Rannemurtumat ovat yleisimpiä kasvuikäisillä pojilla sekä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Useimmiten rannemurtuma syntyy kaatuessa, jolloin kädellä vastaanottaminen johtaa murtuman syntymiseen. Murtumia aiheuttaa huomattavasti myös urheilu-, putoamis- ja liikennetapaturmat.

Tyypillisessä rannemurtumassa värttinäluun pää murtuu noin 1–2 cm ranteen nivelpinnasta ja murtunut osa kääntyy kämmenselkää kohti.

Rannemurtuman aiheuttaja

Suurin osa rannemurtumista syntyy kaaduttaessa ojennetun yläraajan varaan. Nuorilla korkeaenergiset urheiluharrastukset, kuten lumilautailu ja skeittaaminen, altistavat murtumille. Myös putoamis- ja liikennetapaturmat voivat aiheuttaa rannemurtumia.

Vanhusväestössä taustalla on myötävaikuttavana tekijänä luuston haurastuminen eli osteoporoosi, jolloin murtumat voivat syntyä huomattavasti vähäisemmällä energialla. Rannemurtumataipumus ei ole tiettävästi periytyvä ominaisuus.

Lähteet:

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen Ry:n asettama työryhmä. Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma): Käypä hoito-suositus, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2016.

Jokihaara J. Ranteen vammat. Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2017.