Voi hyvin

Epäonnistu, mutta älä anna sen musertaa


Ahdistava tunne - pieleen meni. Hyviä uutisia: voimme oppia suhtautumaan epäonnistumiseen kevyemmin.

Psykoterapeutti Leena Piikoski koki hiljattain epäonnistuneensa, kun hän sairastui. Hänellä on perinnöllinen munuaisten vajaatoiminta, joka alkoi oireilla, kun munuainen lakkasi toimimasta viime vuoden lopulla.

Sairaus on vaatinut siitä asti dialyysia joka yö. Nyt Leena Piikoski odottaa siirtomunuaista.

– Minulle tuli tunne, että oma kehoni on pettänyt minut. Tuntui valtavalta epäonnistumiselta, että minussa on tällainen vika. Lisäksi sairaus on periytynyt minulta tyttärelleni. Ensimmäisen kuukauden ajan olin hyvin sisäänpäin kääntynyt ja ahdistunut, hän kertoo.

Ensin tulivat syytökset

Ensin Leena Piikoski syytteli kaikkia muita, esimerkiksi Jumalaa, oli katkera ja vihainen, eikä ottanut mitään tietoa vastaan.

– Mutta sitten aloin mennä tunnetta kohti ja olin sen kanssa. Myönsin, että olin pettynyt. Ahdistuksen alta pystyin erottamaan monia eri tunteita: vihaa, surua ja pelkoa. Pikkuhiljaa aloin hoitaa itseäni ja oloni helpotti.

Sanoita tunteesi

Paras tapa käsitellä epäonnistumisen tunteita onkin sanoittaa niitä. Auttaa, kun tunteista ja vaikeasta olosta puhuu. Tilanne kannattaa elää läpi rehellisesti. Toki kannattaa tehdä myös jotakin piristävää. Leena itse käy ahdistuksen iskiessä tanssimassa.

Työssään terapeuttina Leena Piikoski on huomannut, että usein ihmiset kuvailevat vain olevansa ahdistuneita, eivätkä osaa nimetä tunteitaan tarkemmin. Kun sanoittaa tunteen ja ottaa sen vastaan, se menee myös helpommin ohi.

Traumaterapiassa ajatellaan, että epäonnistumiset kuuluvat elämään. Niitä ei voi kukaan välttää. Kun puhumme niistä ja työstämme niitä, ne muuttuvat osaksi elämänhistoriaamme ja arkeamme. Silloin kokemuksesta tulee neutraali, sitä ei aktiivisesti vatvota, muttei myöskään vältellä.

– Sen jälkeen voimme ajatella, että oho, tein tuollaisen valinnan, joka oli huono. Mutta emme jää siihen kiinni.

Tunteiden käsittely on tärkeää

Leena Piikoski muistuttaa, että työstämistä ei ole se, ettei ajattele koko asiaa. Pettymyksiä tulee elämässä joka tapauksessa jatkuvasti, siksi niiden herättämiä tunteita kannattaa opetella käsittelemään. Hän käyttää omassa elämässään subjektiivista häiritsevyysasteikkoa 1–10, kun häntä kohtaa vaikea kokemus.

– Mietin, kuinka voimakkaasti asia häiritsee minua. Kriisin häiritsevyys voi olla yhdeksän, mutta olennaista ei ole numeron suuruus vaan se, alkaako luku painua kohti nollaa. Jos se ei liiku mihinkään, tiedän tarvitsevani apua.

Asiaa on hyvä miettiä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana nähdäkseen, alkaako tilanne muuttua paremmaksi vai ei. Jos ei, on aika hakea keskusteluapua joko ystäviltä tai ammattilaiselta. Monesti lyhytkin keskustelu auttaa.

Epäonnistumisista selviää

Kykyä selvitä epäonnistumisista voi harjaannuttaa. Leena Piikosken mukaan asiaan vaikuttaa ihmisen resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky. Resilienssiä voi itse kehittää, ja se kehittyy itsestäänkin elämän mittaan.

– Ihmiset ovat eri tavalla joustavia psyykkisesti. Meillä on erilainen sietokyky vastoinkäymisille, ja tietenkin me myös koemme asiat eri tavoin: se, mitä yksi pitää epäonnistumisena, ei toista hetkauta, Leena Piikoski sanoo.

Suomalaisessa kulttuurissa epäonnistuminen leimaa ihmistä, samoin liika onnistuminen.

– Erityisesti pienellä paikkakunnalla huomataan, jos ajaa liian hienolla tai liian huonolla autolla. Leena Piikoski kertoo, että moni terapia-asiakas kokee elävänsä ikään kuin ahtaassa raossa. Tilaa yrittämiselle ja epäonnistumiselle ei ole.

– Pitäisi tietää ennen kuin tietää ja osata ennen kuin osaa. Silloin askeleen ottaminen kohti riskiä voi tuntua liian surelta haasteelta

Tavoitteena ei kannatakaan pitää sitä, että jokainen asia, johon ryhdymme, onnistuu.

