtia ulapalle ja katsottava, mitä seuraavan niemen takaa löytyy, Ira sanoo.

Parhaiten Ira rentoutuu keinuessaan laineilla veneessä tai kävellessään rannalla. Vapaana vellova meri symboloi hänelle ikuisuutta, elämän jatkuvuutta ja toivoa. Toivoa paremmasta huomisesta ja toivoa siitä, että kaikella on tarkoituksensa.

Päättynyt lapsuus

Iran huoleton lapsuus loppui, kun hän oli yhdeksänvuotias ja hänen isänsä kuoli yllättäen. Perheen äidistä tuli kolmekymppinen leski, ja esikoinen, Ira, alkoi kantaa huolta äidistään ja hieman alle kahden vuoden ikäisestä pikkusiskostaan.

Vasta aikuisena Ira ymmärsi, että hän sairastui tuolloin reippauteen.

– Otin liian varhain paljon vastuuta, sillä halusin helpottaa äitini taakkaa.

Tuohon aikaan pienellä paikkakunnalla ei ollut tarjolla terapiaa tai yhteiskunnan tukea. Perheen oli noustava jaloilleen omin voimin.

Aikuistumisen kynnyksellä Ira teki tietoisen päätöksen valita elämänsä ohjenuoraksi toivon. Hän ymmärsi, että hän voisi surra traagista lapsuudenkokemustaan loputtomasti – tai valita uskoa hyvään. Ira päätti, että menneisyys ei määrittelisi hänen tulevaisuuttaan.

Toivon valitsemista Ira tarvitsi myös tapaninpäivänä vuonna 2004. Hän heräsi muiden suomalaisten kanssa järkyttäviin uutisiin.

Kaakkois-Aasian tsunamin nostattamat hyökyaallot olivat pyyhkineet lomakylien yli vieden mukanaan yli kaksisataatuhatta ihmistä. Kuolonuhrien joukossa oli kolme läheistä Iran perhepiiristä.

Iralla oli jo kokemusta siitä, että elämän suunta voi muuttua silmänräpäyksessä.

– Vaikeinta oli selittää tuolloin viisivuotiaalle pojalleni, miksi neljän hengen perheestä vain yksi palasi Thaimaan-matkalta kotiin.

Ira Hammermann luottaa intuitionsa ääneen. – Elämän suuntaa pitää uskaltaa muuttaa, jos se tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Toivo löytyy

Toivon löytäminen toivottomuuden keskeltä on osittain syntymälahjana saatu ominaisuus, Ira uskoo. Äiti on kuvaillut häntä kissaksi, joka putoaa aina jaloilleen.

– Myös äidilläni on sama ominaisuus. Hän ei ole koskaan menettänyt uskoaan parempaan huomiseen.

Toivoon tarttuminen on myös valinta.

On kaksi vaihtoehtoa: katkeroitua tai päättää uskoa, että elämä kantaa.

– Vastoinkäymisten keskellä on kaksi vaihtoehtoa: katkeroitua tai päättää uskoa siihen, että elämä kantaa. Minä olen halunnut valita jälkimmäisen.

Ira uskoo, että päätökseen auttaa myös tilanteen tarkasteleminen laajemmasta näkökulmasta.

– En ole ainoa ihminen, joka on menettänyt vanhemman nuorena. Kun moni muukin on selvinnyt, minunkaan ei kannata lannistua.

Iraa kannattelee vaikeuksien keskellä myös myötäsyntyinen uteliaisuus. Hän on ollut aina kiinnostunut ihmisistä, elämästä ja oppimisesta. Lukion jälkeen hän tuskaili opiskelupaikan valitsemisen kanssa, sillä niin monet alat kiinnostivat. Pähkäilyn jälkeen Ira päätyi lukemaan yliopistoon kasvatustieteitä ja englantilaista filologiaa. Hän ei koskaan valmistunut maisteriksi, sillä televisioalan työt veivät mukanaan.

– Näin jälkikäteen katsottuna minun olisi varmaan kannattanut lähteä lukemaan journalistiikkaa, sillä siitä olisi ollut hyötyä toimittajan työssäni. En kuitenkaan kadu valintaani, sillä mikään opiskelu ei mene hukkaan.

Ira rakastaa työtään toimittajana. – Koen, että elämäntehtäväni on olla tarinoiden ja tiedon välittäjä.

Uupumus

Joskus toivo saattaa kadota. Myös Iralla on tästä kokemusta. Hän ei ole hukannut toivoa suurten menetysten keskellä, mutta uupuneena toivo oli vähällä kadota.

– Samalla olin lähellä kadottaa itseni.

Ira oli 11 vuotta osa-aikaisena yksinhuoltajana, kun hänen aviomiehensä työskenteli ulkomailla. Kun puoliso lähti ulkomaankomennukselle, tytär oli täyttämässä kaksi vuotta ja poika oli aloittamassa koulun.

