Värttinäluun alaosan murtumasta eli rannemurtumasta on juuri julkaistu uusi Käypä hoito -suositus. Tavoitteena on yhdenmukaistaa hoitolinjoja ja vähentää murtumista aiheutuvaa työkyvyttömyyttä.
Suosituksen avulla halutaan myös vähentää sellaisia hoitoja, jotka eivät ole tutkimusten perusteella vaikuttavia.
– Hoidossa käytettävien menetelmien tulisi olla vaikuttavia ja turvallisia, painottaa suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja LT, dosentti Nina Lindfors Käypä hoidon tiedotteessa.
Kipsaaminen on murtuneen ranteen ensisijainen hoito
– Murtuman diagnostiikka perustuu esitietoihin ja huolelliseen kliiniseen tutkimukseen. Natiiviröntgenkuvaus kuuluu perusdiagnostiikkaan potilailla, joilla epäillään murtumaa, todetaan suosituksessa.
Tyypilliset murtumat voidaan hoitaa ilman leikkausta: sulkeisella paikalleen asetuksella ja kipsauksella.
Kirurgista hoitoa harkittava joissakin tapauksissa
Uuden suosituksen mukaan leikkaushoitoa tulisi harkita työikäisillä potilailla, jos murtumaa ei ilman leikkausta saada hyväksyttävään asentoon. Kirurgista hoitoa tulee harkita seuraavissa tapauksissa:
- työikäisillä potilailla, joilla murtumaa ei saada sulkeisesti hyväksyttävään asentoon,
- joilla asento pettää 1–2 viikon seurantakuvissa tai
- joilla murtuman ominaisuudet ilman leikkaushoitoa ennustavat huonoa toiminnallista lopputulosta.
Käytännössä hoidon valintaan vaikuttavat sekä potilaaseen että vammaan liittyvät tekijät kuten muu sairastavuus ja murtuman tyyppi.
Hoitolinja ja seuranta tulee valita yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
Iäkkäillä leikkaus ei todennäköisesti auta
Rannemurtumien leikkaushoidosta ei yli 65-vuotiailla todennäköisesti ole hyötyä – ei silloinkaan, kun murtuman asento ei olisi hyväksyttävä tai se heikkenisi kipsihoidon aikana hyväksyttävien raja-arvojen ulkopuolelle.
Aktiivisten iäkkäiden hoitoa tulee harkita huolellisesti
Iäkkäillä kirurgisen hoidon tarve tulee harkita tapauskohtaisesti, linjataan suosituksessa.
Leikkausta voidaan harkita aktiivisilla ikääntyvillä, joilla on suuret vaatimukset käden toimintakyvylle. Tällaisten potilaiden kohdalla leikkaushoidon tarvetta pitää pohtia huolellisesti ja tapauskohtaisesti.
Tavoitteena kivuttomuus ja riittävä toimintakyky, apuna mittarit
Hoidon tavoitteena on ranteen kivuttomuus ja toimintakyvyn palauttaminen mahdollisimman lähelle vammaa edeltänyttä tasoa.
Murtumien paranemista voidaan arvioida erilaisilla mittareilla, jotka mittaavat ja pisteyttävät käden ja yläraajan toimintakykyä ja arvioivat potilaan kokemaa kipua.
Jos kipu ja jäykkyys pitkittyvät, harkitaan lähetettä
Rannemurtumasta toipuminen kestää 6–12 kuukautta. Vaikka hoidetaan asianmukaisesti, jää osalle potilaista ranteeseen toiminnallista haittaa.
Haitan jäämisen riski pienenee selkeästi iän myötä. Silti haittaa voi jäädä myös ikääntyneelle.
– Kivun ja jäykkyyden pitkittyessä lähetettä erikoissairaanhoitoon tulee harkita, todetaan suosituksessa.
Kuntoutus: usein omatoiminen kotiharjoittelu riittänee
Kantaa otetaan myös rannemurtuman jälkeiseen kuntoutukseen. Tavoitteena on vamman aiheuttaman toiminnanrajoituksen minimoiminen.
Riittävän laadukkaita kontrolloituja hoitotutkimuksia on tehty aiheesta vain vähän. Siksi suositukset kuntoutuksesta perustuvat pitkälti asiantuntijoiden kokemuksiin.
Suosituksessa arvioidaan, että omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu riittänee silloin, kun murtuma paranee ongelmitta.
Kiinnitä huomiota kaatumisten ehkäisyyn
Aiemmin rannemurtuman sairastaneilla on todettu olevan 2,5-kertainen riski saada uusi murtuma. Uusi suositus ohjaa kiinnittämään huomiota kaatumisten ehkäisyyn etenkin silloin, jos potilaalla on suuri kaatumisvaara.
Kaatumisten ehkäisyssä on tärkeää arvioida muun muassa potilaan ravitsemustila ja kodin vaaratekijät sekä tarkistaa lääkehoito ja näkökyky.
Etenkin nuorukaisten ja iäkkäiden naisten vaiva
Värttinäluun alaosan murtuma on yleisin yläraajamurtuma. Sitä esiintyy eniten vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla ja toisaalta kasvuikäisillä pojilla.
Useimmiten murtuma syntyy, kun ihminen kaatuu ojennetun käsivarren varaan.
Lähteet:
