Terve.fi

Polio



Hannu Alaranta, LKT, dos Kirsi Valtonen, LL

POLIO (akuutti poliomyeliitti, lapsihalvaus)

Polio on virussairaus, joka kuuluu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Virukset tarttuvat ihmisestä toiseen läheisissä kontakteissa, hengitysteiden kautta tai saastuneen ruoan tai juoman välityksellä. Polio on erittäin tarttuva, mutta halvausoireita esiintyy vain alle prosentilla tartunnan saaneista. Poliovirus vaurioittaa selkäytimessä sijaitsevia liikehermosoluja ja aiheuttaa siten velttohalvauksen. Koska poliovirus vaurioittaa vain liikehermosoluja, tunto säilyy ennallaan. Selkäytimen yläosassa sijaitsevan ydinjatkoksen alueen vaurion seurauksena pienelle osalle potilaita kehittyy nielemisen ja äänentuoton häiriöitä tai hengitysvaikeuksia. Toipuminen alkaa muutaman viikon kuluttua oireiden alkamisesta. Ihmiselimistö pyrkii korjaamaan tilannetta versomisilmiön avulla eli terveet ja vain osittain vaurioituneet liikehermosolut kasvattavat säikeitä lihassoluihin, joiden hermosolu on tuhoutunut tai vahingoittunut vaikeasti. Noin puolet sairastuneista toipuu kokonaan tai lähes oireettomiksi.

Rokotusten ansiosta polio on käytännössä hävitetty Suomesta. Edelleen on kuitenkin maita, joissa poliota esiintyy. Polioviruksia on kolmea eri tyyppiä ja polion sairastaneilla on vasta-aineita vain yhtä virustyyppiä kohtaan. Tästä syystä myös polion sairastaneiden tulee huolehtia poliorokotuksista.

POLION MYÖHÄISOIREET

Halvausoireisen polion sairastaneita on Suomessa useita tuhansia. Yhä useammalle heistä on alkanut ilmaantua uusia oireita kuten lisääntyvää lihasheikkoutta, uupumusta ja lihaskipua. Puhutaan polion myöhäisoireista, jotka ilmaantuvat usein vasta vuosien kuluttua polioon sairastumisen jälkeen. Polion myöhäisoireiden syynä ajatellaan olevan liikehermosolujen ylirasittuminen ja ennenaikainen uupuminen. Polion myöhäisoireet ovat hyvin yksilöllisiä eikä kaikille polion sairastaneille tule niitä lainkaan. Lihasheikkous ja lihasten väsyvyys lisääntyvät useimmiten polion halvaannuttamissa lihaksissa, mutta lihasvoiman vähenemistä tapahtuu myös aiemmin oireettomissa lihaksissa. Uupumus on yleisin polion myöhäisoireista. Se määritellään energian ja kestävyyden puuttumisena, joka tulee esille iltapäivän varhaistunteina ja vähenee lyhyiden lepotaukojen jälkeen. Polion myöhäisoireisiin liittyvä lihaskipu voi olla paikallista yhden lihaksen kipua tai tuntua epämääräisenä särkynä kehon kaikissa lihaksissa. Vuosia jatkunut epätasainen ja liiallinen kuormittaminen taas altistavat nivelrikolle, hermopinteille sekä lihasten ja jänteiden rasituskivuille. Osana polion myöhäisoireistoa myös hengitystoiminta voi heikentyä. Hengitysvajaus johtuu tavallisesti hengityslihasten ja hengityksen apulihasten heikkoudesta. Vartalolihasten heikkouden seurauksena kehittyneistä selkärangan virheasennoista johtuen myös rintakehän liikkuvuus voi alentua. Taustalla saattaa olla myös hengityskeskuksen vaurioituminen polion sairastamisen yhteydessä. Hengitysvajaus kehittyy vähitellen ja oireet voivat pitkään olla vähäisiä. Myös uniapnea on tavallinen ongelma polion sairastaneilla. Polion myöhäisoireyhtymään saattaa liittyä myös nielemisen ja äänentuoton häiriöitä sekä lisääntynyttä kylmänarkuutta ja kylmäämistä.

POLION MYÖHÄISOIREIDEN HOITO JA KUNTOUTUS

Polion myöhäisoireisiin ei ole spesifistä hoitoa. Tärkeää on muiden sairauksien poissulkeminen sekä jäljellä olevan liikkumis- ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Hengitystoiminnan arviointi ja muiden sairauksien hyvä hoito on tärkeää. Kipuja voidaan usein lievittää elämäntapamuutosten, oikein suunnitellun liikunnan ja oikein valittujen apuvälineiden avulla. Tarvittaessa voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä ja fysikaalisia hoitoja kuten hierontaa ja lämpöhoitoja. Yleiskunnon ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi säännöllinen fysioterapia tai fysioterapeutin kanssa laaditun kotiharjoitteluohjelman noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää. Hapenottokykyä parantava ja hengityslihaksia vahvistava kestävyysharjoittelu soveltuu myös polion sairastaneille ja allasharjoittelu lämpimässä vedessä on todettu hyväksi harjoitusmuodoksi poliovammaisilla. Ylirasittamista tulisi välttää sekä huolehtia kireiden lihasryhmien venyttelystä. Liikunta- ja toimintakyvyn heikentyessä uusien apuvälineiden käyttö saattaa tulla ajankohtaiseksi. Fysioterapeutit auttavat liikkumisen apuvälineiden tarvetta arvioitaessa. Päivittäisistä toimista suoriutumista voidaan helpottaa myös erilaisin pienapuvälinein. Itsenäistä asumista edesautetaan tekemällä tarpeelliset asunnonmuutostyöt. Vammaisuuden perusteella on myös mahdollista saada yhteiskunnalta erilaisia tukimuotoja. Laitoskuntoutusjaksot ovat suositeltavia kokonaistilanteen arvioimiseksi. Monien aktiivisten ja terveiden vuosien jälkeen polion myöhäisoireiden ilmaantuminen saattaa olla pelottavaa ja masentavaa. Perheen, ystävien ja ammattihenkilöstön tuki ja apu on tarpeen. Omista tuntemuksista on hyvä puhua läheisten kanssa. Samassa elämäntilanteessa olevien tapaaminen ja näin annettu ja saatu vertaistuki on monien polion sairastaneiden kokemuksen mukaan erittäin antoisaa.

Julkaistu: 28.11.2005