Varhainen liikkeellelähtö elintärkeää lonkkamurtuman jälkeen
Lonkkamurtuma liittyy ikääntyneillä usein luukatoon eli osteoporoosiin. Vain harvoissa tutkimuksissa on selvitetty vuodelevon pituuden ja päivittäisistä toimista selviämisen välistä yhteyttä lonkkamurtumapotilailla. Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty, miten vuodelepo ja liikkumattomuus vaikuttaa lonkkamurtumapotilaiden toimintakykyyn ja kuolleisuuteen.
Seurantatutkimukseen osallistui yli 500 potilasta, jotka olivat yli 50-vuotiaita. Potilastiedot saatiin sairaalakäynneillä tehdyillä haastatteluilla sekä potilasrekistereistä. Potilas katsottiin liikkuvaksi, kun hän poistui itsenäisesti vuoteesta tai pyörätuolista. Potilaiden keskimääräinen vuodelepoaika oli 5,2 päivää. Lyhyimmän aikaa vuodelevossa olleiden potilaiden kuolleisuus murtumaa seuranneen puolen vuoden aikana oli merkitsevästi alhaisempi kuin pisimpään vuoteessa maanneiden. Aikaisimmin liikkeelle lähteneet selvisivät myös paremmin päivittäisistä toimistaan. Liikkumattomuuden haitallinen vaikutus oli suurinta niillä, jotka saivat liikkumiseensa henkilökohtaista avustusta ja neuvontaa. Alusta alkaen oma-alotteisesti liikkeelle lähteneet selvisivät parhaiten. Näyttää siltä, että aikainen liikkeellelähtö alentaa selvästi lonkkamurtumapotilaiden leikkauksenjälkeistä kuolleisuutta ja parantaa toimintakykyä. Lähde: Archives of Internal Medicine 2006;166:766-771.
