Apu Terveys

Solunsalpaajat vaihtuivat biologisiin lääkkeisiin


Lymfoomaa sairastavan Ilkka Mikkolan solunsalpaajahoidot keskeytettiin haittavaikutusten vuoksi.
Kuvat Riina Peuhu

Onneksi olkoon, teillä on lymfooma, sanoi lääkäri soittaessaan Ilkka Mikkolalle maaliskuussa 2016 kasvaimesta otetun koepalan jälkeen. Alun perin oli epäilty, että kyse olisi maksasyövästä. Sen hoitoennuste on huonompi kuin imusolmukesyövällä eli lymfoomalla.

Ilkka oli itsekin helpottunut. Hänen työkaverinsa oli kuollut maksasyöpään. Oli järkyttävä ajatus, että hän sairastaisi samaa tautia.

– Lymfooma löytyi sattumalta, edellisen vuoden marraskuussa alkaneen sairastelemisen yhteydessä. Minulla oli voimakasta hengenahdistusta, jonka takia keuhkoni kuvattiin. Ultraäänikuvauksessa keuhkoista löytyi greipin kokoinen syövän etäpesäke, joka oli kiinni maksassa ja pallealihaksessa. Se painoi keuhkoja kasaan, nyt 73-vuotias Ilkka Mikkola kertoo.

Lue myös syöpään sairastuneen Sari-Maijan haastattelu: ”Ilman immunoterapiaa olisin kuollut aikaa sitten”

Koepalan otto oli kasvaimen hankalan sijainnin takia haastavaa, ja ensimmäinen koepala epäonnistui. Sen jälkeen Ilkka joutui sairaalaan keuhkoveritulpan vuoksi. Toinen koepala saatiin otetuksi vasta helmikuussa. Hoidoksi määrättiin solunsalpaajia.

– Odottaessani kutsua hoitoihin aloin puhua höpöjä. Olin aivan sekaisin ja luulin, että minut oli kidnapattu. En tiennyt, missä olin, ja näin asioita, joita ei ollut olemassa.

Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpäosastolla Ilkalla todettiin hyperkalsemia. Sen aiheutti kalsiumin liukeneminen luuytimestä vereen.

Sekavaa tilaa kesti sairaalassa viikon.

Ensimmäinen solunsalpaajahoito annettiin heti, kun Ilkka oli tolkuissaan. Aiemmin otettu luuydinnäyte kertoi, ettei syöpä ollut levinnyt luuytimeen tai aivoihin.

– Viikon kuluttua kotiin pääsystä minulle nousi kuume. Lähdin ensiapuun. Verikokeissa selvisi, että valkosoluarvot olivat romahtaneet. Myös tulehdusarvot olivat koholla.

Ilkalla oli vakava suolistoinfektio, joka oli oirehtinut ripulina ja ummetuksena. Hän vietti viikon osastolla eristyshuoneessa, jottei tulehdus tarttuisi muihin potilaisiin. Seuraava hoito annettiin kolmen viikon kuluttua.

– Sain sitä varten ”pehmennyslääkettä”, jotta kestäisin hoidon paremmin. Minulla aloitettiin myös insuliinihoito, koska olen diabeetikko. Verensokeriani seurattiin tarkasti koko ajan.

Varotoimista huolimatta Ilkka sai jälleen suolistotulehduksen ja päätyi ensiavun kautta osastolle eristykseen. Siellä vierähti jälleen viikko. Kolmatta hoitoa siirrettiin viikolla eteenpäin, jotta luuydin saisi rauhassa toipua, mutta tästä ei ollut hyötyä. Suolisto-oireet alkoivat välittömästi solunsalpaajahoidon jälkeen.

Lue yli parikymmentä vuotta haavaista paksusuolentulehdusta sairastaneen Maritan tarina.

– Tällä kertaa infektio oli niin raju, että kaikki tuli läpi saman tien. Sairaanhoitaja pyysi, voisinko laittaa vaippahousun sisään vielä vaipan. Painoni putosi yhdeksässä päivässä seitsemän kiloa. Tajusin, että jos tämä vauhti jatkuu, minulla taitaa olla 2–3 viikkoa elinaikaa. Rukoilin Jumalalta apua, etten kuivuisi ja kuolisi. Yllättäen nukuin seuraavan yön hyvin, ja pahin tilanne tyssäsi siihen. Uskovaisena miehenä olen vakuuttunut, että Jumala kuuli minua.

Ilkan valkosoluarvot olivat kuitenkin huonot ja verihiutalearvo hyvin matala. Luuytimestä otettiin uusi koepala, jotta nähtäisiin, missä kunnossa se oli.

– Heinäkuun 8. päivä sain kuulla, että solunsalpaajahoidot oli päätetty keskeyttää, koska luuytimeni oli lamaantunut. Solunsalpaajista olisi minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Kroppani ei jostain syystä kestänyt niitä. Olin päätöksestä helpottunut. Annetut kolme hoitoa olivat joka tapauksessa ehtineet pienentää etäpesäkettä jonkin verran.

Solunsalpaajien lopettamisesta huolimatta Ilkka sai vielä kertaalleen suolistotulehduksen. Enää hän ei joutunut sairaalahoitoon, vaan tulehdus talttui kotona viiden viikon antibioottikuurilla. Samanaikaisesti hän kävi sädehoidossa 15 kertaa.

