Miten selkäkivuista pääsee eroon? Lähde liikkeelle kivusta huolimatta, kannustavat asiantuntijat – lue 6 + 3 vinkkiä

Selkävaivat ovat ikäviä ja hyvin yleisiä. Naisilla on kaikkia kipuja enemmän kuin miehillä, niin myös selkäsärkyjä.

– Se voi johtua hormonaalisista syistä tai aivojen rakenteesta, sanoo fysiatrian professori ja erikoislääkäri Jaro Karppinen Oulun yliopistosta.

Vaikka naiset kokevat kivun herkemmin, miehetkään eivät ole suojassa selkävaivoilta.

– Lähes jokaisella on selkäkipuja elämänsä aikana, ja 80–90 prosenttia meistä kärsii niistä jossain vaiheessa. On tosi harvinaista, jos niitä ei ole lainkaan, kertoo fysioterapeutti ja terveystieteiden tohtori Riikka Holopainen Jyväskylän yliopistosta.

Hän tutki väitöskirjassaan sitä, miten kivuista kärsivää ihmistä voitaisiin hoitaa kokonaisvaltaisesti pelkkään selkäkipuun keskittymisen sijaan.

Selkäkivuille ei läheskään aina löydy selkeää ­rakenteellista syytä. Ne ovatkin enemmän ihmis-­lajin ominaisuus kuin sairaus.

– Länsimaissa akuuttiin selkäkipuun suhtaudutaan ehkä liian vakavasti, Holopainen sanoo.

Tämä voi olla pulmallista, koska kipu huolestuttaa ja voi saada ihmisen välttämään asioita, jotka tekevät kipeää. Näin liikunta ja harrastukset voivat vähentyä. Ei tee mieli kuntoilemaan tai ystävien kanssa ravintolaan, jos pelkää selän kipeytyvän.

Tästä voi syntyä huono kierre. Kun kehoa ei käytä tarpeeksi, sen toimintakyky heikkenee. Samalla elämänpiiri voi kaventua, ihmissuhteet kärsiä ja mieli­ala laskea. Kipu voi alkaa ruokkia itseään ja pitkittyä.

Selkäkivut periytyvät jossain määrin. On tunnistettu geenejä, jotka altistavat selkäkivuille. Mekanismeja on kaksi. Ensinnäkin on geenejä, jotka liittyvät ihmisen fysiikkaan, kuten selän rakenteeseen. Toiseksi on geenejä, jotka vaikuttavat tunteisiin, ajatusmalleihin ja reaktioihin eli siihen, miten ihminen kokee kivun ja suhtautuu siihen.

Geenien aktivoitumiseen ja ilmenemiseen vaikuttaa kuitenkin moni seikka. Vaikka äidillä olisi ollut selkäkipuja, se ei tarkoita, että lapselle käy samoin.

Paikallaan olo ja lepo eivät yleensä auta selkäsärkyihin. Selkää ei pitäisikään ­kovasti varoa, vaan on tärkeää lähteä liikkeelle kivusta huolimatta. Tiedetään, että vähäinen liikunta lisää selkäkivun riskiä.

– Näyttäisi, että mikään yksittäinen liikuntalaji ei ole ylitse muiden. Tärkeintä on, että liikkuu, Riikka Holopainen sanoo.

Istuminen itsessään ei lisää selkäkivun riskiä. Jos istuu paljon, se vaikuttaa kuitenkin kokonaisterveyteen. Mikäli voi huonosti, ei ehkä jaksa liikkua, ja silloin selkäkin voi kipeytyä helpommin. Istumista kannattaa myös tauottaa.

Liikunta suojaa myös ylipainolta, joka taas voi kuormittaa selkää. Lisäksi se auttaa nukkumaan ­paremmin.

Liikunnassa kannattaa muistaa rauhallinen eteneminen. Jos yhtäkkiä kuntosalilla nostaa isompia painoja kuin on tottunut tai lähtee kylmiltään juoksulenkille, ei ole ihme, jos selkä kipeytyy.

– Kroppa kestää ja sietää paljon, kun totumme rasitukseen. Nopeat muutokset ja äkillinen kuormitus lisäävät kuitenkin selkäoireiden riskiä.

Toinen kivulle altistava tekijä on riittämätön uni.

– Jos nukkuu huonosti, on herkempi kivulle, ­Holopainen sanoo.

Kaikki tietävät, että väsyneenä maailma tuntuu helposti kaatuvan päälle. Silloin särkykin tuntuu ­pahemmalta. Riittämätön uni myötävaikuttaa myös keskushermoston herkistymiseen, mikä voi johtaa ei-kivuliaiden aistimusten tuntumiseen kipuna tai pitkittää olemassa olevan kivun kestoa. Väsyneenä saattaa siis tuntea enemmän kipua.

Selkäongelmat voivat alkaa myös tapaturman seurauksena. Niinpä liukkailla keleillä kannattaa ­ehkäistä kaatumista ja hankkia kenkiin nastat ja ­käsiin sauvat.

