Terve.fi

Osteoporoosin hoito


Osteoporoosin hoidossa tärkeintä on ennaltaehkäisy. Lue osteoporoosin hoidosta!

Osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa keskeistä on kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti. Osteoporoosipotilaan suositellut vuorokausiannos kalsiumille on 1000-1500 mg. D-vitamiinin tavoitepitoisuus osteoporoosipotilaalla on 75-120 nmol/l.

Myös oikeista liikuntatottumuksista huolehtiminen ja tupakoinnin lopettaminen ovat tärkeitä. Tupakointi voi lisätä lonkkamurtuman vaaraa jopa 50 prosenttia. Tärkeää on myös, kuinka kaatumistapaturmat ennaltaehkäistään ja kuinka niiltä suojaudutaan.

Lue lisäksi osteoporoosin oireista.

Liikunta on tärkeä osa osteoporoosin ennaltaehkäisyä. Parhaita liikuntamuotoja ovat sellaiset lajit, jotka kuormittavat luuta kohtuullisesti ja altistavat luuta tärähdyksille. Esimerkkejä sopivista liikuntamuodoista ovat kävely, hölkkä, eräät tanssilajit sekä pallopelit. Osteoporoosipotilaalle sopivat oikein toteutettavat liikkuvuus-, tasapaino- sekä lihaskuntoharjoittelut. Äkillisiä tärähdyksiä aiheuttavat kuormittavat liikuntamuodot sen sijaan eivät sovellu osteoporoosipotilaalle. Fysioterapeutti voi ohjeistaa osteoporoosipotilaan liikkumaan suotuisalla tavalla.

Lääkehoidon aiheet

Perushoidon lisäksi aloitetaan osteoporoosin lääkehoito suuren riskin potilailla sekä iäkkäillä osteoporoosipotilailla. Ennen lääkehoidon aloittamista osteoporoosi varmistetaan luuntiheysmittauksella sekä selvitetään, onko osteoporoosin taustalla sekundaarisia syitä, kuten syöpää. Lääkehoito voidaan aloittaa jo ennen tiheysmittausta, mikäli hoito on kliinisten riskitekijöiden perusteella aiheellista sekä sekundaariset syyt poissuljettu.

Päätettäessä lääkehoidosta tapauksessa, jossa potilaalla on osteoporoosin tasoinen luun mineraalitiheys, otetaan huomioon tiheysmittauksessa todettu osteoporoosin aste, potilaan ikä (korkea ikä puoltaa hoitoa), osteoporoosin sukuhistoria, kokonaistilanne sekä muut sairaudet ja lääkehoidot.

Mikäli luuntiheysmittauksessa on todettu osteopenia, lääkehoito on aiheellista potilaalle, jolla kliiniset riskitekijät ovat korkeat.

Mikäli luuntiheysmittaus on hankalasti toteutettavissa, mutta potilaan FRAX-murtumariski on korkea, lääkehoito voi olla aiheellista.

Lääkehoidon valinta ja toteutus

Osteoporoosin hoitoon soveltuvat ne lääkkeet, jotka ovat estäneet tutkitusti radiologisia tai kliinisiä osteoporoottisia murtumia. Varsinaisia luulääkkeitä ja lääkehoidon vaihtoehtoja ovat luun hajoamista estävät bisfosfonaatit, luun muodostumista lisäävät strontiumranelaatti ja teriparatidi, sekä osteoklastien muodostumista vähentävä denosumabi.

Kahden lääkkeen samanaikainen käyttö voi suurentaa luuntiheyttä enemmän kuin yhden lääkkeen käyttö. Kuitenkaan murtumien estovaikutuksen lisääntymistä ei ole todistettu yhdistelmälääkehoidossa. Siten kahden lääkkeen yhtäaikainen käyttö ei ole tavallisesti suositeltavaa.

Lue osteoporoosin yleisyydestä ja ennusteesta.

Osteoporoottisten nikamamurtumien yhteydessä ja suuren riskin potilailla pitkäaikaisen lääkehoidon yhteyteen voidaan aloittaa kalsitoniinin injektiohoito 2-4 viikon ajaksi.

Myös hormonihoidot soveltuvat osteoporoosin hoitoon. Varsinaisten luulääkkeiden sijaan niitä voidaan käyttää erityisesti 50-60-vuotiailla naisilla, joilla on myös muu aihe hoidolle, kuten vaihdevuosioireet. Estrogeenikorvaushoito estää luuntiheydestä riippumatta kaikenlaisia murtumia jopa 60 prosenttia. Hormonihoito voi suurentaa veritulppien ja rintasyövän riskiä, joten ennen hormonihoidon aloittamista tulee potilaskohtaisesti verrata hoidon hyötyjä ja haittoja. Testosteronivalmisteilla hoidetaan miesten hypogonadismiin liittyvää osteoporoosia.

