Terve.fi

Testosteronihoidon hyötyjä ja riskejä on vielä täsmennettävä

Testosteroni: Miesten matala veren testosteronipitoisuus saattaa edistää sydäntautien, diabeteksen ja muidenkin kroonisten sairauksien kehittymistä.

Ikääntyneiden miesten matala veren testosteronipitoisuus saattaa edistää sydäntautien, diabeteksen ja muidenkin kroonisten sairauksien kehittymistä.

Testosteroni, joka on ihmisen hormoneista kaikkein miehisin, vaikuttaa voimakkaasti sydämeen. Se saa nuorten miesten sydämet (ja muutkin kehon osat) sykkimään vastakkaiselle sukupuolelle ja pitää ikääntyneiden miesten sydämen ja verisuonet kunnossa rakkautta ja muutakin elämää varten.

Testosteronin ajateltiin aikanaan olevan sydämen kannalta vahingollista. Sitä pidettiin suorastaan pääsyyllisenä siihen, että sydänsairaudet ilmenevat miehillä naisia aikaisemmin. Yhä lisääntyvä näyttö viittaa kuitenkin siihen, että juuri testosteronin niukkuus aiheuttaa ikääntyville miehille sekä sydäntauteja että muita ongelmia.

Vuonna 2007 julkaistiin kaksi isoa tutkimusta: toinen Kaliforniassa ja toinen Englannissa. Ne viittaavat siihen, että miehet, joiden testosteronitaso on matala, eivät elä yhtä vanhoiksi kuin ne, joiden tasot ovat normaalit. Molemmissa tutkimuksissa sydäntaudit ja aivohalvaus osoittautuivat yleisimmiksi kuolinsyiksi, mutta kun tutkijat ottivat huomioon iän, sairaudet, kolesteroliarvot, tupakoinnin, lihavuuden ja muita sekoittavia tekijöitä, matala testosteronitaso säilyi edelleen avaintekijänä sydäntautien kehittymisen suhteen.

Nämä kiehtovat tulokset tuovat omalta osaltaan lisänäyttöä siitä, että miesten matala testosteronitaso on selvästi yhteydessä sydäntautien, tyypin 2 diabeteksen ja muidenkin kroonisten sairauksien kehittymiseen. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan vastaa tähän hormoniin liittyvään olennaiseen kysymykseen: Voitaisiinko testosteronihoidolla ehkäistä miesten sydäntauteja tai pidentää elämää?

Testosteroni ja sydän

Sydämen ja verisuonten solujen pinnalla on testosteronireseptoreja. Ei kuitenkaan tarkasti tiedetä, miten tämä miehinen sukupuolihormoni näihin soluihin vaikuttaa. Testosteronin tiedetään auttavan verisuonia rentoutumaan, laajenemaan ja kuljettamaan tarvittaessa enemmän verta. Se alentaa myös verenpainetta ja kolesterolitasoja sekä voi vaikuttaa myönteisesti sydämen sähköiseen johtumiseen. Testosteroni auttaa myös jollakin tavalla lihassoluja reagoimaan insuliinin, jotta ne voisivat ottaa veren glukoosia sisäänsä.

Ajateltaessa näitä kaikkia testosteronin edullisia vaikutuksia on sääli, että tämän hormonin tuotanto saavuttaa huippunsa jo ennen miehen 25-vuotispäivää. Tästä eteenpäin se hiljalleen hiipuu 1–2 prosentin vuosivauhdilla. Useimpien miesten testosteronin eritys säilyy normaalilla tasolla koko elämän ajan. Normaalin tason määritelmä on kuitenkin epäselvä. Nuorilla miehillä normaali testosteronitaso on vähintään 300 nanogrammaa millilitrassa verta. On kuitenkin yhä epäselvää, pitäisikö ikääntyneillä miehillä käyttää samoja viitearvoja vai pitäisikö niiden olla matalampia. Matala testosteronin eritys, joka tunnetaan hypogonadismina, voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia anemiasta seksuaaliseen haluttomuuteen (katso ”Matalan testosteronitason aiheuttamat riskit”).