Iralle oli selvää, että äitiys oli tuolloin hänen tärkein tehtävänsä. Hän pyöritti kodin arkea ja teki kaikkensa, että lapsilla on hyvä olla.

Osittain yksinhuoltajana vietetyt vuodet olivat antoisia, mutta myös rankkoja.

– Välillä näin silmissäni elämäni kuin pikakelauksella. Mietin, että tässäkö tämä nyt oli. Jouduin pohtimaan syvällisesti identiteettiäni. Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, olin varma, että minulla on äitiyden lisäksi myös jokin toinen tehtävä.

Uupuminen oli Iralle uusi ja pelottava kokemus.

– Minä, joka olin tottunut pärjäämään, olinkin yhtäkkiä hauras, heikko ja väsynyt. En jaksanut uskoa mihinkään, en itseeni enkä muihin. En nukkunut enkä syönyt kunnolla. Yritin vain selviytyä seuraavaan päivään.

Ira toipui uupumuksesta vajaassa puolessa vuodessa ystävien kanssa puhumalla, luonnossa liikkumalla ja satunnaisesti nukahtamislääkkeitä käyttämällä. Ennen kaikkea uupumus alkoi helpottaa silloin, kun lapset alkoivat olla sen ikäisiä, että Ira pystyi taas toteuttamaan äitiyden lisäksi omia ammatillisia unelmiaan.

Vaikka uupuminen oli aluksi sokki ja ei-toivottu seuralainen, jälkeenpäin Ira löytää kokemuksesta myös paljon hyvää. Se opetti tunnistamaan omat rajat.

– Tunnen itseni ja omat rajani nyt niin paljon paremmin, etten usko vajoavani uudelleen samanlaiseen aallonpohjaan. Osaan hiljentää tahtia tarvittaessa jo aiemmin.

Ira oppi myös pyytämään apua.

– Minulle oli tärkeää oivaltaa, että on vahvuutta myöntää olevansa välillä myös heikko. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Kuoleman jälkeen

Isoisältään Ira on perinyt pohdiskelevan mielenlaadun. Hän kuvailee olevansa ennemmin henkinen kuin hengellinen.

– Uskon Jumalaan. Jumala on elämän alulle paneva voima. Rukoilen joskus.

Suhdettaan kuolemaan Ira joutui pohtimaan jo nuorena. Hän uskoo siihen, että kuoleman jälkeen meitä odottaa jokin toinen todellisuus tai olomuoto. Hänestä on lohdullista, että emme tiedä kaikkea.

– Tällä hetkellä keskityn enemmän elämän kuin kuoleman pohtimiseen. Olen nyt seesteisessä vaiheessa.

Oivalsin, että on vahvuutta myöntää olevansa välillä myös heikko.

Ira varttui juutalaisessa kodissa. Nykyään juutalaisuus näkyy hänen elämässään erityisesti juhlapyhissä ja ruokakulttuurissa.

Ira muutti 18-vuotiaana puoleksi vuodeksi asumaan Jerusalemiin, Israeliin. Hänen ympärillään oli eri maista kotoisin olevia ihmisiä, joita yhdisti sama uskonto.

– Tuntui vapauttavalta olla kaltaisteni joukossa. Nautin yhteenkuuluvuuden tunteesta ja siitä, että sain olla osa pitkää perinnettä.

Puolivuotinen oli Iralle tärkeää itseensä tutustumisen ja henkisen kasvun aikaa.

– Minulle oli silmiä avaavaa ymmärtää, että minulla on vahva vähemmistöidentiteetti. Kuulun sekä juutalaiseen että ruotsinkieliseen vähemmistöön vaikka olenkin täysin kaksikielinen.

Uskonto tarkoittaa Iralle ennen kaikkea oman historian ymmärtämistä ja itsensä sijoittamista osaksi pidempää jatkumoa.

– Oli uskonto mikä tahansa, sen varjolla voi tehdä paljon hyvää tai hirveää.

Tärkeintä on rakkaus

Tärkeintä elämässä Iralle ovat rakkaus ja perhe. Iralla on aviomies, joka on oppinut vuosien saatossa tuntemaan hänen vahvuutensa ja heikkoutensa. Pariskunnalla on 22-vuotias poika ja 17-vuotias tytär.

– Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Olen edelleen huolehtiva leijonaemo.

Arvot ovat selkiytyneet Iralle elettyjen vuosien myötä.

– Keski-ikäisyys antaa minulle rauhaa ja rohkeutta olla oma itseni ja olla hieman vähemmän riippuvainen muiden mielipiteistä.

Elämänkokemus on opettanut Iralle myös sen, että intuitio ohjaa parhaiten oikealle polulle. Ira on ollut herkkävaistoinen pikkutytöstä lähtien. Hän on aina aistinut vahvasti ihmisiä, tilanteita ja sitä, miten kannattaisi toimia.

– Toisaalta minussa on myös vahva rationaalinen puoli. Pyrin kuuntelemaan valinnoissani sekä sydäntäni että järkeäni.

Mihin tahansa Ira ryhtyy, hän haluaa olla rehellinen itselleen. Se tarkoittaa sisäisen äänen kuuntelemista ja sitä, että hiljentyy säännöllisesti omien ajatusten äärelle.

– Jos ei pysähdy, elämästä tulee suorittamista.

Ira teki jo nuorena päätöksen suhtautua elämään positiivisesti. – Toiveikkuus on valinta.

Uran kulta-aika

Tällä hetkellä Ira elää uransa kulta-aikaa. Hän vetää Ylen TV1- ja Teema & Fem -kanavilla esitettävää Toivomus-keskusteluohjelmaa, jossa hän haastattelee tunnettuja suomalaisia eri aloilta.

Ira haaveili syvällisestä keskusteluohjelmasta jo 1990-luvulla. Tuolloin tuotantoyhtiöt eivät vielä olleet hänen ideastaan kiinnostuneita, koska hän oli liian nuori.

– Tämä on vahvistanut uskoani siihen, että asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan, eikä koskaan ole liian myöhäistä saattaa unelmiaan todeksi. Uskon, että minulla on elämänkokemuksellani ohjelmaan enemmän annettavaa nyt kuin mitä minulla olisi ollut 25 vuotta sitten.

Iran silmät tuikkivat, kun hän puhuu ohjelmansa vieraista: näyttelijöistä, poliitikoista, yritysjohtajista, muusikoista, journalisteista, kirjailijoista…

Ira on tehnyt tähän mennessä yhteensä 40 jaksoa Toivomusta. Vieraita yhdistää hänen mielestään yksi yhteinen nimittäjä.

– Se on intohimo elämää kohtaan! He ovat ihmisiä, jotka haluavat antaa kaikkensa ja jotka eivät ole päässeet helpolla. On kyseessä sitten muusikko, tiedemies tai ulkomaankirjeenvaihtaja, heistä jokainen haluaa toteuttaa omaa tehtäväänsä täysillä, hän toteaa.

Ira on kiitollinen työstään, jossa hän saa oppia uutta ja katsoa elämää eri näkökulmista.

– Yksi hienoimmista asioista on antautua keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolla on hieman erilainen maailmankuva kuin minulla. Se johtaa parhaimmillaan molemminpuoliseen ymmärryksen kasvuun.

Kohtalo

Onko ihmisen kohtalo ennalta määrätty vai onko jokainen oman onnensa seppä?

Tätä kysymystä Ira on pohtinut paljon. Hän uskoo siihen, että meille jokaiselle on annettu tietyt eväät ja raamit elämään, mutta omaan kohtaloon voi silti vahvasti vaikuttaa.

Viisikymppisenä Ira on yhä enemmän sitä mieltä, että pitää itse ottaa aktiivinen rooli omassa elämässään.

– Jos ajelehtii muiden vietävänä, ajaa jossain vaiheessa karille. Jokaisen on tartuttava itse peräsimeen.

Jos ajelehtii muiden vietävänä, ajaa jossain vaiheessa karille.

Iran mielestä yksi tärkeimmistä voimista vaikeista tilanteista selviytymisessä on oman olemassaolon tarkoituksen löytäminen. Silloin voi selvitä – joskus jopa epäinhimillisistä oloista.

Itävaltalaisen neurologin, psykiatrin ja logoterapian kehittäjä Viktor Franklin ajatukset ovat Iralle tärkeitä.

– Kolmesta keskitysleiristä selvinnyt Frankl uskoi siihen, että häntä varten on olemassa jokin tehtävä. Toivo siitä piti hänet elossa kauheuksien keskellä.

Tarkoitusta ja merkitystä voi löytää myös kaikkein raadollisimmista hetkistä.

– Läheisten menettäminen on lisännyt kunnioitustani elämää kohtaa. Ymmärrän yhä paremmin, kuinka arvokas jokainen päivä on.

Iran kolme tärkeää

Usko

Se on peruskallioni.

Toivo

Se kannattelee aina elämässä eteenpäin.

Rakkaus

Mitä enemmän rakkautta jaat, sitä enemmän saat sitä myös osaksesi.

Ira Hammermann, 53

on toimittaja ja juontaja. Helsingissä syntynyt Ira on opiskellut kasvatustieteitä yliopistossa. Iran perheeseen kuuluvat aviomies ja 22-vuotias poika ja 17-vuotias tytär. Toivomus-keskusteluohjelmassa Ira haastattelee tunnettuja suomalaisia eri aloilta.

Kommentoi »