Olisi hedelmällisempää mennä sinne, missä joutuu vähän rymistelemään rajoja, kuin sinne, missä kaikki on jo valmiiksi ok. Elämä kapenee, jos varmistelee koko ajan.

Leena Piikoski pitää Don Huonot -lauluyhtyeen kappaleesta Hyvää yötä ja huomenta, jossa sanotaan, että luodinkestävää sydäntä ei ole keksittykään.

– Aina kun ottaa askeleen ihmissuhteessa, siihen sisältyy riski itsensä satuttamisesta. Se on inhimillistä. Mutta kuten laulu jatkuu, ’yksinäisyys saman reiän nakertaa’. Uuden yrittäminen ja riskin ottaminen elämässä pelottavat usein.

– Talouteen liittyvissä asioissa, kuten asuntoa hankittaessa, epäonnistumisen riski voi tuntua suurelta. Varsinkin työelämässä epäonnistumisesta voi tulla myös kertautuva kokemus. Jos kokemus toistuu, ihminen herkästi lamaantuu.

Kun aloitekyky työssä katoaa, seurauksena on alisuoriutuminen. Toistuvaan epäonnistumisen kokemukseen liittyy usein paljon häpeää.

Häpeä voi katkeroittaa

Häpeä on vaikeasti työstettävä asia. Se voi tuoda päivänvaloon aiempia häpeän kokemuksia.

– Jos keskeneräinen haava alkaa vetää ihmistä mukaansa, siihen saattaa liittyä vanhoja käsittelemättömiä asioita. Silloin niihin voi juuttua pitkäksi aikaa.

Esimerkiksi ero voi aktivoida mielessä aiempia hylkäämiskokemuksia. Häpeä kasvaa isoksi; ihminen ajattelee, että taas tämä toistui, en kelpaa kenellekään. Uusi parisuhde tuntuu liian pelottavalta.

– Näin syntyy mies- ja naisvihaajia, katkeria iki-sinkkuja, jotka eivät halua enää koskaan uutta parisuhdetta.

Silloin ihminen voi erakoitua. Myös toistuva taloudellinen epäonnistuminen syövyttää elämää, Leena Piikoski kuvailee.

Epäonnistumisen kokemukseen juuttunut voi alkaa syytellä muita. Silloin vaarana on katkeroituminen, joka on laadultaan syvempää.

– Toisten haukkuminen tai nimittely ei ole hedelmällistä. On tärkeää olla myrkyttämättä itseään tai läheisiään. Osa ihmisistä joustaa ja sopeutuu huonosti, heillä asioiden käsittely jää helposti kesken. He ovat usein hyvin suorituskeskeisiä ja tunteet ovat heille vaikeita, mikä voi johtaa ylimielisyyteen.

– Silloin asenteena on, että mikään ei tunnu missään. Tällä kompensoidaan häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Toimintamalli on kuitenkin haitallinen. Jos jää jumiin häpeään, pettymykseen tai kiukkuun, on hyvä istua alas ja miettiä rauhassa, mitä kaikkea on tapahtunut.

– Kun asiaan saa laajemman perspektiivin, se ei tunnu enää niin pahalta. Kannattaa miettiä kokonaistilannetta, sitä, miten tähän tultiin.

Jos elämässä on paljon stressiä, myös epäonnistumiset tuntuvat raskaammilta. Sekin on ok, eikä tee ihmisestä huonompaa.

Ole itsellesi lempeä

Epäonnistumisen käsittelyssä itsemyötätunto on olennainen asia.

– Se ei ole sääliä tai vähättelyä, vaan itsensä katsomista rehellisesti ja lempeydellä. Itselle voi sanoa, että tein parhaani, ja puhua itselle myötätuntoisesti. Sen jälkeen asiaa voi purkaa vähän tarkemmin ja miettiä, oppisiko kokemuksesta jotakin. Itsemyötätunto auttaa näkemään, että omat valinnat ovat useimmiten mielekkäitä juuri sen hetkisen tietämyksen perusteella.

– Ymmärryksemme, tietomme ja taitomme kehittyvät elämän myötä. Kellään meistä ei ole kristallipalloa, joka kertoisi aina, mikä on viisainta. Olisikin! Tavoitteena voi pitää itsensä ja kaikkien tunteidensa hyväksymistä.

– Silloin sanoo itselleen myötätuntoisesti, että tämä oli minulle vaikeaa, nyt ottaa koville. Jo se helpottaa, Leena Piikoski sanoo.

Leena Piikoski, 57 on erikoistunut traumapsykoterapiaan, kognitiiviseen psykoterapiaan sekä seksologiaan.

Motto

Kiinalainen sananlasku: ”Et voi estää huolen ja murheen lintuja lentämästä pääsi päällä, mutta voit estää niitä tekemästä sinne pesän.”

Tärkeää

Isoäitiys ja hiljattain tapahtunut muutto synnyinseudulle Joensuuhun. Lavatanssikurssit, koska: ”Kursseilla ja lavoilla täytyy vain sietää sitä, että opettelee eikä vielä osaa, vaikka kaikki muut osaavat.”

Julkaistu: 18.1.2019