Kaatuessa henkilö menettää äkillisesti tasapainonsa ja pystyasennon hallinnan. Mitä äkillisemmin ja yllättävämmin tasapaino häiriytyy, sitä vähemmän henkilö ehtii suojautua kaatumiselta.
Jos tasapaino jo horjuu, kaatuminen tapahtuu sitä varmemmin, mitä pienemmällä voimalla, mitä hitaammin ja mitä epätarkemmin henkilön lihakset toimivat tasapainon säilyttämiseksi.
Jos kaatuminen sitten tapahtuu, sitä vähemmän heikot, hitaat ja keskenään huonosti yhteen toimivat lihakset pystyvät jarruttamaan kaatumisen nopeutta ja suojaamaan törmäyksen aiheuttamilta voimilta.
Kaatumiset ovat erityisesti iäkkäiden henkilöiden tapaturmia, koska iän mukana lisääntyvät kaatumisvaaraa suurentavat tekijät kuten kuulon ja näön heikkeneminen, huomiokyvyn ja tarkkaavaisuuden väheneminen, tasapainoaistin ja liikuntakyvyn huononeminen sekä lihasvoiman ja suojamekanismien heikentyminen ja hidastuminen. Kaatumisvaaraa suurentavien tekijöiden määrää ja astetta lisäävät monet sairaudet.
Kaatumiset aiheuttavat runsaasti vammoja. Melko lievätkin vammat voivat iäkkäillä henkilöillä johtaa vaaralliseen kierteeseen. Heidän toipumisensa vammoista on hidastunutta, ja vammat aiheuttavat usein liikkumiskyvyn rajoituksia. Seurauksena yleiskunto voi huonontua ja sairaudet pahentua.
Iäkkäiden henkilöiden kaatumisista vain pieni osa johtaa erittäin vakaviin vammoihin. Kaatumisten yleisyyden takia kuitenkin yli 90 prosenttia lonkkamurtumista johtuu kaatumisesta.
Kaatumisia ja niiden aiheuttamia ongelmia voidaan vähentää pääasiassa ehkäisemällä itse kaatumistapahtumia. Ylivoimaisesti suurin osa iäkkäiden kaatumisista tapahtuu liikkuessa ja erityisesti kävellessä. Siinä kaatumisvaaraa lisäävät erityisesti liikkumiskyvyn puutteet ja kaatumisen pelko. Näiden välillä vallitsee usein kierre siten, että liikkumisvaikeudet lisäävät kaatumispelkoa, mikä johtaa liikkumisen vähenemiseen erityisesti sellaisilla tavoilla, jotka kehittäisivät liikkumisvarmuutta.
Kaatumisten ehkäisyssä keskeinen tavoite on lisätä kykyä kävellä ja liikkua muilla tavoilla kaatumatta ja pelkäämättä kaatumista erilaisissa olosuhteissa eli lisätä kävely- ja liikkumisvarmuutta. Siihen vaikuttavat monet yksilön sisäiset tekijät: aistit kuten tasapaino, näkö, kuulo ja tunto; alaraajojen lihasten voima ja kestävyys; tasapainoa säilyttävien vaistomaisten ja tahdonalaisten toimintojen nopeus ja tarkoituksenmukaisuus; aivojen ja sydämen verenkierto sekä tarkkaavaisuus ja huomiokyky.
Liikkuessa kaatumisvaaraa lisäävät mm. tilanteeseen sopimattomat jalkineet, kiire, huolimattomuus, virhearvioinnit, väsymys, kipu, nestevajaus, virtsanpidätysvaikeudet, lääkkeiden sivu- ja haittavaikutukset ja alkoholi.
Ulkoisia liikkumisvarmuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kulkutien helppous, esteettömyys, näkyvyys (havaittavuus), tasaisuus, alustan pitävyys ja mahdollisuus saada tukea kaatumisen uhatessa.
Kaatumisten seurauksia voidaan vähentää jossain määrin pienentämällä kudoksiin kohdistuvia törmäysvoimia esimerkiksi lattiamateriaaleilla ja lonkkasuojaimilla. *
Liikunta ja kaatumiset
Liikunta on keskeinen keino kaatumisten ja niiden haittojen ehkäisyssä.
Väestötyhmien seurantatutkimuksissa runsaasti liikkuvilla iäkkäillä naisilla on ollut pienempi kaatumisten ja niistä johtuvien murtumien riski kuin vähän liikkuvilla naisilla.
Kaatumisia ja niiden haittoja ehkäisevää liikuntaa on jo tavanomaisten liikuntamuotojen säännöllinen harjoittaminen. Vielä tehokkaammin näitä tavoitteita edistävät erityisesti kaatumisten ehkäisyyn suunnitellut ohjelmat.
Tällaiset ohjelmat ovat vähentäneet merkittävästi varsinkin vammoja aiheuttavia kaatumisia ja olleet turvallisia. Parhaat tulokset on saatu henkilöillä, joilla on suuri kaatumisriski, mutta jotka tulevat itsenäisesti toimeen.
Kaatumisia ehkäiseviä liikuntaohjelmia on toteutettu vaikuttavasti ja turvallisesti myös henkilöillä, joilla on runsaasti liikuntakykyä ja liikkumisvarmuutta vähentäviä ja vaarantavia tekijöitä.
Liikunnan merkitys kaatumisia ehkäisevänä tekijänä perustuu siihen, että sopivalla liikuntaharjoittelulla voidaan vaikuttaa edullisesti moniin kaatumisen tärkeimpiin henkilön sisäisiin vaaratekijöihin kuten huonoon tasapainoon, lihasvoimaan, liikkumiskykyyn, kestävyyteen ja yleisvointiin.
Liikunta myös pienentää useiden liikkumiskykyyn vaikuttavien sairauksien ja tilojen kuten kohonneen verenpaineen, sepel- ja aivovaltimotaudin, diabeteksen ja lihavuuden riskiä tai on osa niiden hoitoa.
Liikunnan merkitystä kaatumisten ehkäisyn keinona korostaa se, että sitä voidaan käyttää suurimmalle osalle väestöstä riskitason mukaan sovitettuna joko yleiskeinona tai täsmällisesti kohdennettuna.
Iäkkäille henkilöille suositellaan kaatumisriskin pienentämiseksi kestävyyttä, voimaa ja liikkuvuutta kehittävää liikuntaa täydennettynä tasapainoa kehittävillä osilla.
Kaatumisia ehkäiseviä liikuntaohjelmia pitäisi tarjota ja niihin osallistuminen on erittäin toivottavaa henkilöille, joilla on liikkumisvaikeuksia ja muita kaatumisten riskiä lisääviä tekijöitä. Kaikkein tärkeimpiä tällaiset ohjelmat ovat henkilöille, jotka ovat jo aikaisemmin kaatuilleet, ja joille on kehittynyt kaatumispelkoa.
Lisäksi tulostettava ohje:
