Lihavuus on yksi merkittävistä kansansairauksistamme. Euroopassa 10 – 25 % ja Yhdysvalloissa peräti 25 – 33 % väestöstä on ylipainoisia. Suomalaisista joka viidennellä painoindeksi on yli 30.
Lihavuus on osasyyllisenä monessa sairaudessa: verenpainetaudin, diabeteksen, sepelvaltimotaudin ja nivelkulumien (artikkelin linkeistä löytyy sairauksista lisätietoa) taustalta löytyy ylipainoisuutta. Ylipaino on merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Lihavuuden aiheuttamaa sairastelua voidaan yksinkertaisesti ja tehokkaasti hoitaa laihduttamalla.
- Lue myös: Näin laihdutat turvallisesti
Lihavuuden oireet
Ylipainon lisäksi oireina voivat olla kantavien nivelten kivut ja hengityselinten sairaudet, kuten uniapnea ja astma, jotka saattavat oirehtia voimakkaammin painon noustessa. Myös henkinen tasapaino voi järkkyä lihomisen myötä.
Ylipainon mittana käytetään useimmiten painoindeksiä (body mass indexiä eli BMI:tä). BMI lasketaan kaavasta “paino kiloina jaettuna pituuden neliöllä metreinä”.
Vyötärön ympärysmitalla saadaan lisätietoa siitä miten rasva on kertynyt elimistöön. Mitta otetaan seisten alemman kylkiluun ja suoliluun harjanteen puolivälistä. Valtimotaudin eli ateroskleroosin vaara alkaa lisääntyä, kun miehen vyötärönympärysmitta ylittää 94 cm ja naisen 80 cm – varsinkin, jos henkilöllä on myös muita riskitekijöitä, kuten kohonnut kolesteroli- tai verenpainetaso. Kun miehen vyötärömitta on 100 cm ja naisen 90 cm, valtimotaudin vaara on suurentunut ja näitä suuremmat mitat kertovat jo huomattavasti suurentuneesta sairastumisriskistä.
Ylipainon, lihavuuden ja vaikean lihavuuden BMI:n raja-arvot vaihtelevat jonkin verran, mutta tässä yksi luokitus:
Luokka
BMI
Alipaino
13 – 18
Ihannepaino
19 – 24
Ylipaino
25 – 30
Lihavuus
31 – 40
Vaikea lihavuus
> 40
Aiheuttaja
Vain noin 5-10 prosentissa tapauksista lihavuuden taustalta voidaan löytää erityinen syy. Yksittäisistä sairauksista painon lisääntymistä voi aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, jota esiintyy noin 5 prosentilla ylipainoisista. Harvinaisempia painon nousun aiheuttajia ovat Cushingin syndrooma ja Stein-Leventhalin-syndrooma.
Sukutausta on usein selvästi todettavissa, vaikka varsinaiset geneettiset tekijät ovatkin vielä paljolti tuntemattomia. Geenien arvellaan aiheuttavan noin puolet ylipainoisuudesta. Liikunnan puute altistaa selvästi lihavuudelle. Sen sijaan ravinnon merkitys ei ole niin suuri kuin yleensä kuvitellaan.
Niin sanotut metaboliset eli aineenvaihduntaan liittyvät tekijät vaikuttavat kohtalaisen paljon lihomistaipumukseen. Tarkoissa tutkimuksissa perusenergiankulutuksessa on löydetty 9 – 30-kertaisia yksilöllisiä eroja. Tämä selittänee sitä, miksi toiset voivat syödä runsaasti ja harrastaa vain vähäisesti liikuntaa silti lihomatta.
Jotkin lääkkeet kuten beetasalpaajat, kortikosteroidit, trisykliset masennuslääkkeet, SSRI-masennuslääkkeet ja raskauden ehkäisyyn tarkoitetut E-pillerit voivat aiheuttaa painon nousua.
Käyttäytymis- ja psykososiaaliset ongelmat sekä masennus voivat myös johtaa lihavuuteen.
Diagnostiikka
Diagnostiikka tähtää kahteen asiaan:
- Mahdollisen taustalla olevan sairauden tunnistamiseen.
- Ylipainon mahdollisesti aiheuttamien sairauksien tunnistamiseen.
