Apu Terveys

Sädehoito


Sädehoito auttaa tuhoamaan syöpäkasvaimia ja vahvistaa muiden hoitojen tuloksia. Sädehoito voi myös lieventää sairauden oireita ja pienentää etäpesäkkeitä.
Teksti Maarit Vuoristo
Kuvat Suvi Elo

Sädehoitoa saa noin puolet syöpäpotilaista, joko paranemiseen tähtäävään tai sairauden oireita lievittävään tarkoitukseen. Sädehoidossa käytetään korkeaenergistä ionisoivaa säteilyä. Se tuhoaa syöpäsoluja ja kutistaa kasvaimia vaurioittamalla jakautuvien solujen rakenteita. Syöpäsolut jakautuvat nopeammin kuin normaali kudos, joten ne ovat erityisen herkkiä sädehoidolle.

– Sädeherkkyys on solutason ominaisuus, ja sädeherkät kasvaimet tuhoutuvat pienemmillä kokonaisannoksilla kuin vähemmän sädeherkät kasvaimet. Erittäin sädeherkkiä kasvaimia ovat muun muassa lymfooma, leukemiat ja seminooma eli kivessyöpä. Vähemmän sädeherkkiä ovat esimerkiksi luu- ja pehmyskudossarkoomat sekä melanoomat, kertoo syöpätautien ja sädehoidon dosentti, osastonylilääkäri Leila Vaalavirta HYKS Syöpäkeskuksesta.

Sädehoidolla on syövän hoidossa pitkät perinteet. Saksalainen fyysikko Wilhelm Condrad Röntgen keksi röntgensäteet vuonna 1895, ja jo vuotta myöhemmin röntgensäteilyä käytettiin rintasyöpäpotilaan hoitoon Chicagossa. Suomessa ensimmäinen röntgenhoito annettiin vuonna 1903 kallosarkoomaa sairastavalle.

Lue lisäksi: Immunoterapia eli immunologinen syöpähoito

– Kuvantamisen ja sädehoitolaitteiden kehityksen ansiosta sädehoito voidaan nykyisin kohdentaa aiempaa tarkemmin kasvaimeen ja hoidettaviin syövän leviämisteihin. Samalla viereisten terveiden kudosten saama säderasitus vähenee.

Parhaat hoitotulokset sädehoidolla yksinään tai lääkehoitoon yhdistettynä on saavutettu levyepiteelikarsinoomissa. Ne ovat pintasolukosta alkunsa saaneita syöpiä, joita esiintyy muun muassa keuhkoissa, ruokatorvessa, kohdunkaulassa ja ihossa. Hoitotulokset ovat hyviä myös useissa adeno-karsinoomissa, kuten eturauhassyövässä ja peräsuolisyövässä.

– Modernit sädehoitolaitteet kuvantamismahdollisuuksineen mahdollistavat sädehoidon tarkan toteutuksen päivittäin. Tarkkuuden lisääntyminen mahdollistaa hoitoannoksen noston, joka puolestaan näkyy parempina hoitotuloksina monissa syövissä, Leila Vaalavirta selittää.

Kun hoidolla tähdätään paranemiseen, sädehoito yhdistetään useimmiten kirurgiseen hoitoon. Leikkauksen jälkeisen sädehoidon tarkoituksena on tuhota leikkausalueelle tai kasvaimen läheisille imusolmukealueille jääneet mikroskooppisen pienet syöpäpesäkkeet.

Sädehoitoa voidaan antaa myös ennen leikkausta. Tällöin tavoitteena on pienentää kasvainta, jotta se pystyttäisiin leikkaamaan myöhemmin.

Lue myös: Biologinen lääke pelasti Merjan

– Joissakin syöpätyypeissä sädehoidon tehoa pyritään lisäämään antamalla sen aikana myös solunsalpaajahoitoa. Tällaista kemosädehoitoa käytetään muun muassa ruokatorvi-, haima- ja virtsarakkosyövissä, kohdunkaulan syövässä sekä tietyissä pään ja kaulan alueen syövissä. Kemosädehoito on osoittautunut näissä sairauksissa tehokkaammaksi kuin pelkkä sädehoito. Sitä voidaan käyttää ainoana hoitomuotona tai yhdistää leikkaukseen, Vaalavirta sanoo.

Ennen sädehoidon aloittamista potilaalle tehdään annossuunnittelutietokonetomografiakuvaus sekä toisinaan myös magneettikuvaus ja PET- eli positroniemissiotomografiakuvaus. Ne auttavat hoidon suunnittelussa.

Joskus kohdentamisen tarkentamiseen voidaan käyttää kuvantaohjattua sädehoitoa. Silloin hoidettavaan kohde-elimeen, esimerkiksi eturauhaseen, voidaan asentaa kultajyviä ennen suunnittelukuvausta. Jyvien paikannuksen avulla sädehoito voidaan kohdistaa halutusti ja tarkasti.

Muun muassa pään ja kaulan alueen syöpien hoidossa tarvitaan toisinaan erilaisia fiksaatiovälineitä, joilla varmistetaan potilaan asennon pysyminen samana. Suunnittelukuvauksessa voidaan käyttää esimerkiksi omien mittojen mukaan tehtyä maskia.

– Sädehoitojakson pituus vaihtelee syöpätyypin ja käytettävän sädehoitotekniikan mukaan muutamasta päivästä kahdeksaan viikkoon. Useimmiten sädehoitoa annetaan joka arkipäivä toistuvasti samaan kohtaan, Leila Vaalavirta kertoo.

Lue lisäksi: Solunsalpaajat vaihtuivat biologisiin lääkkeisiin

Sädehoitolaite sijaitsee paksuseinäisessä huoneessa, josta ei pääse säteilyä ulkopuolelle. Hoidon aikana potilas on huoneessa yksin, mutta häntä valvotaan videokameroilla.

Varsinainen sädehoito kestää yleensä vain muutaman minuutin. Kaikkiaan hoitokertaan kuluu yleensä noin 15 minuuttia, sillä potilaan asettelu ja asettuminen sädehoitopöydälle oikeaan asentoon ja asennon varmistaminen konekuvin vievät aikaa.

Sädehoito on kivutonta, eikä potilas säteile sen jälkeen. Muita ihmisiä, edes pieniä lapsia, ei tarvitse välttää.

Sädehoidolla on kuitenkin omat haittansa. Haitat vaihtelevat sen mukaan, missä hoitokohde sijaitsee ja mitä normaalikudoksia tai elimiä sen läheisyydessä on. Siksi lantion alueen sädehoidon haittavaikutukset poikkeavat täysin rintakehän alueen sädehoidon haitoista. Lisäksi sivuvaikutusten määrä ja voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti.

– Ohimenevät haitat ilmenevät usein jo hoidon aikana ja häviävät yleensä muutamassa viikossa hoidon päätyttyä. Esimerkiksi rinnan sädehoidon jälkeen iho voi punoittaa, aristaa ja rikkoutua tilapäisesti. Suun ja kaulan alueen sädehoidon jälkeen suun ja nielun limakalvot voivat rikkoutua. Useimpia haittavaikutuksia voidaan ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti, Leila Vaalavirta kertoo.

Sädehoidolla voi olla myös pitkäaikaisia haittoja, jotka ilmenevät vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Tällaisia ovat muun muassa keuhkokudoksen tulehdus, jonka oireita ovat yskä, hengenahdistus ja mahdollinen kuume. Myöhemmin keuhkoihin voi ilmaantua sädefibroosia eli sidekudoslisää. Myös munuaiset voivat vaurioitua, jos niitä on sädetetty korkeilla annoksilla. Hermovauriokin on mahdollinen. Sen riski riippuu kokonaisannoksesta ja käytetyn kerta-annoksen suuruudesta.

– Pelätyimpiä haittavaikutuksia on säteilyn aiheuttama uusi syöpä. Nykyisillä tarkoilla sädehoitotekniikoilla riski on vähäinen. Myös syövän tunnistaminen sädehoidon aiheuttamaksi on vaikeaa. Kerran syöpään sairastuneella voi olla geneettisistä syistä tai elintapojen vuoksi korkeampi riski sairastua toiseen syöpään.

Sädehoito voi vaikuttaa myös hedelmällisyyteen. Sekä munasarjojen että kivesten toiminta vaurioituu herkästi sytotoksisista hoidoista, joita sädehoito ja solunsalpaajahoito ovat. Kemosädehoidon vaikutukset ovat suuremmat kuin pelkän sädehoidon.

– Säteilyttämällä voidaan siis aiheuttaa sterilisaatio kummallekin sukupuolelle, Leila Vaalavirta sanoo.

Raskauden aikana sädehoitoa ei suositella, koska sikiö on erittäin herkkä säteilylle. Jo varsin pienehköt sädeannokset voivat aiheuttaa sen kuoleman tai vakavia kehityshäiriöitä. Mitä suuremmalle sädeannokselle sikiö altistuu, sitä suurempi riski syntyvällä lapsella on sairastua syöpään.

– Aivojen, pään ja kaulan alueen sekä rintakehän sädehoito on raskauden aikana mahdollista, kun hoito suunnitellaan niin, että sikiön saama säteilyannos ei ylitä suosituksia.

Vaalavirran mukaan sädehoitoa käytetään syövän hoidossa myös tulevaisuudessa sekä yksinään että muihin hoitoihin yhdistettynä. Uusien hoitolaitteiden ja tekniikoiden ansiosta säteilyä pystytään kohdistamaan aina vain tarkemmin haluttuun kohteeseen. Näin haittavaikutukset terveisiin kudoksiin vähentyvät entisestään.

– Sädehoidon yhdistäminen uusiin syöpälääkkeisiin tuo uusia mahdollisuuksia ja toivoa monille potilaille, sillä biologisten lääkkeiden käyttöä sädehoidon rinnalla tutkitaan. Todennäköisesti niitä käytetään jatkossa yhä enemmän.

Sädehoito kestää yleensä muutaman vain minuutin.

Salino tuli Carolinalle Casagrandenille syöpähoitojen aikana, ja sillä oli tärkeä rooli terapiakoirana.

Mutkia matkassa

Lääkeaineherkkyys teki Carolina Casagranden rintasyövän hoidosta haasteellista. Sädehoidon hän tunsi ihonsisäisenä kihelmöintinä.

Vasemman nännin takana oli peukalonpään kokoinen patti. Carolina Casagrande kuvitteli, että kyseessä oli kysta. Niitä oli ollut hänen rinnoissaan aiemmin. Nänni alkoi kuitenkin vetäytyä sisäänpäin. Carolina säikähti ja varasi ajan lääkärille.

Mammografiassa ei näkynyt mitään, mutta ultraäänikuvaus paljasti rinnassa kasvaimen. Siitä otettiin neulanäyte. Puolentoista viikon kuluttua Carolina sai tietää, että hänellä oli rintasyöpä.

Tunnista rintasyövän oireet.

Pahinta oli kertoa asiasta tyttärille, joiden yksinhuoltaja Carolina oli. Toinen itki hysteerisesti, mutta toinen otti asian rauhallisesti. ”Kuoletko sinä?” hän kysyi. Carolina sanoi, ettei aikonut kuolla.

Säästävä leikkaus ja kainalon tyhjennys tehtiin loppukesällä 2008. Carolina oli tuolloin 41-vuotias. Hoito jatkui solunsalpaajilla, Herceptin-täsmälääkkeellä ja sädehoidolla. Carolina sai kuitenkin ensimmäisestä solunsalpaajahoidosta allergisen reaktion, ja hoito keskeytettiin.

Lue ohjeet: Näin tutkit rintasi

– Yöllä alkoi infernaalinen kipu. Mielessä kävi, että tämä on ihmisrääkkäystä ja lopetan hoidot, Carolina muistelee.

12 päivän kuluttua hänelle nousi kuume. Carolinan isä vei hänet Tyksin päivystykseen. Siellä todettiin, että valkosolut olivat romahtaneet nollaan. Carolina tarvitsi sairaalahoitoa.

– En ole ikinä ollut niin kipeä. Olin kasvoiltani ihan vihreä, ja toinen puoli naamastani oli muodoton. Suuni oli täynnä aftoja. Äitini pelästyi, kun näki minut.

Hoidot jatkuivat vasta neljän viikon kuluttua, jotta Carolinan elimistö saisi rauhassa toipua. Lääkeaine vaihdettiin toiseen. Carolina sai lääkettä kerran viikossa kolmen kuukauden ajan ja sieti sitä hyvin.

– Olin kertonut lääkärilleni jo ennen hoitoja, että olen hyvin herkkä lääkeaineille. En voi ottaa migreenilääkettäkään kuin lasten annoksen. Lääkäri pyysi anteeksi, ettei ollut kuunnellut minua.

Solunsalpaajahoidot loppuivat maaliskuussa, minkä jälkeen alkoi sädehoito. Carolina sai sitä viisi viikkoa. Hän kävi hoidossa joka arkipäivä ja aina aamuisin, koska hänen piti päästä avaamaan urheiluvaateliikkeensä. Onneksi hän asui Turun keskustassa, eikä matka sairaalaan ollut pitkä.

Lue lisäksi: Kun syöpä vie rinnan

– Olin hoitoon tullessani kiukkuinen, koska hoitohenkilökunta ei ottanut minua tosissaan. Kukaan ei uskonut, kun kerroin tuntevani sädetyksen ihonsisäisenä kihelmöintinä. Tämä ei kuulemma ollut mahdollista, koska kyse oli paikallisesta hoitomuodosta.

– Minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen ja minua pidettiin tyhmänä. En voi ymmärtää tätä, koska jokainen tuntee oman kehonsa ja reaktionsa paremmin kuin kukaan muu. Myös sädetyspaikkojen merkitseminen laserilla ihooni sattui kovasti, mutta tätäkin vähäteltiin.

Koko päivän kestävä kihelmöinti oli Carolinasta hyvin epämiellyttävää. Siksi hän pyysi, että hänelle ei annettaisi normaaliannosta sädetystä. Carolina ei tiedä, pienennettiinkö annosta, mutta kihelmöinti jatkui sädehoidon loppuun asti. Sädehoito sai ihon myös punoittamaan ja aristamaan. Carolina ei voinut nukkua vasemmalla kyljellään tai mahallaan.

– Rasvasin ihoa aloe veralla, vaikka ohjeiden mukaan ihon hoitoon olisi pitänyt käyttää vain määrätynlaista rasvaa. Aloe vera kuitenkin toimi minulla paremmin kuin nämä rasvat.

Sädehoidon loputtua Carolina ei uskaltanut vielä tuulettaa. Edessä oli kohdun ja munasarjojen poisto. Ratkaisuun päädyttiin, koska Carolinalle ei suositeltu hormonihoitoa hänen lääkeherkkyytensä takia. Lisäksi Herceptin-hoito jatkui loppuvuoteen.

Lue asiantuntijan vastaus: Voiko miehillä olla rintasyöpää?

– Olin tietysti helpottunut, mutta myös väsynyt. Alkusyksystä sain keuhkopussin tulehduksen. Se oli sädehoidon myöhäishaitta. Hoidoksi määrättiin antibioottikuuri, mutta en käyttänyt sitä, koska tulehdusarvot eivät olleet koholla. En halunnut tehdä kehostani entistä heikompaa. Antibioottien sijaan söin särkylääkkeitä ja vitamiineja. Kontrollikuvassa käydessäni tunnustin tämän lääkärille. Hän ei ollut hyvillään, mutta tulehdus oli hävinnyt.

Keväällä 2010 lääkäri kertoi, että potilas oli terve. Palatessaan autolleen Carolina purskahti itkuun. Ne olivat ilon kyyneleitä: taistelu oli takana. Tämä ei pitänyt ihan paikkaansa, sillä vuoden kuluttua hän yllätyksekseen masentui.

– Syöpähoitojen jälkeisestä masennuksesta pitäisi puhua enemmän, koska se on tavallista. Minun voimani loppuivat, koska olin repinyt itseäni niin moneen suuntaan. Piti selvitä hoidoista, pyörittää yritystä, esittää reipasta lapsille ja viedä heitä harrastuksiinsa. Huono omatunto kalvoi koko ajan, koska en pystynyt olemaan sellainen äiti kuin olisin halunnut. Kävin kolme vuotta terapiassa, ennen kuin sain palaset päässäni järjestykseen.

Lue: Syövästä toipumisen psykologiset haasteet

Carolina teki myös ison elämänmuutoksen. Hän luopui vaateliikkeestään ja osti Naantalista vanhan maatilan, jota muutetaan hevostilaksi. Se merkitsee ”työtä 24/7, mutta antaa hillittömästi”. Enää syöpä ei ole ajatuksissa etusijalla.

– Pelko syövän uusimisesta elää silti yhä. En anna sen hallita, mutta se on olemassa.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 4/2018.

Julkaistu: 13.3.2019