Terve.fi

Yleistietoa rokotteista


Rokotteilla tarkoitetaan kemiallisesti muunneltuja aineita, joilla pyritään saamaan aikaan vastustuskyky yleisimpiä taudinaiheuttajia vastaan.

Yleisen rokoteohjelman tavoitteena on taata riittävä suojateho merkittäviä sairauksia vastaan mahdollisimman varhain ja mahdollisimman vähillä pistoksilla. Myös haittavaikutukset ja kustannukset on pidettävä minimissään. Näiden tavoitteiden täyttyminen vaatii jossain määrin kompromisseja. Esimerkiksi vastasyntyneiden immuunijärjestelmän kypsymättömyyden vuoksi kaikkia rokotteita ei kannata antaa ensimmäisinä elinkuukausina, jolloin niiden teho jäisi vajaaksi. Rokoteohjelman toimivuutta arvioidaan jatkuvaksi, ja sitä muokataan menetelmien ja tarpeiden muuttuessa.

Yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet

Lasten rokotukset

DTaP-IPV-Hib -rokote (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio sekä hemophilus influenzaen aiheuttamat vakavat infektiot): Tällä yhdellä pistolla annettavalla viitoisrokotteella saadaan hyvä suoja viittä edellä mainittua sairautta vastaan. Tässä uudessa yhdistelmärokotteessa hinkuyskärokote on soluton, minkä ansiosta siihen liittyy aiempaa vähemmän haittavaikutuksia. Viitoisrokote annetaan 3, 5 ja 12 kuukauden iässä.

DTaP-IPV -rokote (kurkkumätä, hinkuyskä, jäykkäkouristus, polio): Annetaan 4 vuoden iässä tehosteeksi edellä mainittuja sairauksia vastaan. Muuten sama kuin DTaP-IPV-Hib -rokote, mutta ei sisällä hemofilus-rokotetta.

DtaP -rokote (kurkkumätä, hinkuyskä, jäykkäkouristus): annetaan 14–15 vuoden iässä tehosteeksi edellä mainittuja sairauksia vastaan.

MPR-rokote (tuhka- ja vihurirokko, sikotauti): Saadaan hyvä ja pitkäkestoinen (elinikäinen) suoja kolmea edellä mainittua tavallista lastentautia vastaan. Annetaan vuoden ja kuuden vuoden iässä.

Rotavirusrokote: Suun kautta annettava rokote, joka aikaansaa lähes täydellisen suojan rotaviruksen aiheuttamia vaikeita ripulitauteja vastaan. Nykyisin yleisessä rokotusohjelmassa käytettävä rotavirusrokote (Rotateq) annetaan 2, 3 ja 5 kuukauden iässä. Koko rokotussarja tulee antaa ennen 8 kuukauden ikää.

Vesirokkorokote: Rokote antaa tehokkaan suojan vesirokkoa vastaan, joten siitä hyötyvät kaikki lapset. Rokotus annetaan 1,5 vuoden iässä sekä tehoste 6 vuoden iässä.

Riskiryhmien rokotukset

BCG (Calmette) -rokote: Antaa hyvän suojan tuberkuloosin vaikeita muotoja vastaan erityisesti lapsille. Rokote annetaan Suomessa tuberkuloosin riskiryhmiin kuuluville lapsille yleensä jo synnytyssairaalassa. Riskiryhmiin sisältyvät lapset, joiden lähipiiriin kuuluu tuberkuloositartunnan saanut tai jostain korkean tuberkuloosiesiintymisen alueelta (esim. Itä-Eurooppa ja Afrikka) kotoisin oleva henkilö. Rokotteen antaman suojan kesto on useita vuosia, yli 7-vuotiaita ei tarvitse Suomen oloissa rokottaa.

Hepatiitti B-rokote: Annetaan heti syntymän jälkeen hepatiitti B -kantajaäitien lapsille sekä sen jälkeen 1, 2, 12 kuukauden iässä. Lisäksi B-hepatiittia vastaan rokotetaan esim. perheenjäsenen B-hepatiitin vuoksi tartuntariskissä olevat lapset.

Influenssarokote: Alkuvuoden aikana selvitetään todennäköisimmät seuraavan talven yleisimmin esiintyvät viruskannat. Niiden avulla valmistetaan kesän ja kevään aikana tehokas rokote, jolla saadaan suoja seuraavan talven influenssoja vastaan. On hyvä muistaa, että influenssarokotus suojaa ainoastaan influenssaa, ei muita hengitystieinfektiota, vastaan. Rokote annetaan maksutta kaikille riskiryhmiin kuuluville. Riskiryhmiin kuuluvat mm. 6–35 kuukauden ikäiset lapset ja eräitä kroonisia sairauksia sairastavat. Influenssarokotuksesta hyötyvät varmasti kaikki, ja sen ottaminen onkin kaikille suositeltavaa. Riskiryhmiin kuulumattomat saavat influenssarokotteen lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Käytännössä rokotus ostetaan siis apteekista, minkä jälkeen terveydenhoitaja pistää sen.

Pneumokokkirokote: Pneumokokkirokote annetaan yli 5 vuotiaille riskiryhmään kuuluville.

Puutiaisaivotulehdusrokote: Ahvenanmaalla, Simossa ja Paraisilla puutiaisaivotulehdusrokote annetaan rokotusohjelmassa yli 3-vuotiaille. Siihen kuuluu kolme pistoskertaa.

Täydellinen lasten rokotusohjelma THL:n sivuilla

Suomalaisen rokotusohjelman ulkopuoliset rokotteet

Matkailijoiden rokotteet: Eri maissa ja mantereilla elävät erilaiset bakteeri- ja viruskannat, riippuen mm. ilmastosta, elintarvikkeitten laadunvalvonnasta sekä yleisestä hygieniatasosta. Ennen matkalle lähtöä on hyvä kääntyä oman lääkärin (tai rokotteisiin perehtyneen asiantuntijan) puoleen. Rokoteasiat tulee selvittää ainakin seuraaviin maihin mennessä:

  • Kaakkois- Aasian maat Intiasta itään
  • Afrikka
  • Väli- ja Etelä- Amerikka (keltakuume)
  • Etelä- Eurooppa (hepatiitti A)

Meningokokki-rokotteet: Meningokokki- rokote annetaan varusmiespalvelun alussa, koska meningokokin aiheuttamiin tauteihin sairastumisen vaara on suurimmillaan ahtaissa, intiimeissä asuinoloissa.

Rokotteiden haitat

Rokotteiden käyttöön liittyvät haitat ovat lieviä: yleisimmin kutinaa, arkuutta ja punoitusta pistoskohdassa, merkittävät allergiset reaktiot rokotteen sisältämille aineosille ovat hyvin harvinaisia. Myös kuumetta ja kutiavaa ihottumaa esiintyy. Hoito on oireenmukaista.

Maailmalta ja varsinkin internetissä on löydettävissä runsaasti rokotusten vastaista materiaalia, joissa väitetään rokotusten aiheuttavan runsaasti erilaisia terveydelle vaarallisia tai haitallisia vaikutuksia kuten autismia, allergiaa, kätkytkuolemaa, MS-tautia jne. Lisäksi usein kiistetään rokotuksilla olleen minkäänlaista vaikutusta tiettyjen tautien katoamiseen maailmasta. Rokotusten hyötyjä ja haittoja on syytä arvioida ja niitä arvioidaan jatkuvasti. Kriittinen kyseenalaistaminen on tervetullutta ja hyödyllistä, mutta perusteettomien tietojen joskus tarkoituksellinenkin levittäminen on edesvastuutonta.

Hyvä (tai paha) esimerkki tällaisesta on brittiläisen tutkijan toiminta 1990-luvun lopulla. Hän esitti teorian tuhkarokkorokotusten ja autismin yhteydestä. Se perustui 12 kyseisen tutkijan valitseman suolisto-oireisen lapsen kehitystaantumaan. Teoria julkaistiin arvostetussa lääketieteellisessä lehdessä, ja osin sen seurauksena rokotekattavuus anglosaksisissa maissa laski. Tästä taas seurasi mm. Irlannissa tuhkarokkoepidemia, joka tappoi lapsia. Myöhemmin teoria osoittautui paikkaansa pitämättömäksi ja tutkijan toiminta lähes rikolliseksi. Tehtyyn tutkimukseen liittyi osittain tarkoitushakuisia virheitä, ja tutkimuksen rahoittajaksi paljastui rokotuksia vastustava yhdistys, jonka tavoitteena oli nostaa rahoitusmielessä joukkokanteita rokotteiden valmistajia vastaan. Yhdistyksen lakimiehet olivat vaikuttaneet julkaisun sisältöön, ja tutkija oli saanut heiltä huomattavan korvauksen tilattujen tulosten toimittamisesta. Tämän jälkeen mm. Tanskassa on tehty satoja tuhansia lapsia käsittävä tutkimus, jossa MPR-rokotteen saaneilla ei ollut autismia enempää kuin rokottamattomilla.

Lähde:

Rokotukset, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Julkaistu: 4.11.2018