Taustalla olevien sairauksien rutiininomaista laboratorioselvittelyä ei suositella, vaan potilas ohjataan kliinisen tutkimuksen perusteella tarvittaviin tutkimuksiin. Joillakin lääkäreillä on kuitenkin tapana tarkastaa ylipainoisen potilaan tyreotropiini eli TSH-arvo, koska jotkut ylipainoisista potevat kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Ylipainon itsensä aiheuttamien sairauksien seulontaan riittää verensokerin ja veren kolesteroliarvojen (S-Kol, S-Kol-LDL, S-Kol-HDL) tarkastaminen. Diabetes (tyyppi 1, tyyppi 2) ja korkeat kolesterolit ovat kohtalaisen yleisiä ongelmia ylipainoisilla (ks. myös lääkärikirja: kolesteroli).
Lihavuuden hoito
Huolimatta uusista, paljon julkisuudessa olevista laihdutuslääkkeistä, laihduttamisen lähtökohdat eivät ole muuttuneet: laihtumisen edellytys on pysyvä elämäntapamuutos. Ihmedieetit eivät yksinkertaisesti toimi. Jo pelkkä dieetti sanana viittaa johonkin lyhytaikaiseen ruokavalio- tai elintapamuutokseen, jota laihtuminen ei ole. Tavallisin hoito on usein kokoontuvassa ryhmässä toteutettava ja elintapojen pysyvään muutokseen tähtäävä laihdutusmenetelmä.
Ruokavalio
Pelkän rasvan vähentämisellä voi saada parin vuoden aikana 2 – 3 kilogramman painon aleneman. Ylipainoisella naisella energian saanti tasolla 18 – 22 kcal/kg vuorokaudessa ylläpitää lihavuutta, miehillä 22 – 25 kcal/kg vuorokaudessa. Jos haluaa laihtua, tästä energiamäärästä tulee vähentää 500 kcal/vuorokausi, jolla tähdätään noin 500 gramman laihtumiseen/viikko. Laskuri päivittäisen energiatarpeen arvioimiseen löytyy mm. täältä.
Ruokavaliohoidolla paino saattaa alussa pudota dramaattisestikin. 2 – 3 viikon kuluttua ohjelman alusta laihtuminen kuitenkin hidastuu. Tämä johtuu alkuvaiheessa tapahtuvasta nesteen poistumisesta. Siitä eteenpäin painonpudotus kuvastaa todellista laihtumista.
Ruokavalion ylläpitäminen voi joillekin olla helpompaa ryhmässä. Laihdutusryhmiä on monenlaisia, ja niiden käyttämät menetelmät ja tulokset vaihtelevat.
Ruokavalion seuraamista helpottaa tarkka kirjanpito, paljonko päivässä tulee syötyä ja missä tilanteessa. Erityisesti, jos kykenee kirjaamaan muistiin sellaiset tilanteet, joissa tulee lipsahdettua, on päiväkirjasta hyötyä. Aikaa myöten kehittyy näkemys ylimääräistä energian saantia aiheuttavista tekijöistä, jolloin voi yrittää muuttaa käytöstään niin, ettei lipsahduksia jatkossa pääsisi käymään.
Erittäin niukkaenerginen ruokavalio (ENE-ruokavalio tai toiselta nimeltään VLCD-ruokavalio eli Very Low Calorie Diet) on kehitetty painonhallintaan, jossa energiamäärät jäävät alle 3,4 MJ (800 kcal) vuorokaudessa, mutta se sisältää olennaiset vitamiinit, valkuaisaineet ja rasvahapot. Vasta-aiheina tälle dieetille ovat normaali paino, vaikea perussairaus, tyypin 1 diabetes, raskaus, imetys, syömishäiriö tai psykoosi. Ennen dieetin aloittamista lääkärin on hyvä arvioida terveydentila.
Liikunta
Liikunta on oleellinen osa laihtumista, vaikka ilman ruokavaliomuutoksia se ei vähennä liikapainoa kuin muutaman kilon. Liikunnan lisääminen ruokavalioon saattaa kuitenkin parantaa painonhallintaa pelkkään ruokavaliohoitoon verrattuna. Vaikka painopudotus liikunnalla on vähäistä, se vähentää vaarallista vatsaontelon rasvakudosta.
Liikunta tulee aloittaa riittävän varovasti. Liian räväkkä aloitus voi kipeyttää lihaksia ja niveliä siinä määrin, että liikkuminen estyy, jolloin laihtuminenkin on vaikeampaa. Liikunnan tulisi olla säännöllistä, ja sen tulisi nostaa sykettä riittävästi. 30-vuotiaalla sopiva syketaso on n. 100-130 lyöntiä/minuutti, 50-vuotiaalla 90 – 120 lyöntiä/minuutti.