Iän myötä selkämurtumien riski kasvaa, kun luut heikkenevät ja voi kehittyä ­osteoporoosi. Myös siksi on tärkeää ehkäistä kaatumisia.

Usein ajatellaan, että selkäkivussa jotain on mennyt pois paikaltaan.

– Se on väärinkäsitys. Jos selkä menee pois paikaltaan, ihminen ei enää kävele. Näin voi käydä esimerkiksi autokolarissa, mutta silloin on paha tilanne, ei vain kipeä selkä, Riikka Holopainen sanoo.

Toinen yleinen myytti on, että pitää nostaa selkä suorassa, jos haluaa välttyä selkäongelmilta. Tämä ohje ei toimi kaikille, sillä jokaisen keho on yksilöllinen ja nostaminen pitää miettiä sen mukaan. Toisella on vahva selkä, toisella vahvat jalat.

Vaikka ikää olisi jo tullut, taakkojen nostamista ei tarvitse välttää, jos on siihen tottunut.

– Monet ikääntyvät ihmiset nostavat kuntosalilla isoja painoja. Voimaharjoittelu on myös hyvin tärkeää. Se edistää toimintakykyä, ehkäisee ennalta kaatumisia ja parantaa mielialaa.

Jos on osteoporoosia tai ei ole tottunut nostamaan painoja, kannattaa aloittaa kevyillä painoilla ja mielellään ammattilaisen ohjauksessa.

Moni luulee, että selkäkipu johtuu heikoista vatsa­lihaksista ja siitä pääsee treenaamalla syviä vatsalihaksia.

– Tämä on myytti. Mikään treenimuoto ei ole toista parempi, Holopainen sanoo.

Jos tykkää vatsalihastreenistä, niin mikä ettei. Tärkeää on kuitenkin, ettei jännitä vatsaa jatkuvasti. Monella selkäkipuisella tämä jännitys jää päälle ja voi jopa ylläpitää kipuja.

Tavallisimmin ihmisillä särkee alaselkää. Sieltä kipu voi säteillä pakaroihin tai jalkoihin. Myös niskakivut ovat hyvin yleisiä.

Noidannuoli on kansankielinen nimi, jota lääke­tiede ei tunne. Sillä tarkoitetaan yhtäkkiä iskevää selkäkramppia: on kuin noita olisi ampunut nuo­lensa selkään. Krampin syytä ei varmasti tiedetä. Usein se saa alkunsa, kun ihminen tekee äkillisen liikkeen ja selkä menee jumiin.

– Se on jonkinlainen kehon suojareaktio. Kehosta lähtee viesti, että selkää pitää suojella. Silloin aivot voivat päättää, että alue kannattaa jännittää, jotta se saa parantua rauhassa, Riikka Holopainen sanoo.

Välilevypullistuma on myös yleinen selkäsäryn syy. Kun välilevykudosta pullistuu välilevytilan ulkopuolelle, se saattaa ärsyttää hermoa. Tällöin kipu voi säteillä jalkaan, jolloin puhutaan iskiaksesta. Väli­levypullistumaan voi liittyä myös jalkojen voimattomuutta ja puutumista. Pullistuma ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että selkä on kipeä tai kipeytyy väistämättä.

– Magneettikuvantamisessa löytyy paljon oireettomia välilevypullistumia, Jaro Karppinen sanoo.

Selkärankareumaa sairastaa puolestaan noin prosentti suomalaista. Siinä kipua aiheuttaa tulehdus.

Iän myötä yleistyy spinaalistenoosi. Se tarkoittaa selkäydinkanavan ahtaumaa, jolloin selkäydinneste ei pääse kiertämään kunnolla. Seuraus voi olla kävellessä tuntuva kipu toisessa tai molemmissa jaloissa. Kipu helpottaa, kun pysähtyy tai taivuttaa kehoa hieman eteenpäin. Taakse taivuttaessa särky yleensä pahenee.

Useimmilla selkäydinkanava ahtautuu iän myötä jonkin verran. Se on normaalia ja johtuu välilevyjen pullotuksesta ja kulumasta. Spinaalistenoosi on miehillä hieman yleisempi kuin naisilla. Mukana on myös perintötekijöitä: se on Itä-Suomessa muuta maata tavallisempi. Spinaalistenoosista ei kuitenkaan automaattisesti seuraa oireita. Joskus tila äityy kuitenkin niin pahaksi, ettei ihminen pysty kävelemään kuin parisataa metriä kerralla.

Ikä lisää myös selän kulumia, muttei särkyjä.

– Kulumat ovat kuin selän harmaita hiuksia. Niitä syntyy, mutta se ei tarkoita, että ihminen tulee ­kipeäksi. Selkäsäryt ovat yleisimpiä keski-iässä, ­eivät vanhana, Holopainen sanoo.

Selkäkivun hoitoon ei ole yhtä yleis­ohjetta, vaan hoito suunnitellaan jokaisen potilaan tilanteen mukaan.

Yksi oleellisimpia asioita akuutin kivun hoidossa on liikkuminen. Moni särky paranee sen avulla itsestään. Helpotusta voi saada lisäksi fysioterapiasta.