Sädetyksen aikana Ilkalla todettiin sepelvaltimotauti, joka oli todennäköisesti aiheuttanut myös aiemmat sydänoireet. Lääkitys alkoi heti, ja sittemmin Ilkalle on tehty kahdesti pallolaajennus.

Syyskuussa 2016 alkoi syövän biologinen lääkehoito, jota Ilkka on saanut siitä asti kahden kuukauden välein. Sen ansiosta keuhkoissa oleva etäpesäke on pienentynyt roimasti. Hoidot päättyvät tämän vuoden heinäkuussa.

– Kasvaimeni on nyt kutistunut 65 millimetrin pituiseksi laihaksi nakiksi, joka on kiinni maksan kyljessä. Syöpälääkärin mukaan siitä voi jäädä jäljelle vain arpikudos. Lymfooma voi tietysti uusia, mutta iloitsen tästä päivästä. Voin jo elää miltei normaalia elämää. Olen kiitollinen lääkäreille, hoitajille ja Jumalalle siitä, että olen elossa.

Nyt kun olen toipumassa, voin taas nauttia ruoanlaitosta. Myös vaimo kiittää, Ilkka Mikkola sanoo.

– Kemosädehoitoa käytetään tyypillisesti pään ja kaulan alueen kasvainten sekä keuhkosyövän, peräsuolisyövän ja gynekologisten syöpien hoidossa. Kemosädehoito voidaan toteuttaa ennen leikkausta, leikkauksen jälkeen tai syöpäkasvaimen varsinaisena hoitona, Maarit Bärlund sanoo.

Useimmiten solunsalpaajahoito alkaa vasta leikkauksen jälkeen. Hoitojen määrä riippuu syövästä. Yleensä hoitoa annetaan suonensisäisenä tiputuksena 4–6 kuukauden ajan kolmen viikon välein, mutta joskus tiiviimminkin. Valtaosa hoidoista toteutetaan päiväkäynneillä.

– Toisinaan, esimerkiksi kivessyövässä, solunsalpaajahoito annetaan viikon hoitojaksona vuodeosastolla. Joitakin solunsalpaajia on myös tabletteina, joita potilas voi ottaa kotona.

Levinneessä syövässä hoitoja jatketaan yleensä niin pitkään, kuin niistä on hyötyä. Osalle solunsalpaajista on kuitenkin määritetty enimmäisannos, jota ei kannata potilaan elinaikana ylittää. Tällöin haittavaikutukset lisääntyisivät merkittävästi.

– Joskus hoidot voidaan joutua keskeyttämään haittojen takia. Jos esimerkiksi parantumattomasti sairaan potilaan kunto on hyvin huono, hoidoista ei ole enää hyötyä, vaan vain haittaa. Pahimmillaan hoitojen jatkaminen voi lyhentää potilaan elinaikaa. Myös iäkkäät ja monisairaat ovat tavallista alttiimpia saamaan solunsalpaajahoidosta vakavia haittoja. Jos niitä ilmenee jokaisen hoidon jälkeen, on syytä puntaroida, onko hoidosta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lue Marjatan kertomus: Gynekologinen syöpä pysäyttää

Pahoinvoinnin lisäksi solunsalpaajat voivat aiheuttaa esimerkiksi infektioherkkyyttä, hiustenlähtöä, väsymystä, suolisto-oireita, suun ja nielun limakalvovaurioita sekä ennenaikaisia vaihdevuosioireita.

Jotkin solunsalpaajat vaikuttavat myös hedelmällisyyteen. Hoitojen aikana tai välittömästi niiden jälkeen ei saa tulla raskaaksi, koska solunsalpaajat voivat vaurioittaa sikiötä. Miehetkään eivät saa panna lapsia alulle solunsalpaajahoidon aikana. Jos nainen on raskaana sairastuessaan, hoidot voidaan hätätilanteessa aloittaa, mutta ne keskeytetään synnytyksen ajaksi. Imettäminen on kiellettyä, koska äidinmaito sisältäisi solunsalpaajia ja altistaisi vauvan hoidolle ja sen haitoille.

Harvinaisissa tapauksissa solunsalpaajat voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, ihottumaa tai hengenahdistuksena ilmenevän keuhkojen lääkeainereaktion. Kaikista oireista pitää kertoa hoitohenkilökunnalle, koska hoitoa ja siihen liittyviä oheislääkkeitä voidaan räätälöidä potilaskohtaisesti.

Lisäksi solunsalpaajilla voi olla myöhäisvaikutuksia, esimerkiksi sydän-, keuhko- ja munuaisvaurioita. Sydänvaurio saattaa ilmaantua vasta kymmeniä vuosia hoitojen jälkeen. Tämän takia viime vuosina on järjestetty lapsena ja nuorena solunsalpaajahoitoa saaneiden seurantaa aikuisiällä.

– Solunsalpaajahoitojen jälkeinen kunto riippuu lähtökunnosta ja siitä, miten hoidot ovat sujuneet ja paljonko potilas on pystynyt liikkumaan niiden aikana. Nuoret ja perusterveet toipuvat nopeammin kuin iäkkäät ja muita sairauksia potevat, Maarit Bärlund sanoo.

Julkaistu: 14.1.2019