Testosteronin mittaaminen

Miehen testosteronitason kohottaminen on melko helppoa. Hormoniruiske viikon tai kahden viikon välein, päivittäinen testosteronigeelin sively yläraajoihin, hartioihin ja vatsalle tai testosteronipastillin imeskely toimivat. Eikö testosteronitasoa kannattaisi yrittää nostaa, jos matala testosteronitaso kerran aiheuttaa sydän- ja verisuoniongelmia tai muita vaivoja?

Huolestuttavat tulokset estrogeenikorvaushoidosta ikääntyneillä naisilla ovat saaneet hälytyskellot soimaan. Sen sijaan, että estrogeenikorvaushoito olisi monen asiantuntijan toivomalla tavalla ehkäissyt sydäntauteja, se itse asiassa kohotti sydäntaudin, aivohalvauksen ja verisuonitukoksen vaaraa. Ristiriitaiset löydökset miesten testosteronitutkimuksista eivät ainakaan helpota asiaa. Tuorein tutkimus, johon osallistui 200 hollantilaismiestä, joiden veren testosteronitasot olivat viitearvojen alarajan tuntumassa, osoitti, että testosteronihoito lisäsi lihasmassaa ja paransi insuliiniherkkyyttä, mutta vähensi toisaalta suojaavaa HDL-kolesterolia eikä vaikuttanut juuri lainkaan ajatteluun, muistiin eikä elämän laatuun. Koe oli liian lyhyt paljastaakseen hormonin vaikutuksia sydäntauteihin tai eturauhassyöpään. Tulokset julkaistiin JAMA-lehdessä 2.1.2008.

On täysin mahdollista, että testosteronihoito voisi jossakin määrin suojata sydäntaudeilta, luukadolta ja tyypin 2 diabetekselta. Toisaalta on esitetty huoli siitä, että se voisi myös edistää eturauhassyöpää, vaikuttaa epäedullisesti kolesterolitasoihin ja lisätä veren hyytymistaipumusta. Jää nähtäväksi, saadaanko näihin kysymyksiin vastauksia tuovia tutkimuksia käyntiin.

Miten pitäisi menetellä?

Endocrine Society, joka edustaa hormonihäiriöiden ymmärtämiseen ja hoitoon erikoistuneita lääkäreitä, on antanut erinomaisia neuvoja. Tämän tieteellisen järjestön mielestä testosteronin mittauksen ei pitäisi kuulua verenpaineen ja kolesteroliarvojen mittausten tavoin kaikkien miesten rutiininomaisiin terveystarkastuksiin. Sen sijaan miehiltä, joilla ilmenee matalasta testosteronitasosta johtuvia merkkejä tai oireita, testosteroni pitäisi mitata varhain aamulla. Jos taso on matala, testosteronihoito on paikallaan. Miesten, joiden testosteronin eritys on normaali, ei kuitenkaan missään tapauksessa pidä käyttää sitä yleisvointia vahvistavana toonikumina.  

Matalan testosteronitason aiheuttamat riskit

Matala testosteronitaso on yhdistetty mm. seuraaviin:

<!—[if gte mso 9]> Normal 0 21

MicrosoftInternetExplorer4

<![endif]—><!—[if gte mso 10]>

<![endif]—>• lihasmassan ja -voiman väheneminen

• kehon rasvakudoksen lisääntyminen, etenkin vyötäröllä

• haitallisen LDL-kolesterolin lisääntyminen ja suojaavan HDL-kolesterolin väheneminen

• verenpaineen kohoaminen

anemia

• insuliiniresistenssi

osteoporoosi eli luukato

• seksuaalinen haluttomuus

masennus, alakuloisuus ja mielialan muutokset  

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

 

Lisätietoja:

Julkaistu: 23.6.2009
Kommentoi »