
Solunsalpaajat eli sytostaatit
Solunsalpaajat voivat tuhota syöpäkasvaimia, pienentää etäpesäkkeitä ja lievittää sairauden oireita.
Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat lääkkeitä, jotka on tarkoitettu tuhoamaan syöpäsoluja. Syöpäsolut jakautuvat nopeammin kuin terveet solut, ja solunsalpaajat häiritsevät jakautumista. Tällöin syöpäsolut kuolevat.
Solunsalpaajat vaikuttavat myös terveisiin soluihin, koska ne kulkeutuvat kaikkialle elimistöön verenkierron kautta. Tästä johtuvat solunsalpaajien haittavaikutukset. Monet haitat kohdistuvat nopeasti uusiutuviin kudoksiin, kuten luuytimeen, limakalvoihin ja karvatuppeen.
– Eri solunsalpaajilla on erilaisia haittoja. Pahoinvointia pelätään eniten, mutta kaikki solunsalpaajat eivät aiheuta sitä. Lisäksi nykyiset pahoinvointilääkkeet ovat niin hyviä, että pahoinvointi saadaan usein estetyksi, kertoo syövänhoidon vastuualueen apulaisylilääkäri Maarit Bärlund Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
– Muutos on hurja verrattuna 70–80-lukuihin. Tuolloin syöpäklinikat tunnettiin kuulemma oksennuksen hajusta ja potilas meni peruukkiliikkeeseenkin muovipussin kanssa.
Solunsalpaajien hyödyt ovat kiistattomat. Niillä voidaan tuhota syöpäkasvaimia, vahvistaa leikkaus- tai sädehoidon tuloksia, pienentää etäpesäkkeitä sekä lievittää oireita. Bärlund nimittää solunsalpaajia ”haulikkotason lääkkeiksi”, ja ne ovat yhä syövänhoidon peruspilari.
– Solunsalpaajia tarvitaan vielä pitkään. Ne ovat tehokas hoitomuoto, vaikka uusien lääkehoitojen kehittyminen on vähentänyt hieman niiden merkitystä.
Solunsalpaajahoitoja on annettu 1940-luvulta lähtien. Hoitomuoto keksittiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen sattumalta, kun huomattiin, että sinappikaasu tuhosi luuytimen toimintaa. Tästä arveltiin voivan olla hyötyä syövän hoidossa, sillä luuytimen toiminnan tuhoutuminen pysäyttää syöpäsolujen jakautumisen.
Aluksi hoitoa annettiin vain levinnyttä syöpää sairastaville. Myöhemmin sillä alettiin tuhota myös mikroskooppisia etäpesäkkeitä paikallisten syöpien yhteydessä.
– Solunsalpaajilla on erittäin tärkeä asema etenkin kivessyövän, lymfooman, rintasyövän ja ruoansulatuskanavan syövän hoidossa. Kaikkiin syöpiin solunsalpaajat eivät tehoa yhtä hyvin. Esimerkiksi melanoomassa täsmälääkkeet ja immunologiset lääkkeet ovat nykyisin ensisijainen hoito, ja niillä saavutetaan paljon parempia tuloksia, Maarit Bärlund kertoo.
Hoidot räätälöidään aina potilaan ja syöpäsairauden mukaan. Usein solunsalpaajia annetaan usean erilaisen lääkkeen yhdistelmähoitona, koska syöpäsoluihin halutaan vaikuttaa eri mekanismeilla. Joissain syövissä, kuten suolistosyövässä, yksittäinenkin lääke voi olla riittävän tehokas. Solunsalpaajahoidon teho riippuu muun muassa kasvaimen tyypistä, koosta, kasvunopeudesta sekä jakautumisvaiheessa olevien solujen osuudesta.
– Hoidolla tavoitellaan eri asioita. Esimerkiksi lymfoomassa solunsalpaajahoidon tavoite on paraneminen. Myös paikallisessa korkean uusimisriskin rintasyövässä solunsalpaajia annetaan parantavana hoitona uusimisen ehkäisemiseksi. Jos rintasyöpä on levinnyt, solunsalpaajahoidolla tavoitellaan elinajan pidentymistä.
Solunsalpaajahoitoja voidaan joskus antaa jo ennen syöpäleikkausta, esimerkiksi kun kasvain on iso. Tällöin hoidolla pienennetään kasvainta. Solunsalpaajia voidaan antaa myös samanaikaisesti sädehoidon kanssa. Tätä kutsutaan kemosädehoidoksi. Solunsalpaajat herkistävät syöpäsolut sädehoidolle, joilloin sädehoidon vaikutus tehostuu.
Lymfoomaan eli imukudossyöpään sairastuu vuosittain noin 1300 suomalaista.
Ilkka Mikkolalle (kuvassa) solunsalpaajat eivät sopineet, ja lymfoomaa nyt biologisilla lääkkeillä. Lue Ilkan tarina täältä.
