Terve.fi

Kipu: Uusi Käypä hoito -suositus painottaa lääkkeettömiä hoitoja

Kipu: Uusi Käypä hoito -suositus painottaa lääkkeettömiä hoitoja
Uusi Käypä hoito -suositus kivusta painottaa lääkkeettömiä hoitoja. Myös lääkkeillä on oma roolinsa.
Julkaistu: 8.12.2015

Uudessa kivun Käypä hoito -suosituksessa (2015) painotetaan lääkkeettömiä hoitoja niin aikuisilla kuin lapsillakin. Lääkkeillä todetaan kuitenkin olevan oma roolinsa.

Keskeisiä lääkkeettömiä hoitoja

Esimerkkejä keskeisistä lääkkeettömistä hoidoista, jotka mainitaan suosituksessa:

  • liikunta
  • terapeuttinen harjoittelu (suunnitelmallinen, systemaattinen ja ohjattu)
  • kognitiivis-behavioraalinen terapia
  • fysikaaliset hoidot (kylmä- ja lämpöhoito, TNS)

Kipupotilas tarvitsee empatiaa

Potilaan kipu on aina todellinen, vaikkei kivun syytä pystyttäisi selvittämään lääketieteellisin keinoin. Kipupotilaaseen on syytä suhtautua empaattisesti ja kuunnellen, tähdennetään suosituksen tiedotteessa. Toimiva hoitosuhde on kivijalka kipupotilaan hyvässä hoidossa.

– Vastaanotolla kipupotilaan haastatteluun täytyy varata riittävästi aikaa. Potilaalle tehdään perusteellinen kliininen tutkimus, jonka löydökset ja taudinmääritys selitetään ymmärrettävästi, sanoo kivun Käypä hoito suosituksen työryhmän puheenjohtaja, LT, professori Pekka Mäntyselkä.

Selkäkipu ja fibromyalgia käsitellään, päänsärkyä ei

Käypä hoito -suositus kivun hoidosta käsittelee muun muassa kipupotilaan kohtaamista ja kivun arviointia, lääke ja lääkkeettömän hoidon periaatteita, kipulääkkeiden käyttöä, fibromyalgiaa sekä kivun kroonistumisen ehkäisyä.

Suositus keskittyy lähinnä yleisimpiin tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloihin sekä viskeraalisiin, neuropaattisiin ja fibromyalgiaan liittyviin kiputiloja.

Suosituksessa ei käsitellä päänsärkyä, syöpäkipua, akuuttia vatsa- ja rintakipua sekä akuuttia leikkauksenjälkeistä kipua.

Ei tulehduskipulääkettä pitkäaikaisesti

Lääkkeettömiä keinoja korostetaan toistuvasti. Tarvittaessa lääkkeettömiin keinoihin liitetään kuitenkin lääkkeellinen hoito, määritellään suosituksessa. Usein tämä tarkoittaa parasetamolin ja tulehduskipulääkkeen käyttöä. Tulehduskipulääkkeitä ei suositella käytettäväksi pitkään.

Opioideja vain pitkäaikaisessa hoitosuhteessa

Vahvoja opioideja (voimakkaita kipulääkkeitä) käytetään vain erityistilanteissa, linjataan suosituksessa. Huomioon täytyy ottaa väärinkäyttö- ja riippuvuusriski.

– Opioidilääkitys aloitetaan vain säännöllisessä pitkäaikaisessa hoitosuhteessa, ei ennestään tuntemattomalle potilaalle eikä päivystyksessä. Opioidilääkityksen harkitsematon aloitus ja käyttö pitkäaikaiseen kipuun voi altistaa potilaan pitkäaikaiskäytön haitoille, kuten toleranssin kehittymiselle, väärinkäytölle ja hormonaalisille vaikutuksille, sanoo Mäntyselkä.

Mietoa opioidia voidaan käyttää esimerkiksi kudosvauriokivun hoidossa, elleivät muu hoito ja lääkitys tehoa riittävästi. Ensisijaisempana lääkkeenä kudosvauriokivussa käytetään kuitenkin parasetamoia, tulehduskipulääkkeitä tai niiden yhdistelmää.

Esimerkiksi neuropaattisen kivun hoidossa voidaan käyttää ensisijaisesti trisyklisiä masennuslääkkeitä, gabapentinoideja, SNRI-ryhmän masennuslääkkeitä tai lidokaiinivoidetta.

Jos ei voi poistaa kokonaan, voi lievittää

Kipupotilaan hoidossa tavoitteena ovat kivun lievittyminen, toimintakyvyn koheneminen ja elämänlaadun paraneminen.

Pitkäkestoista kipua ei yleensä pystytä kokonaan poistamaan, mutta sitä voidaan lievittää ja potilaan selviytymistä voidaan tukea.

Potilas tarvitsee monen ammattilaisen tukea

Pitkäkestoisen kivun hoidossa ja kuntoutuksessa moniammatillinen lähestymistapa on tarpeen. Siihen voivat sisältyä esimerkiksi fysio- ja toimintaterapeuttinen ohjaus, psyykkinen tuki ja hoitajan antama ohjaus.

Potilasta ohjataan myös sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä.

Näin kipupotilasta on syytä ohjata

1. Yksilölliseen ohjaukseen tulee panostaa jokaisella vastaanottokäynnillä. Selkeä alku ja loppu ohjaustilanteelle. Keskustelu etenee potilaan omista lähtökohdista. Pitää varmistaa, että potilas ymmärtää ja saa tilaisuuden osallistua keskusteluun. Täytyy varmistua myös siitä, että terveydenhuollon ammattilainen ymmärtää potilaan näkemykset ja tavoitteet. Lopuksi yhteenveto, jossa sovitaan, miten tästä eteenpäin.

2. Hoitosuunnitelma tehdään yhteistyössä potilaan kanssa, ja suunnitelma voidaan antaa myös potilaalle.

3. Yhdenmukaiset ohjeet. Ristiriitaiset ohjeet voivat hämmentää potilasta ja murentaa luottamusta hoitoon.

4. Terveydenhuollon ammattilaisen on hyvä tukea potilaan aktiivisuutta, pystyvyyttä, vastuuta ja rauhallista suhtautumista kipuun. Potilaan omat selviytymiskeinot voivat lievittää kipua. Itsehoito-ohjelmien keskeistä sisältöä:

  • tieto kivusta ja siihen liittyvistä tekijöistä
  • rentoutumisen harjoittelu
  • kognitiiviset selviytymiskeinot
  • ongelmanratkaisutaidot
  • kommunikaatiotaidot
  • tavoitteiden asettaminen
  • kannustaminen liikunnan jatkamiseen.

Kroonista kipua 14 prosentilla

Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan 35 prosenttia aikuisista on kokenut vähintään 3 kuukautta kestänyttä kipua. Päivittäin kroonista kipua esiintyy 14 prosentilla aikuisista.

Kipu aiheuttaa yksilöllistä kärsimystä ja seurauksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi selkäkivun ja -sairauksien takia vuonna 2013 käytettiin Suomessa noin kaksi miljoonaa sairauspäivärahapäivää, joiden kustannukset olivat 118,3 miljoonaa euroa.

Lähteet:

Lue myös: 

1 kommentti