Tiedetään myös, että masennus ja stressi voivat voimistaa selkäkipua. Jos mieli on keskittynyt kielteisiin asioihin, se saattaa saada säryn tuntumaan pahemmalta.

– Masennus on toisaalta myös normaali reaktio kipuun. Kipu voi tehdä alakuloiseksi ja alakulo taas voimistaa kipua. Siitä voi seurata noidankehä, Riikka Holopainen sanoo.

Hetkellinen stressi ei ole haitallista, vaan normaalia elämää. Ongelmia seuraa, jos stressi pitkittyy. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja vereen erittyy lisää kortisolihormonia. Tämä lisää kipua.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että aivot ovat muovautuvat. Niitä voi kouluttaa. Kun särky iskee, kannattaakin opetella rauhoittamaan itsensä ja hermostonsa. Siinä voi olla avuksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, mindfulness tai jooga.

Myös musiikin kuuntelu, luonnossa kävely, lemmikin ­silittäminen ja ystävän tai puolison kanssa jutteleminen auttavat monia.

– Kaikki keinot eivät toimi kaikilla. Pitääkin löytää oma tapa, joka helpottaa kivun kanssa elämistä. Se ei takaa, että särky loppuu, mutta auttaa jaksamaan siitä huolimatta, Jaro Karppinen sanoo.

Tehokas ja nopea apu akuuttiin kipuun on keskittyä hengitykseen. Syvään hengittäminen rauhoittaa autonomista hermostoa ja vähentää näin kipua. ­Yksi tapa on kuulostella, missä hengitys kehossa tuntuu. Laita toinen käsi vatsan päälle ja toinen rinta­kehälle. Keskity siihen, miten vatsan päällä ­lepäävä käsi nousee ja laskee hengityksen tahdissa.

Tärkeintä kivun hoidossa on kuitenkin se, ettei anna kivun vallata elämää ja viedä siitä iloa.

– Kannattaa liikkua ja tehdä kivoja asioita, vaikka selkä olisi kipeä. Kipua hoitaa kaikki, mistä nauttii ja mikä tuo hyvää oloa, Holopainen sanoo.

Jos kipu on jo ehtinyt vallata elämän, silloin kannattaa hakea ammattilaiselta apua siihen, miten ­elämä vallataan siltä takaisin.

Selkä voidaan kuvata, jos on kovia ­kipuja tai tulee yhtäkkiä ongelmia ulosteen pidättämisessä tai etenevää voimattomuutta jalkoihin. Yleisimmin selkä kuvataan kuitenkin silloin, kun suunnitellaan leikkausta.

– Magneettikuva on kuin kartta selästä. Selkä leikataan, jos kuvauksessa löytyy oireisiin sopiva selkeä löydös. Turhaan ei kannata kuvata, sillä tämä kartta muuttuu ajan myötä, Riikka Holopainen sanoo.

Selkä leikataan, kun muut hoitokeinot eivät auta ja oireet ovat pahat. Useimmiten leikkauksella hoidetaan vakavaa iskias­kipua. Spinaalistenoosissa leikkaus tehdään silloin, kun vaiva vaikeuttaa kävelyä. Myös luudutusleikkauksia tehdään, jos nikamasiirtymä oireilee tai kyseessä on vaikea sko­lioosi tai välilevyrappeuma eikä ammattilaisen ohjaamasta, suunnitelmallisesti toteutuneesta kuntoutuksesta ole ollut apua.

– Selkäleikkaus on aina äärihoito pitkäkestoi­sessa, vaikeanakin jatkuneessa selkäkivussa, Jaro Karppinen muistuttaa.

Vielä 20 vuotta sitten selkäkipuja hoidettiin varsinkin Yhdysvalloissa usein opioideilla eli vahvoilla kipulääkkeillä. Ne vaikuttavat keskushermostoon ja ovat kolmiolääkkeitä eli voivat tehdä uneliaaksi ja vaikeuttaa tarkkaavaisuutta vaativaa toimintaa.

Nykyisin opioideja ei suositella, jos ­kyseessä ei ole syövän aiheuttama kipu. Syy on se, että opioidit ­lamaavat hengitystä ja ovat aiheuttaneet paljon kuolemantapauksia. Lisäksi ne voivat lisätä kroonista ­kipua, jos niitä käyttää liikaa. Silloin keskushermoston kipuradat voivat herkistyä ja kipu pahentua.

Selkävaivoihin ei olekaan kehitetty taikalääkettä. Tulehduskipulääke eli ibuprofeeni auttaa jonkin verran, mutta sitäkään ei pidä ottaa pitkään ilman lääkärin suositusta. Jos ibuprofeenia käyttää liikaa, se saattaa aiheuttaa vatsaongelmia ja jopa suolistoverenvuotoa.

– Kroonisen kivun hoitoon tarvitaan usein myös lääkehoitoa. Lääkkeetön hoito on kuitenkin tärkein, ja lääkkeet ovat tukihoito, Karppinen sanoo.