Tulosten perusteella näitä lääkkeitä käyttävien 80-vuotiaiden luunmurtumariski oli lähes 70 prosenttia suurempi kuin muiden samanikäisten. Riski oli vielä suurempi asukkailla, jotka olivat aloittaneet lääkityksen vasta vähän aikaa sitten sekä asukkailla, joilla oli kohtuuvaikea muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentymä.
Lonkkamurtumia sattui etenkin Z-lääkkeitä käyttäville, jotka olivat vielä suhteellisen omatoimisia. Tämä on ymmärrettävää, sillä vuodepotilaat eivät juuri pääse kaatuilemaan.
Yhdysvaltalaisten tuloksia tukevat monet aiemmat selvitykset, joissa unilääkitykset on yhdistetty vanhusten kaatumisiin ja lonkkamurtumiin. Tämän vuoksi lääkärien pitäisi harkita tarkoin ennen kuin suosittelevat iäkkäille potilailleen unilääkkeitä. Joissain tapauksissa lääkitys voi toisaalta vähentää murtumariskiä, he muistuttavat.
Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä. Siinä käytettiin yli 15 000 keskimäärin 81-vuotiaan vanhainkotiasukkaan rekisteritietoja. Analyysi koskee tsolpideemia, tsaleplonia sekä estsopiklonia, joka muistuttaa läheisesti tsopiklonia. Lääkitysten lisäksi moni muukin seikka altistaa lonkkamurtumille.
Z-lääkkeet ovat maailmanlaajuisesti käytetyin unilääkeryhmä, joten tulokset koskevat erittäin monia unettomuuspotilaita. Hiljattain julkaistu tutkimus on myös kyseenalaistanut Z-lääkkeiden tehon unettomuuden hoidossa.
Uutispalvelu Duodecim
Lähde: JAMA Internal Medicine 2013
Copyright Duodecim 2013
Lue myös:
Lisää tietoa unilääkkeistä – Lääkeopas: Unilääkkeet
