Lääkäri tutki ja tutki Merja Ruotsalaisen vatsaa ultraäänellä. Merjaa hermostutti, lähinnä sen takia, että hänellä oli kiire palata töihinsä. Pääsiäinen oli edessä, ja työt oli saatava tehdyksi ennen pyhiä.
Toki Merjaa myös hieman huoletti. Hänellä oli ollut kummallisia oireita, kuten hengenahdistusta, hikoilua ja sydämentykytystä. Sitten maha turposi, ja Merja koki tuntevansa vatsan sisällä liikettä. Tämä sai hänet hakeutumaan lääkäriin.
”Täällä on lymfooma”, lääkäri sanoi lopulta. Hän kirjoitti Kiuruvedellä asuvalle Merjalle lähetteen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, jonne piti lähteä välittömästi.
– Tarkoituksenani oli pitää töistä vain ruokatauko, mutta tauko venyi kahdeksan kuukauden mittaiseksi, Merja kertoo 11 vuotta myöhemmin.
- Lue myös: Lymfooma voi tulla nuorellekin
Seuraavat päivät olivat todellista sokkihoitoa. Kun turvonneesta vatsanpeitteestä otettiin koepala, iho oli niin pinkeä, että sakset katkaisivat verisuonen. Merja joutui tehohoitoon.
– Tiesin jo tässä vaiheessa, että lymfoomani oli levinnyt laajalle. Sisätautiosaston lääkäri oli itku kurkussa, ja hoitaja sanoi rukoilevansa puolestani. Tämä sai myös minut masentumaan.
Heti kun Merjan vointi salli, hänet siirrettiin hematologiselle osastolle, jossa imusolmukesyöpiä tuolloin hoidettiin. Siellä lääkärit vakuuttivat, ettei tilanne ollut pahin mahdollinen. Hänen sairastamansa follikulaarinen lymfooma oli hidaskasvuinen, ja lääkehoidolla sen etenemistä voitaisiin hidastaa tehokkaasti. Hoidot aloitettaisiin heti.
Saman vuoden alussa KYSissä oli otettu käyttöön uusi rituksimabi-niminen biologinen lääke, josta arveltiin olevan Merjalle suurta hyötyä. Lääke yhdistettiin sytostaatteihin ja komboa annettiin kahdeksan kertaa. Sitten hoito jatkui pelkällä rituksimabilla vielä 12 kertaa.
– Rituksimabi oli vielä tutkimuslääke. Siksi jouduin allekirjoittamaan paperin, jolla hyväksyin hoidosta mahdollisesti koituvat haitat. Ensimmäisellä hoitokerralla kurkkuani hieman kutitti, ja ylläpitohoidon aikana sain kolmesti suutulehduksen. Muita sivuoireita rituksimabista ei tullut. En tarvinnut sairauslomaa, kun sain pelkästään sitä.
Sen sijaan sytostaatit saivat tukan lähtemään ja veriarvot laskemaan. Tietyssä vaiheessa hoidon jälkeen Merjasta tuntui kuin hänen kehossaan olisi juoksennellut jyrsijöitä. Sytostaatit aiheuttivat myös sormien hermomotoriikan heikkoutta. Vaiva tuli jäädäkseen.
– Parin hoitokerran jälkeen tajusin, etten paranisi taudistani kunnolla ikinä. Silloin tuntui, ettei hoidoista ollut mitään hyötyä. Kuvittelin kuolevani viimeistään syksyllä. Kun syksy saapui, minulla oli tyhjä olo. Mitäs nyt, ihmettelin, kun olinkin elossa.
Hoidot etenivät ja jäivät lopulta taakse. Merja palasi toimistosihteerin työhönsä Kiuruveden terveyskeskukseen osa-aikaisesti loppuvuodesta 2007. Pian hän teki jo täyttä työviikkoa.
Vuonna 2010 Merjan oli jäätävä osa-aikaeläkkeelle, koska vointi oli heikentynyt pysyvästi syöpähoitojen pitkäaikaisvaikutusten ja muiden vaivojen takia. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä nyt 62-vuotias Merja on ollut viime kesästä.
Voimat eivät palanneet syöpähoitojen jälkeen ihan entiselleen. Meni useita vuosia, ennen kuin pystyin hallitsemaan polkupyörääkään kunnolla.
Eläkkeellä Merja kouluttautui vertaistukijaksi. Hänellä ei ollut syöpähoitojen aikana ketään, jonka kanssa olisi voinut jakaa kokemuksiaan.
– Kolmelle aikuiselle pojalleni syöpäni oli kova paikka, ja yritin säästää heitä parhaani mukaan. Tämä on hyvin tavallista. Lapsia ja muita läheisiä suojellaan, mutta vertaiselleen voi puhua rehellisesti tuntemuksistaan ja peloistaan.
Vuodenvaihteessa 2017 Merja sairastui yllättäen rajuun keuhkokuumeeseen. Hänet kiidätettiin pillit soiden sairaalaan, jossa hän joutui hengityskoneeseen. Hän oli viikon tehohoidossa ja toisen tavallisella osastolla.
Olin niin huonossa kunnossa, että muistini katkesi. Kun heräsin, en tiennyt, missä olin ja mitä oli tapahtunut. On oikeastaan ihme, että olen keuhkokuumeen jäljiltä hengissä.
Keuhkokuume johtui lymfoomasta, ja on tärkeää, ettei Merja sairastu siihen uudestaan. Pienetkin hengitystieinfektiot on hoidettava hyvin.
– Follikulaarinen lymfooma uusii herkästi, mutta minulla niin ei ole vielä käynyt. Jos tauti uusisi, minua voitaisiin hoitaa samoilla lääkkeillä kuin aiemmin. Rituksimabin jälkeen on tullut muitakin biologisia lääkkeitä, joilla voi pärjätä pitemmälle. Myös kantasolusiirto on mahdollinen.
Tällä hetkellä Merja elää normaalia arkea. Pelko syövän uusimisesta ei hallitse elämää, vaikka hän käy tiuhaan kontrolleissa.
– En liioin mieti, miksi minulle kävi näin. Pikemminkin ajattelen, miksi näin ei olisi käynyt minulle. En minä ole sen kummempi kuin muutkaan. Jos jokin syöpä pitää tulla, niin valitsen juuri tämän. Olen pärjännyt sairauden kanssa nyt 11 vuotta, ja lääkärit ovat sanoneet, että kuolen todennäköisesti johonkin toiseen tautiin.
Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 5/2018.