Lääkehoidon kesto määräytyy potilaskohtaisesti ja valitun lääkkeen mukaan. Lääkehoitoa jatketaan yleensä 3-5 vuotta, jonka jälkeen tehdään uusi luuntiheysmittaus ja arvio. Bisfosfonaatit kertyvät luustoon ja vapautuvat sieltä hiljalleen lääkkeen lopettamisen jälkeen. On todettu tapauksia, jossa murtumanestoa on havaittu jopa 2 vuoden jälkeen lääkkeen lopetuksesta.

Osteoporoosin omahoito

Osteoporoosia voidaan ehkäistä osteoporoosin riskitekijöitä vähentämällä ja lisäämällä luun tiheyteen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Luun tiheyteen vaikuttavat lisäävästi mm. riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä luustoa kuormittava liikunta. Parhaita liikkumismuotoja ovat reipas kävely, hölkkä, portaiden kulkeminen, aerobic ja eräät tanssilajit ja kuntosaliharjoittelu.

Tupakointi on eräs tärkeimmistä osteoporoosia edistävistä tekijöistä, johon voidaan omahoidollisesti vaikuttaa. Tupakoivalla luumassa on pienempi kuin tupakoimattomalla, tämä on nähtävissä jo kasvuiässä. Tupakoinnin arvellaan heikentävän kalsiumin luuta suojaavaa vaikutusta ja lisäävän lonkkamurtuman riskiä jopa 50 prosenttia. Myös alkoholin suurkuluttajat ovat riskiryhmää, esimerkiksi kaatumisalttiuden ja yleisen vajaaravitsemuksen vuoksi. Osteoporoosi hoidon tärkeänä osa-alueena ovat myös kaatumistapaturmien ennalta ehkäisy ja niiltä suojautuminen.

D-vitamiinin ja kalsiumin päivittäiset saantisuositukset ympäri vuoden.

Osteoporoosipotilaan kalsiumin saantisuositus on 1000-1500 mg/vuorokausi. D-vitamiinin tarve vaihtelee ja se määritetään potilaskohtaisesti. Yli 75-vuotiaille potilaille vähintään 20 µg/vuorokausi, vuorokauden maksimiannos 100 µg.

Osteoporoosin lääkehoito

Osteoporoosin hoitoon on nykyisin olemassa useita eri lääkevaihtoehtoja. Varsinaisia luulääkkeitä ovat bisfosfonaatit, teriparatidi, denosumabi ja strontiumranelaatti. Osteoporoosia voidaan hoitaa myös hormonihoidoin, erityisesti 50-60-vuotiailla naispotilailla. Hormonihoitoihin kuuluvat esimerkiksi naishormonit eli estrogeenit.

Bifosfonaattien ryhmään kuuluvat lääkkeet otetaan tyhjään vatsaan aamuisin. Lääkkeet niellään pystyasennossa vähintään yhden täyden vesilasillisen kanssa. Lääkkeen ottamisen jälkeen ei saa 30 minuuttiin asettua makuulle, jottei tabletti juuttuisi ruokatorveen ja aiheuttaisi paikallista ärsytystä. Teriparatidi-valmisteet ruiskutetaan ihon alle kahden vuoden ajan päivittäin. Denosumabia ruiskutetaan ihon alle puolivuosittain. Strontiumranelaatti-valmisteet otetaan suun kautta päivittäin kaksi tuntia aterian jälkeen, suositusten mukaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Hormonihoitoja voidaan ottaa suun kautta, ihon lävitse hormonilaastarihoidoin tai hormonigeelillä levitettynä. Eräitä testosteronivalmisteita, joita käytetään miesten osteoporoosin hoitoon, voidaan pistää suoraan lihakseen.

Vaivaako osteoporoosi - milloin lääkäriin?

Koska osteoporoosi on kehittyessään oireeton, ei lääkärissä käynnille ole oireiden puolesta useinkaan selkeätä tarvetta. Yleensä ensioireena onkin luun murtuminen. Suvussa todetut osteoporoositapaukset ja osteoporoosin riskitekijöiden olemassaolo saattavat kuitenkin antaa aihetta lääkärikäynnille.

Lähteet:

Andersson S & Välimäki M. Miehen osteoporoosi. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 125(10):1109-16. Kustannus Oy Duodecim 2009.

Koski A-M. Curshingin oireyhtymä. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Koski A-M. Osteoporoosi. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Matikainen N. Osteoporoosi. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 132(11):1051-8. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Mustajoki P. Tietoa potilaalle: Osteoporoosi (luukato). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Osteoporoosi: Käypä hoito-suositus, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2017.

Ruskoaho H ym. (toim.). Farmakologia ja toksikologia. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Välimäki M ym. (toim.). Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim 2009.

Julkaistu: 5.4.2018