Murtumat

Murtuman tunnistaa melko helposti - kaatumisen jälkeen niveltä ei voi käyttää. Turvotus ja kova kipu viittaavat murtumaan. Murtuman tunnistamiseen ja jatkotoimenpiteiden määrittämiseen riittää yleensä röntgenkuva.

Murtuma voi olla tyypiltään avo- tai umpimurtuma. Avomurtumissa iho rikkoutuu ja luun pää työntyy ulos, joten ne vaativat lääkärikäyntiä. Tulehdusvaara avomurtumissa on suuri. Umpimurtumassa puolestaan on vaarana sisäinen verenvuoto, joten myös sitä tulee tarkkailla.

Joskus murtuma voi syntyä hyvinkin helposti. Esimerkiksi kylkiluun murtuma saattaa tulla jos horjahtaa voimakkaasti esimerkiksi pöydän reunaa vasten. Murtumakohdassa tuntuu voimakasta kipua, joka tuntuu erityisesti yskiessä tai syvään hengitettäessä.

Monet murtumat koskevat käsivartta, tavallisesti rannetta, kyynärvartta tai sattuvat juuri kyynärpään yläpuolelle. Syy tähän on se, että kaatuessaan ihminen ottaa automaattisesti vastaan käsivarrellaan vaimentaakseen kaatumista.

Murtuman yhteydessä voivat vaurioitua myös lihakset, verisuonet, luuydin, hermot ja nivelsiteet.

Rasitusmurtumat syntyvät usein toistuvan liiallisen rasituksen seurauksena. Murtumat todetaan usein alaraajoissa ja todetut virheasennot voivat altistaa rasitusmurtumille. Usein rasitusmurtuman yleisin syy on äkillisesti aloitettu lenkkeilyharrastus. Rasitusmurtuman oire on kipu, joka tuntuu alkuun vähäisenä ja rasituksessa. Pikkuhiljaa kipu pahenee ja lopulta rajaa ei voi kivun vuoksi käyttää lainkaan. Murtuma-alueella voi esiintyä myös turvotusta ja kuumotusta.

Rasitusmurtumat paranevat lähes aina itsestään ja hoitona on lepo. Murtuman paraneminen voi kestää pitkään.

Osteoporoosi on sairaus, jossa luu haurastuu ja murtuma-alttius lisääntyy. Joka vuosi Suomessa tapahtuu 35–40 000 murtumaa, joiden syynä on osteoporoosi tai sitä edeltävä osteopenia.

Terve luu ei murru niin helposti kuin osteoporoottinen ja osteopeeninen luu. Osteoporoosin ehkäisyssä tärkeintä on ennakointi. Luuston terveyttä voidaan tutkia luuntiheysmittauksella. Luuntiheysmittaus on matalaenerginen röntgenmittaus ja kivuton.

Osteoporoosin keskeisimmät riskitekijät Suomessa ovat D-vitamiinin puute, liikunnan vähäisyys ja tupakointi.

Murtumia voi välttää pitämällä hyvää huolta luustostaan esimerkiksi näin:

Terve luu ei murru itsestään. Jos potilaalla löytyy murtuma ilman varsinaista vammaa, ovat tarkemmat tutkimukset tarpeen.