Tartuntatauti tuberkuloosi ei ole hävinnyt Suomesta.
Tehdään kaikki voitava, jottei tämä tauti leviäisi. Näin voi kiteyttää yhden pääviesteistä, joka sisältyy Suomen uuteen tuberkuloosiohjelmaan. Ohjelmaan on koottu kansalliset suositukset tuberkuloosin ehkäisyyn, hoitoon ja seurantaan. Tavoitteena on esimerkiksi tehostaa terveydenhuollon valmiuksia tunnistaa tartuntoja.
Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa todetaan, että vaikka tuberkuloositapausten määrä on laskussa Euroopassa, voi Suomen tilannetta heilauttaa se, että nykyään matkustetaan ja muutetaan maasta toiseen entistä enemmän.
Tätä nykyä Suomessa todetaan noin 300 uutta tuberkuloositapausta vuosittain. Näistä muutaman on aiheuttanut lääkkeille vastustuskykyinen bakteeri. Maailmanlaajuisesti tuberkuloosi on yhä merkittävä tappaja.
Tuberkuloosin oireita tuberkuloosiohjelman 2013 mukaan
Keuhkotuberkuloosi:
Muu tuberkuloosi:
- Imusolmukkeiden suureneminen kaulalla, solisseudussa, kainalossa, välikarsinassa.
- Luu tai niveltuberkuloosi: paheneva paikallinen kipu tai turvotus.
- Pleuraneste (keuhkopussissa näkyvä neste).
- Munuaistuberkuloosissa: proteinuria (valkuaista virtsassa), hematuria (verivirtsaisuus), pyuria (märkävirtsaisuus).
- Keskushermoston tuberkuloosissa pahenevat, yleensä meningeaaliset (aivo tai selkäydinkalvoihin liittyvät) oireet, päänsärky, oksennukset, yleistilan lasku.
Tuberkuloosin oireita lapsella:
- Yli kolme viikkoa kestävä yskä, joka ei osoita paranemisen merkkejä.
- Yli kaksi viikkoa lämpöilyä.
- Laihtuminen ja ruokahaluttomuus.
- Yleistilan lasku.
- Suurentuneet imusolmukkeet.
- Vatsa ja selkäkivut.
- Tuberkuloosi otettava huomioon myös silloin, jos lapsella on esimerkiksi pneumonia (keuhkokuume), joka ei odotetusti parane tai jos lapsella on selittämättömiä infektio-oireita. Lisäksi vähäisempienkin oireiden perusteella on syytä epäillä tuberkuloosia, jos lapsi on saattanut altistua tartunnalle etnisen alkuperänsä tai tiedossa olevan kontaktin perusteella.
Riskiryhmät huomioon
Edelleen yleisin potilasryhmä ovat iäkkäät, jotka ovat todennäköisesti saaneet tubitartunnan jo lapsena. Uudempaa riskiryhmää ovat työikäiset maahanmuuttajat, joiden entisessä kotimaassa tubi on yleinen, kerrotaan ministeriön tiedotteessa.
Lisäksi huomautetaan, että haasteellisia tubihoidettavia voivat olla maahanmuuttajat, monisairaat iäkkäät henkilöt, päihdeongelmaiset ja lääkeresistenttiä tuberkuloosia sairastavat.
Tuberkuloosin riskiryhmiä tuberkuloosiohjelman mukaan:
- Tuberkuloosipotilaiden (värjäyspositiivisten potilaiden) lähikontaktit.
- 75 vuotta täyttäneet.
- Päihdeongelmaiset ja sosiaalisesti syrjäytyneet, esimerkiksi ruiskuhuumeiden käyttäjät ja asunnottomat.
- Suuren ilmaantuvuuden maista tulevat maahanmuuttajat. Esimerkiksi turvapaikanhakijat, paluumuuttajat Venäjältä ja Baltian maista sekä adoptiolapset.
- Muut suuren ilmaantuvuuden maista Suomeen saapuvat, kuten esimerkiksi työhön tulevat, opiskelijat, vaihto-oppilaana ulkomailla käyneet suomalaiset.
- Henkilöt, joilla on sairastumisen vaaraa lisäävä tekijä, kuten esimerkiksi immuunivastetta alentava lääkitys tai sairauksista esimerkiksi HIV-infektio, diabetes, nivelreuma, vaikea-asteinen munuaisten vajaatoiminta, leukemia, lymfooma, keuhkosyöpä, pään tai kaulan alueen syöpä, silikoosi.
Työssään tuberkuloosille altistuvat, kuten esimerkiksi sosiaali ja terveydenhuoltoalalla työskentelevät ja maahanmuuttajien parissa työskentelevät.
Huolellinen haastattelu ja tutkimus tärkeää
Ohjelman mukaan terveydenhuollossa on syytä huolellisen haastattelun avulla selvittää etenkin se, onko potilas sairastanut tuberkuloosia aiemmin tai altistunut tartunnalle.
Erotusdiagnostisesti täytyy yleistutkimuksilla kartoittaa muita sairauksia, joista oireet voivat johtua. Huomioon on otettava:
- Keuhkokuume, keuhkosyöpä tai keuhkoihin etäpesäkkeitä lähettänyt syöpä sekä ei-tuberkuloottisten mykobakteerien aiheuttamat keuhkosairaudet.
- Mahdollisia ovat myös sarkoidoosi, alveoliitit, allergiset keuhkosairaudet, keuhkoabsessi, aspergillooma ja systeemisairauksien keuhikomuutokset.
Perusterveydenhuollossa täytyy ohjelman mukaan selvittää tarkasti esitiedot ja tehdä kliininen tutkimus. Jos ysköksiä nousee helposti, kannattaa yskösnäytteiden keräys aloittaa avohoidossa. Jos henkilöllä todetaan tuberkuloosi tai sitä epäillään vahvasti, ohjataan potilas viipymättä erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin ja hoitoon.
Jos epäillään tuberkuloosia, pitää ohjelman mukaan terveydenhuollossa aina:
- Kuvata keuhkot: Tuberkuloosissa näkyy tyypillisesti röntgenkuvassa ylälohkojen takaosien ja alalohkojen yläosien muutokset, jotka voivat olla epätarkkoja, keuhkokuumeen kaltaisia tai tarkkarajaisia juosteisia muutoksia. Ontelo eli kaverni herättää aina tubiepäilyn. Yksittäinen pyöreä tiivistymä voi olla tuberkulooma.
- Lähettää yskösnäytteet mykobakteriologisiin tutkimuksiin (värjäys ja viljely.) On otettava huomioon, että potilaalla voi olla tuberkuloosi, vaikka yskösnäytteet olisivat negatiiviset. Lapset ovat usein värjäysnegatiivisia. Tuberkuliinitestaus on diagnostiikan tukena etenkin lapsilla: Suomessa käytetään tuberkuliinitestauksessa Mantoux-tekniikkaa, jonka hallitseminen vaatii koulutusta ja kokemusta.
- Erikoissairaanhoidossa hoitavan yksikön pitää laatia tartuntatauti-ilmoitus heti, kun tuberkuloosin diagnoosi on varmistettu mikrobiologisesti tai kun on vahva epäily tuberkuloosista ja on päätetty antaa täysi hoito.
Lähteet: Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 30.8.2013, Valtakunnallinen tuberkuloosiohjelma 2013
