Testosteroni-tietopaketti

Testosteroni (testosteronum) on tärkein miessukuhormoni eli androgeeni. Testosteronin tuotanto tapahtuu miehillä kiveksissä ja pienessä määrin lisämunuaisten kuorikerroksessa. Testosteronia on sekä miesten että naisten elimistössä, ja naisilla hormonia erittyy lisämunuaisista ja munasarjoissa. Tämä artikkeli käsittelee testosteronia miehen elimistössä.

Testosteroni on tärkein kiveksissä muodostuvista steroidihormoneista. Testosteroni muodostuu monen välivaiheen kautta kolesterolista. Testosteronin vaikutukset elimistössä ovat androgeenisia eli miehisiä kehonpiirteitä ja sukupuoliominaisuuksia ylläpitäviä sekä anabolisia eli kudoksia kasvattavia esimerkiksi kiihdyttämällä proteiinisynteesiä lihaskudoksessa.

Testosteronihormonin tuotanto miehen elimistössä perustuu hormonaaliseen palautejärjestelmään, jossa aivojen välipohjassa sijaitseva hypotalamus erittää gonadotropiinia vapauttava hormonia (GnRH), joka puolestaan säätelee aivolisäkkeen etulohkon kiveksiin vaikuttavien hormonien eli follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) ja lutenisoivan hormonin (LH) eritystä. Näistä lutenisoiva hormoni kiihdyttää kivesten Leydigin soluissa tapahtuvaa testosteronin tuotantoa ja eritystä verenkiertoon. Follikkelia stimuloiva hormoni säätelee siittiötuotantoa kiveksissä. Kun testosteronia erittyy verenkiertoon kiveksistä, hillitsee se negatiivisen palautejärjestelmän kautta aivojen hypotalamuksessa gonadotropiinia vapauttavan hormonin eritystä, mikä puolestaan vähentää aivolisäkkeen lutenisoivan hormonin eritystä. Tämän seurauksena testosteronin tuotanto kiveksissä laskee. Tämän hypotalamus-aivolisäke-kivekset –akselin toiminta pitää testosteronin pitoisuuden oikealla tasolla.

Gonadotropiinia vapauttavaa hormonia erittyy hypotalamuksesta pulsseittain, minkä vasteena lutenisoivaa hormonia erittyy miehillä 1,5–3 tunnin välein. Testosteronilla on mitattavissa oleva vuorokausirytmi, sen pitoisuudet vaihtelevat jopa kolminkertaisesti niin, että pitoisuus on huipussaan aamulla.

Verenkierrossa testosteroni kulkee vapaana tai proteiiniin sitoutuneena. Testosteronia sitovia proteiineja ovat sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG), johon on sitoutunut noin 60 % verenkierron testosteronista sekä albumiini, johon sitoutuu noin 38 %. Vapaana verenkierrossa kulkee noin 1–2 % testosteronista. Kantajaproteiiniin sitoutunut testosteroni on tehotonta. Testosteronia erittyy 2,5–11 mg vuorokaudessa ja sen puoliintumisaika verenkierrossa on noin 10 minuuttia.

Testosteroni muuttuu elimistössä 5-alfareduktaasientsyymin vaikutuksesta dihydrotestosteroniksi (DHT), jonka kautta useimmat testosteronin vaikutukset välittyvät. Testosteronin vaikutukset ilmenevät vain sellaisissa kudoksissa, joista löytyy hormonin tunnistavia reseptoreja eli vastinmolekyylejä. Osa testosteronista muuttuu aromataasientsyymin vaikutuksesta estradioliksi, joka on tärkein naissukuhormoni eli estrogeeni.

Sikiö on alun perin kaksineuvoinen ja se kehittyy aina tytöksi ilman testosteronivaikutusta. Sikiö erilaistuu sukupuoleltaan ensimmäisen raskauskolmanneksen lopulla, jolloin poikasikiö erittää testosteronia, mikä johtaa mm. miehen sukuelinten kehittymiseen.

Merkittävin testosteronin vaikutus tapahtuu vasta murrosiässä, mihin saakka pojilla on yhtä vähän testosteronia kuin tytöillä. Murrosiässä kivesten erittämä testosteroni saa pojassa aikaan miehisten sukupuoliominaisuuksien kehittymisen: penis, kivespussi, eturauhanen ja siemenrakkulat kasvavat kooltaan voimakkaasti. Lisäksi testosteroni aiheuttaa ns. sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymisen, joita ovat mm. lihaksiston ja luuston maskuliininen muotoutuminen, miehinen karvoitus ja äänen mataloituminen.

Aikuisiässä testosteroni ylläpitää sekundaarisia sukupuoliominaisuuksia, seksuaalista halukkuutta ja erektiokykyä. Testosteroni vaikuttaa mielialaan ja ylläpitää lihaskuntoa ja lihasvoimaa sekä vahvistaa luustoa.

Noin 40 ikävuoden jälkeen testosteronin tuotanto alkaa vähetä noin 1 % verran vuodessa. Osa miehistä sopeutuu vuosien ja vuosikymmenten aikana vähentyvään testosteronin määrään osana ikääntymistä. Osalla miehistä testosteronin tuotannon hiipuminen voi kuitenkin aiheuttaa oireita, kuten jatkuvaa väsymystä, masennusta, seksuaalista haluttomuutta ja erektio-ongelmia. Joskus oireistosta käytetään myös nimitystä andropaussi eli miehen vaihdevuodet.

Testosteronin puutostiloja voi esiintyä lukuisten synnynnäisten tai hankinnaisten tilojen seurauksena, ja niiden taustalla voi olla kivesten sairaus, vapauttajahormonien puute tai ns. androgeeniresistenssi, jolloin testosteronin vaikutukset ovat puutteellisia kohdekudoksessa.

Synnynnäisistä tiloista tärkeimmät ovat perinnöllinen Klinefelterin syndrooma, hoitamatta jäänyt piilokives tai muu kivessairaus sekä hypotalamuksen sekä aivolisäkkeen toiminnan häiriöt. Tärkeimmät hankinnaiset kivesperäisen vajaatoiminnan syyt ovat erilaiset tulehdukset, kuten sairastettu sikotauti, yleissairaudet, lääkkeet, sädehoito, vammat ja autoimmuunisairaudet.

Lapsuusiässä alkanut testosteronintuotantoon vaikuttava syy johtaa siihen, että murrosiässä miehiset muutokset eivät kehity. Aikuisiällä ilmenevä testosteronin puutos aiheuttaa puolestaan sukuvietin eli libidon heikkenemisen ja erektiohäiriöitä sekä pitkään jatkuessaan myös karvoituksen vähenemistä, lihasten heikkoutta ja luukatoa. Testosteronin puutos johtaa myös siittiötuotannon heikentymiseen ja hedelmättömyyteen.

Testosteronin tuotannossa esiintyviä häiriöitä voidaan tutkia laboratoriotutkimuksin mm. mittaamalla verinäytteestä edellä kuvattuun hormonituotantoon osallistuvien vapauttajahormonien määriä sekä testosteronin ja sen aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksia.

Testosteroni määritetään mittaamalla verinäytteestä kokonaistestosteroni ja vapaa testosteroni. SHBG:n avulla määritellään sitojaproteiinin määrä veressä. Selvitettäessä testosteronin tuotannon taustalla olevaa aivolisäkeperäistä syytä, voidaan mitata lutenisoiva hormoni, follikkelia stimuloiva hormoni ja prolaktiini.

Tärkeimmät testosteroniin liittyvien laboratoriotutkimusten viitearvot

Testosteroni, kokonais- (S-Testo)

pojat alle 12 vuotta

0.1-1.1 nmol/l

pojat 12-15 vuotta

2-13 nmol/l

miehet

10-38 nmol/l

Testosteroni, vapaa (S-Testo-V)

miehet 14-16 vuotta

15-66 pmol/l

miehet 17 vuotta

17-90 pmol/l

miehet 18-21 vuotta

20-101 pmol/l

miehet 22-38 vuotta

31-94 pmol/l

miehet 39-58 vuotta

25-80 pmol/l

miehet yli 59 vuotta

19-66 pmol/l

Testosteroni, vapaa, laskettu (S-testo-VL)

miehet

155 – 800 pmol/l

Testosteronin viitearvot on määritelty aamuarvojen mukaan. Iltapäivällä otetusta verinäytteestä mitattu tulos voi olla alle viitearvojen, vaikka mitään häiriötä testosteronin tuotannossa ei olisi.

Kun testosteronia seurataan laboratoriotutkimuksin säännöllisesti, tulisi näytteet ottaa samaan vuorokaudenaikaan aamulla ja mittaukset analysoida samassa laboratoriossa tulosten vertailukelpoisuuden vuoksi.

Muut laboratoriotutkimukset

Sukupuolihormoneja sitova globuliini (S-SHBG)

miehet

14 – 62 nmol/l

Lutenisoiva hormoni (S-LH)

pojat ennen murrosikää

alle 0.5 U/l

miehet

1.7 – 8.6 U/l

Follikkelia stimuloiva hormoni (S-FSH)

pojat ennen murrosikää

alle 3.8 U/l

miehet

1.5 – 12.4 U/l

Prolaktiini (S-PRL)

miehet

0 – 320 mU/l

Tutkimuksin vahvistettu testosteronin puute on mahdollista korjata hormonihoidolla. Murrosiässä hoito aikaansaa miehisten sukupuoliominaisuuksien kehittymisen ja aikuisella hoito ylläpitää seksuaalista halukkuutta sekä estää testosteronivajeen aiheuttamien vaikutusten kehittymisen.

Yleisimmin korvaushoidossa käytetään testosteronipistoksia, joita annetaan syvälle pakaralihakseen joko 2-4 viikon välein Sustanon 250 –valmisteella tai 3 kuukauden välein Nebido-valmisteella. Hoito voidaan toteuttaa myös kerran päivässä Testogel-nimisellä testosteronigeelillä iholle, josta hormoni imeytyy elimistöön. Lieviä tapauksia hoidetaan päivittäin suun kautta otettavien Panteston-tablettien avulla.

Pysyvään testosteronikorvaushoitoon kuuluvat määrävälein otettavat laboratoriokokeet ja seurantakäynnit lääkärin vastaanotolla. Tutkimuksiin sisältyy myös eturauhasen eli prostatan tutkimuksia sillä testosteronihoidolla voi olla vaikutuksia sen toimintaan.

Jos epäilee pojan murrosiän viivästymistä, lääkäriin tulee hakeutua lisäselvittelyihin. Mikäli pojalla ei esiinny viimeistään 13,5 vuoden ikään mennessä mitään murrosiän merkkejä, kuten kivesten koon suurenemista, tutkimukset ovat tarpeen.

Aikuisten miesten, joiden sukupuoliominaisuudet ovat kehittyneet, mutta heillä alkaa esiintyä seksuaalista haluttomuutta ja erektiohäiriöitä on aiheellista hakeutua lääkäriin tutkimusten ja hoidon tarpeen arviointia varten.

Alkuselvittelyihin voi hakeutua yleislääkärille, joka ohjaa tarvittaessa erikoislääkärille. Lääkäriin voi hakeutua esimerkiksi koulu- tai opiskelijaterveydenhuoltoon, terveyskeskukseen, työterveyshuoltoon tai yksityislääkärille. Testosteronin puutoksesta kärsiviä hoitavia erikoislääkäreitä ovat urologit, andrologit ja endokrinologit.

Lähteet:

Testosteronin puutos (hypogonadismi). Terveysportti

Miehen hypogonadismi eli mieshormonin puutostila. Suomen endokrinologiyhdistys

Sukupuolinen kehitys.  Lastenendokrinologit.fi,

Miesten tutkimuksia. Terveyskirjasto,

Miehen hypogonadismi ja hormonikorvaus. Terveysportti,

Nurmenniemi. Miesklinikka. Tammi 2008.

Tuomisto (toim.). Farmakologia ja toksikologia. 6. painos. 2001

Tutkimusohjekirjat: Huslab, Islab, Nordlab