Lääkkeellinen hoito
Lääkehoito sopii vain pysyvään laihtumiseen motivoituneille potilaille. Lääkehoidon lisänä tarvitaan riittävästi ohjausta elintapojen muutoksiin.
Orlistaatti on lääke, jonka on todettu auttavan painonhallinnassa. Orlistaattikaan ei salli liikkumatta oloa ja syömistä kuten ennen, vaan lääkitys tulee yhdistää vähäkaloriseen ruokavalioon. Painonindeksin tulee olla yli 30 tai yli 28, jos samalla on riskitekijöitä.
Lääke otetaan ruokailun yhteydessä, silloin kun ruoka sisältää rasvaa. Vaikutus perustuu siihen, että rasvan imeytyminen suolistosta heikkenee ja sitä kautta vaikuttaa saatavaan kokonaisenergian määrään.
Orlistaatin avulla painostaan 10 prosenttia laihtuvien potilaiden lukumäärä kaksinkertaistuu tehokkaaseen ruokavalioneuvontaan verrattuna. Samalla veren rasva-arvot, verenpainetaso ja verensokeritasot parantuvat laihtumisen myötä. Haittavaikutukset ovat yleisesti lumelääkkeen luokkaa, mutta selvä ero on havaittavissa ruuansulatuskanavan häiriöissä (mm. öljyiset ulostetahrat, ilmavaivat, epämääräinen tunne vatsalla).
Kirurginen hoito
Erittäin ylipainoisia potilaita on hoidettu kirurgisestikin. Toimenpiteissä on yleensä pyritty erilaisilla leikkauksilla rajoittamaan ruoan nauttimista. Toimenpiteitä ovat mm gastroplastia, mahalaukun ohitus tai pantaleikkaus.
Leikkausten tulokset ovat ehdottomasti parhaimpia muihin hoitoihin verrattuina. Leikkauksiin liittyy kuitenkin muutaman prosentin kuolleisuus. Lääketieteen yhtenä perusperiaatteena on, että annetun hoidon riskien tulisi olla selkeästi pienemmät kuin hoitamattoman sairauden. Tämän vuoksi leikkaushoitoa ei ainakaan tällä hetkellä käytetä kun poikkeustilanteissa.
Leikkaushoidon edellytyksenä on yli 40 painoindeksi, 20 – 60 vuoden ikä, asiallinen perushoito ei ole auttanut, potilaalla ei ole kliinistä ahmimisoireyhtymää (bulimia) ja potilaan arvioidaan kykenevän muuttamaan syömätottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla.
Seuranta
Ylipainon ja lihavuuden hoito vaatii jatkuvaa seurantaa. Seuranta voi olla omaehtoista tai säännöllisiä käyntejä omalla lääkärillä tai ravitsemusterapeutilla. Lihavuuteen liittyy useidenkin sairauksien kohonnut riski. Tämän vuoksi, vaikka seuranta olisikin järjestetty jossain muualla kuin oman lääkärin vastaanotolla, ajoittaiset kontrollit oman lääkärin vastaanotolla ovat aiheellisia.
Periytyvyys
Noin 50 %:n lihavuudesta arvioidaan olevan periytyvää. Karkea ylipainoisuuden riskiarvio voidaan tehdä jo lapsuudessa. Jos lapsen molemmat vanhemmat ovat normaalipainoisia, ylipainoisen lapsen riski aikuisiän ylipainoon ei ole kohonnut. Sen sijaan, jos molemmat vanhemmat ovat ylipainoisia, riski ylipainoisuuteen on kohonnut, vaikka lapsi olisikin normaalipainoinen. Ja jos molemmat vanhemmat ovat ylipainoisia ja yli 3-vuotias lapsi on ylipainoinen, ylipainon tai lihavuuden riski on merkittäväsi kohonnut.
Yleisyys
Suomalaiset ovat maailman toiseksi lihavin kansa yhdysvaltalaisten jälkeen. Euroopassa 10 – 20 prosenttia väestöstä on ylipainoisia, ja meihin suomalaisiin verrattuna he ovat siis keskimäärin hoikempia.
Ennuste
Ylipaino on osa-aiheuttajana useissa eri sairauksissa kuten diabetes, nivelkulumat, sydänsairaudet, infarktit ja tietyt syövät. Lisäksi ylipaino voi aiheuttaa huonoa itsetuntoa sekä masennusta. Ylipainoisuuteen liittyy merkittävä elinajan ennusteen lyheneminen ja sairastavuus.
Linkit
Lue lisää:
