Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Vaihtoehtohoito tarkoittaa uskomuslääkintää eli sellaista hoitoa, jota ei ole todistettu tieteellisesti tai jonka vaikutuksista ei ole täsmällistä tietoa, vaikka sitä olisikin tutkittu akateemisin menetelmin.

Vaihtoehtohoito poikkeaa myös niinsanotusta valtavirran hoitojärjestelmästä ja sisältää usein mystisiä tai kansanuskomuksiin perustuvia väitteitä.

Vaihtoehto- tai uskomushoitoja ovat muun muassa aromaterapia, homeopatia, ayurvedahoidot, kalevalainen jäsenkorjaus, eräät paastohoidot ja hoidot, joissa tavoitellaan sielullista vaikutusta tai koetetaan vaikuttaa jälleensyntymään ja sitä seuraaviin hetkiin.

Osa ei-perinteisen länsimaisen lääketieteen hoitomuodoista on kuitenkin sellaisia, joilla on tutkittu olevan jonkinlaista vaikutusta ihmisen terveydentilaan, joskin taustalla oleva teoria vaikuttavuudesta on tieteellisesti arvioiden epätosi.

Tällaisia hoitoja ovat esimerkiksi akupunktio, kalevalainen jäsenkorjaus, osteopatia ja vyöhyketerapia. Ne kaikki voivat vaikuttaa esimerkiksi unettomuuteen tai elimistön muihin kiputiloihin, vaikka taustateoria ei miellyttäisikään.

Akupunktiopisteiden sijainti on perustunut kiinalaiseen astrologiaan ja akunpunktiossa tärkeä 12 meridiaania vastaavat Kiinan kahtatoista suurinta jokea.

Uskomushoidot voivat perustua myös vanhoihin perinteisiin, joihin kuuluva kansanparannus on kulkenut perimätietona sukupolvelta toiselle.

Kansanparannus on voinut pitää sisällään kosketushoitoja kuten kuppausta tai iilimatohoitoja tai lääkitys- ja rohtohoitoja. Monilla kotimaisillakin villinä kasvavilla yrteillä ja kasveilla on myös terveydellisiä vaikutuksia.

Kansanparantajat ovat voineet käyttää rohtoina hunajaa, voita, sammaleita, heiniä. Lääkeyrttien lisäksi lääkkeinä on käytetty tervaa, pikeä ja puuöljyä, suoloja, tuhkaa tai savea.

Mikä sija uskomushoidoilla tai vaihtoehtohoidolla on terveydenhoidossa? Ihmiset ovat viime vuosikymmeninä ilmaisseet halunsa pehmeämpään tai kokonaisvaltaisempaan hoitoon.

On havaittu, että esimerkiksi liiaksi syödyt antibiootit romahduttavat ihmisen vastustuskyvyn ja aiheuttavat pitkän aikavälin kuluessa antibioottiresistensisä. Lääkevastaisuus on noussut newagehenkisen ihmiskäsityksen mukana.

Joissain piireissä on vallalla käsitys, että ihminen kykenee aika parantamaan itsensä. Tähän käsitykseen liittyy myös rokotevastaisuus.

Jopa syöpäsairaat ihmiset ovat halunneet kieltäytyä oireidenmukaisesta hoidosta sairaaloissa, koska ovat pelänneet lääkkeiden sairastuttavan heidät enemmän. Vaikka monia tiloja pystyy hoitamaan ruokavaliolla ja liikunnalla, kuten esimerkiksi kakkostyypin diabetestä, niin vakavat, etenevät kuolemaanjohtavat sairaudet eivät parane, vaikka ihminen joisi vain vihreää teetä ja söisi kasvisruokia.

Toki täytyy ottaa huomioon, että ruokavalio ja terveelliset elämäntavat pystyvät ehkäisemään suuren osan kansansairauksista ja jopa syövästä – silti ne eivät toimi hoitona silloin kun sairaus on todettu.

On olemassa myös suuntauksia, joissa uskotaan, että positiivinen mieli auttaa paitsi ehkäisemään, myös parantamaan ihmisiä vakavista sairauksista. Tälle ei ole tieteellistä näyttöä.

Vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat kuitenkin yhä yleisempiä. Helsingin ja Uudenmaan sairaahoitopiirissä tutkitaan esimerkiksi sitä, helpottaako vyöhyketerapia todella vauvan koliikkia, niin kuin monet vanhemmat uskovat.