Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on usealle suomalaiselle tuttu termi. Kun aivojen verenkierto häiriintyy tukoksen tai vuodon vuoksi, potilas on aina kiireellisen avun tarpeessa. Näin käy joka päivä 68 suomalaiselle. Silloin on tärkeää tunnistaa oireet ja soittaa heti hätänumeroon.
Suomalaiset saavat kiitosta: meillä yleinen tietoisuus aivoverenkiertohäiriön (AVH) oireista on varsin hyvä. Myös suomalainen ensihoito ja AVH-sairauksien akuuttihoito ovat maailman huippua. Monet potilaista voidaan pelastaa kuolemalta tai pysyvältä ja vakavalta vammautumiselta, jos he vain pääsevät hoitoon ajoissa.
Aivoinfarktiin sairastuu Suomessa joka vuosi 14 600, TIA-oireisiin noin 5 000 ja aivoverenvuotoon noin 2 000 potilasta. Aivoinfarkti uusiutuu vuoden kuluessa 2 500 potilaalla. Yhteensä sairaustapauksia on vuodessa 25 000. Noin 4 500 ihmistä menehtyy vuosittain AVH-sairauksiin, jotka ovat meillä kolmanneksi yleisin kuolinsyy.
Tunnista aivoinfarkti ajoissa - PIAN-muistisääntö auttaa
– On jokaisen kansalaisvelvollisuus opetella muistamaan akuutin AVH:n oireet, sanoo neurologian professori, Tyksin vastaava ylilääkäri ja Aivoliiton asiantuntijalääkäri Risto O. Roine.
Yksi tai useampi näistä oireista merkitsee AVH-epäilyä: äkillinen toispuoleinen heikkous kasvoissa tai raajoissa, tavallisimmin kädessä, tai puheentuoton häiriö. Jos havaitsee jonkin näistä kolmesta, pitää heti soittaa 112:een. Ei siis omalle lääkärille eikä lähisairaalaan, vaan yleiseen hätänumeroon.
– Nykyohjeiden mukaan yksikin oireista laukaisee kiireluokituksen. Ei siis pidä jäädä odottelemaan tai ihmettelemään, vaan on syytä soittaa heti. Potilas ei yleensä itse pysty arvioimaan tilaansa eikä hälyttämään apua, joten lähimmäisten on toimittava. Ei pidä kävellä ohi, Roine sanoo.
Oireiden perusteella ei voi päätellä, millainen AVH on kyseessä. Aivoinfarktin, ohimenevän aivoverenkiertohäiriön eli TIA:n ja aivoverenvuodon oireet ovat usein hyvin samankaltaiset. Joihinkin aivoverenvuotoihin liittyy kovaa päänsärkyä, mutta ei kaikkiin.
Aivoinfarkti tarkoittaa puutteellisen verenkierron eli iskemian aiheuttamaa vauriota, jonka vuoksi osa aivoista tuhoutuu. Verisuonitukokseen voi olla useita syitä, ja infarktin seuraukset riippuvat siitä, missä osassa aivoja ja kuinka laaja kuolio on.
Akuuteista AVH-sairauksista yli 80 prosenttia on infarkteja. Tukoksen syntymisen syyt painottuvat hiukan eri tavoin eri ikäryhmissä.
Suurin osa aivoinfarkteja aiheuttavista tukoksista on itse asiassa peräisin muualta elimistöstä. Silloin puhutaan sydänperäisestä infarktista: sydämestä liikkeelle lähtenyt hyytymä tukkii aivovaltimon. Usein syynä on sydämen eteisvärinä, joka on iän myötä yleistyvä ja melko tavallinen rytmihäiriö.
– Kun sydämen eteiset eivät supistu normaalisti, vaan värisevät, sydämen vasempaan eteiseen voi syntyä hyytymiä. Verenkierto kuljettaa niitä muualle elimistöön. Jos hyytymä kulkeutuu aivovaltimoon, seurauksena on infarkti, Risto O. Roine sanoo.
Tunnista eteisvärinän oireet - lisätietoa eteisvärinän oireista löydät täältä
Hoitamaton eteisvärinä on iso riskitekijä aivoinfarktien taustalla. Siksi on tärkeää tunnistaa eteisvärinän oireet – epäsäännöllinen, usein nopea syke – ja hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Eteisvärinää voidaan hoitaa antikoagulanttilääkityksellä, joka pienentää merkittävästi aivoinfarktin riskiä.
Akuuteista AVH-sairauksista yli 80 prosenttia on infarkteja.
Toinen yleinen syy aivoinfarktin taustalla on isojen suonten tauti. Ahtauttava valtimonkovettumatauti eli ateroskleroosi heikentää verenkiertoa kaikkialla elimistössä, kun valtimoiden seinämiin kertyy pääasiassa haitallisesta LDL-kolesterolista peräisin olevaa plakkia. Kun verenkierto estyy, hapenpuute aiheuttaa pahoja vaurioita. Herkimpiä valtimotukoksille ovat happea ja ravinteita sydämeen kuljettavat sepelvaltimot sekä toisaalta aivovaltimot.
Verisuonten osittainen ahtautuminen heikentää verenkiertoa vähitellen. Täydellinen tukos muodostuu yleensä silloin, kun kolesteroliplakkiin syntyy verihyytymä.
– Isojen suonten tauti selittää noin viidesosan kaikista aivoinfarkteista. Ennalta ehkäiseviä lääkkeitä ovat ensinnäkin verihiutaleisiin eli trombosyytteihin vaikuttavat tulpanestäjälääkkeet, joista vanhin ja yleisimmin käytetty on aspiriini. Uudemmat lääkkeet vaikuttavat hieman eri mekanismilla, ja niitä voidaan käyttää yksin tai yhdessä aspiriinin kanssa, Roine sanoo.
Lisäksi käytetään statiinia eli kolesterolia alentavaa lääkettä ja verenpainelääkettä, mikäli ne sopivat potilaalle.
Valtimonkovettumataudin riskitekijöitä ovat tupakointi, ylipaino, verenpaine- ja kolesterolitauti sekä diabetes. Myös perintötekijöillä ja iällä on vaikutusta. Sairastumisriskiä arvioidaan riskilaskureilla, joita voi käyttää myös omatoimisesti.
Aina sairastumista ei voi estää. Riskejä voi silti pienentää merkittävästi elämäntavoilla ja ennalta ehkäisevällä lääkityksellä, jos lääkäri on todennut sen tarpeelliseksi. Tutkimusten mukaan vähintään neljä viidestä aivoinfarktista on estettävissä nykyisin hoitokeinoin.
Pienten suonten tauti on taustasyynä noin joka kolmannessa aivoinfarktissa. Myös siinä valtimoiden verenkierto on estynyt, ja pienet infarktit häiritsevät elintoimintoja. Oireet kehittyvät usein salakavalan hitaasti. Esimerkiksi toisen raajan tai kävelyn kömpelyys tai puhehäiriöt alkavat ilmetä vähitellen.
– Magneettikuvantamisen kehittyminen on parantanut olennaisesti pienten suonten taudin diagnosointia. Jopa oireettomilta ihmisiltä löytyy magneettikuvien avulla alkuvaiheen muutoksia, jotka toisinaan kehittyvät pitkällekin, ennen kuin oireita alkaa ilmetä, Risto O. Roine sanoo.
Pitkälle edennyt pienten suonten tauti voi aiheuttaa liikuntakyvyn ja älyllisten toimintojen heikentymistä. Myös Alzheimerin taudin puhkeamisen riski kasvaa huomattavasti. Pienten suonten tauti on yleisimpiä löydöksiä, kun ikääntynyt tulee neurologin vastaanotolle.
Taudin taustalla ovat samat elämäntapoihin ja liitännäissairauksiin liittyvät syyt kuin muissakin AVH-sairauksissa. Erityisesti korkea verenpaine lisää riskiä sairastua pienten suonten tautiin. Samat elämäntapamuutokset ehkäisevät niin muistisairauksia kuin aivoverenkiertohäiriöitäkin.
Harvinaisempi aivoinfarktin syy on valtimon sisäseinämän repeytymä, joka selittää osan nuorten potilaiden infarkteista. Esimerkiksi kaulaan osunut melko vähäpätöinenkin isku tai vamma voi johtaa hyytymän syntymiseen, etenkin jos taustalla on suonen rakenteellinen heikkous. Joskus infarktin taustalla on perinnöllinen hyytymistekijöihin liittyvä sairaus.
Naisilla raskaudenehkäisynä tai vaihdevuosien hormonikorvauksena käytetty estrogeenilääke lisää hieman aivoinfarktiriskiä, erityisesti jos naisella on muita riskitekijöitä tai jostain syystä lisääntynyt hyytymisalttius. Estrogeeni saattaa jopa ehkäistä valtimotaudin kehittymistä, mutta sitä ei pidä käyttää, jos valtimot ovat jo ahtautuneet tai tulppariski on muusta syystä kohonnut.
– Siksi hormonihoitoa ei yleensä määrätä naisille, joilla on korkea tukosriski tai sairastettu aivoinfarkti, Roine sanoo.
Kehittyneestä diagnostiikasta huolimatta merkittävä osa aivoinfarktien syistä jää edelleen mysteeriksi, erityisesti nuoremmilla potilailla. Kaikkia riskitekijöitä ei edes voida poistaa: ikään ja perintötekijöihin emme voi vaikuttaa, moneen muuhun asiaan kyllä.
– Uusimman tiedon mukaan alle nelikymppisten aivoinfarktit ovat lisääntyneet merkittävästi. Osa ilmiöstä selittyy diagnostiikan kehittymisellä, mutta osaksi kyse lienee myös sairastavuuden lisääntymisestä. Sen selityksenä ovat pitkälti huonot elämäntavat: ylipaino, liikunnan vähäisyys ja korkea verenpaine lisäävät riskiä kaikenikäisillä, myös nuorilla, Risto O. Roine sanoo.
Valtimo voi olla tukossa, vaikka oireet ohittuisivat.
TIA-sairauden oireet ja syyt ovat samat kuin aivoinfarktissa. Kirjainlyhenne tulee sanoista Transient Ischemic Attac, ohimenevä iskeeminen kohtaus. Koska oireet menevät ohi, niiden vakavuutta ei aina ole ymmärretty. Osalla potilaista ne katoavat jo tunnin aikana, mutta joillakin ne kestävät vuorokauden. Jos ohittuva oire kestää yli tunnin, sen taustalla on useimmiten pieni aivoinfarkti.
Tilanne on aivan yhtä vaarallinen kuin aivoinfarktissa, ja hoitoon on syytä päästä yhtä kiireesti. Oireet ovat varoitussignaali. Parhaimmillaan ne auttavat pääsemään sairauden jäljille, ennen kuin iso infarkti ehtii iskeä. Noin joka kymmenes TIA-oireita kokenut potilas saa infarktin viikon kuluessa, useimmiten parissa päivässä. Viivyttelyyn ei siis ole aihetta.
– Myös TIA-potilas hoidetaan nykyään aina päivystyksessä. Siksi ohjeet ovat samat: soitto hätänumeroon on aina tarpeen, Risto O. Roine sanoo.
Aivovaltimo voi olla tukossa, vaikka oireet ohittuisivat. Tällöin välittömän uusiutumisen riski on hyvin korkea. Kiireellistä hoitoa tarvitaan, vaikka oireet eli toispuoleinen heikkous raajassa tai kasvoissa tai puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriö menisivät ohi. TIA-oireisiin kuuluvat myös näön äkillinen heikkeneminen toisessa silmässä ja nielemisvaikeus tai huimaus, johon liittyy kaksoiskuvia.
Kun verisuoni repeää aivoissa, verenvuoto aiheuttaa hyytymän, joka painaa ympäröivää aivokudosta ja aiheuttaa alueelle hapenpuutetta. Aivoverenvuodon kaksi päätyyppiä luokitellaan niiden sijainnin mukaan: aivokudokseen tunkeutuva verenvuoto (ICH) ja lukinkalvon alainen verenvuoto (SAV). Veri vuotaa yleensä pois aivoista itsestään, mutta verenvuoto aiheuttaa vaurioita, pahimmillaan kuoleman.
Aivokudoksen verenvuoto johtuu useimmiten korkeasta verenpaineesta, joka pitkään jatkuessaan haurastuttaa suonen seinämiä ja häiritsee suonten toimintaa. Oireet eivät aina ole yhtä äkillisiä kuin infarktissa, mutta myös veren vuotaminen aivoihin johtaa liike- ja puhehäiriöihin. Usein, mutta ei aina, oireisiin liittyy voimakas päänsärky ja pahoinvointi.
Lukinkalvon alainen verenvuoto johtuu aivojen ulkopuolella sijaitsevan valtimon pullistuman eli aneurysman repeämisestä. Tällöin oireena on aina kova päänsärky. Tilanne on niin vakava, että potilaan mahdollisuudet selvitä ensimmäisen vuorokauden yli ovat 50–50. Puolet potilaista on työikäisiä.
– Oireista ei voi luotettavasti päätellä, johtuvatko ne aivoinfarktista vai -verenvuodosta tai sitä, missä tukos tai verenvuoto sijaitsee. Siksi tarvitaan välittömästi aivojen ja yleensä myös valtimoiden kuvausta. Aivojen tietokonetomografia eli ct-kuvaus on diagnoosin kannalta edelleen tärkein menetelmä. Sen ja pikaverikokeiden tulosten perusteella voidaan aloittaa kiireisimmät hoitotoimet jo tutkimuspöydällä, Risto O. Roine kertoo.
Verenpainetauti on suurin riskitekijä
Hoitamaton verenpainetauti altistaa sekä aivoinfarktille että aivoverenvuodolle. Korkeaa verenpainetta ei itse tunne, mutta se saa aikaan paljon pahaa.
Valtimoissa virtaavan veren paine vaihtelee, ja esimerkiksi liikkuessa paineen kuuluukin kohota. Jatkuvasti koholla oleva verenpaine vaurioittaa kuitenkin monin tavoin sydänlihasta ja verisuonia.
– Ylä- ja alapaineen kohoaminen ovat yhtä vaarallisia ilmiöitä kaikenikäisillä, ja verenpaineestaan on syytä olla tietoinen, sanoo neurologian ylilääkäri Risto O. Roine Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
Verenpainetautia hoidetaan säännöllisellä lääkityksellä. Myös liikunta ja terveellinen ruokavalio, erityisesti suolan vähentäminen, laskevat verenpainetta.
– Aivosairauksien kannalta verenpaineen laskeminen on kaikkein tärkein yksittäinen varotoimenpide. Lääkityksellä painetta saadaan laskettua yleensä noin 10 elohopeamillimetriä, mikä pienentää aivoinfarktin ja aivoverenvuodon riskiä jo erittäin merkittävästi. Jopa parin elohopeamillimetrin muutoksella on väliä, Roine sanoo.
Aivoinfarktia voidaan hoitaa joko laskimonsisäisesti annettavalla lääkkeellä liuottamalla tai poistamalla tukos valtimonsisäisellä toimenpiteellä. Hoidossa taistellaan aikaa vastaan: mitä pidempään aivot kärsivät hapenpuutteesta, sitä vakavampia vaurioita syntyy.
– Jokainen minuutti merkitsee. On arvioitu, että yhden minuutin viive valtimonsisäisen toimenpiteen aloittamisessa riistää potilaalta noin viikon oireetonta elinaikaa. Puhutaan muutamista tunneista, jolloin hoito on ylipäätään mahdollista. Viime vuosina erityisesti valtimonsisäisen hoidon aikaikkunaa on kuitenkin pystytty pidentämään vaativia kuvantamismenetelmiä käyttämällä. Aikaisemmin liuotushoidon takarajana oli 4,5 tuntia, Roine sanoo.
Muutos ei tarkoita, että enää ei olisi kiire. Nyt on arvioitava ja tutkittava entistä useamman potilaan kiireellisen hoidon tarve. Tutkimustulokset osoittavat, että valtimotukoksen avaamista kannattaa joissain tapauksissa jatkaa jopa 24 tuntia oireiden alkamisen jälkeen. Nykyisillä kuvantamismenetelmillä nähdään, voidaanko osa aivoista vielä pelastaa, jos tukos saadaan auki. Tämä tuo paljon uusia potilaita hoitojen piiriin.
Aivoinfarktin liuotushoito aloitetaan heti, kun on selvitetty, ettei sille ole esteitä. Esimerkiksi valtimonkovettumataudin hoitona käytetty verenohennuslääke on yleensä este liuotukselle, sillä se voi lisätä aivoverenvuodon riskiä. Liuotushoidossa tiputetaan suonensisäisesti verihyytymiä pilkkovaa lääkeainetta.
– Suomessa aivoinfarktien hoito on maailman huipputasoa. Yliopistosairaaloissa liuotushoito päästään aloittamaan keskimäärin vain kymmenessä minuutissa siitä, kun potilas on tuotu sairaalaan. Valitettavasti pitkä viive ennen sairaalaan tuloa heikentää edelleen potilaiden toipumisennustetta, Risto O. Roine sanoo.
Isojen aivovaltimoiden tukoksia voidaan poistaa liuotushoitoa tehokkaammin leikkauksella, jossa suoni avataan valtimonsisäisellä katetritoimenpiteellä. Vielä 20 vuotta sitten aivoinfarktiin ei ollut tarjolla parantavaa hoitoa. Nykyisin esimerkiksi Turun yliopistollisessa keskussairaalassa laskimonsisäistä liuotushoitoa saaneista toipuu oireettomiksi kaksi kolmasosaa ja valtimonsisäisen hoidon ansiosta paranee joka toinen potilas.
Ennalta ehkäisevä hoito on erityisen kannattavaa: tutkimusten mukaan jopa yhdeksän kymmenestä infarktista voidaan estää hoitamalla riskiryhmiin kuuluvien verenpainetautia, eteisvärinää ja valtimonkovettumatautia.
– Kaikkia riskipotilaita hoito ei kuitenkaan tavoita, eikä esimerkiksi verenpaineen hoitotavoitteita saavuteta läheskään väestötasolla. Lisäksi ylipaino näyttäisi jopa lisääntyvän ja liikkuminen vähenevän, joten syytä tyytyväisyyteen ei vielä ole, Risto O. Roine sanoo.
Tunnistatko eteisvärinän?
Sydämessä on neljä osaa: kaksi kammiota ja kaksi eteistä, jotka kaikki supistelevat rytmisesti. Eteisvärinä eli flimmeri on tavallinen sydämen rytmihäiriö. Siinä eteiset eivät supistu kunnolla, vaan jäävät värisemään ja vapisemaan.
Kammiovärinä uhkaa henkeä välittömästi ja vaatii elvytystä, kun taas eteisvärinä on vaarallinen erityisesti siihen liittyvän aivoinfarktiriskin takia. Muljahtelut ja tykytykset ovat usein täysin vaarattomia, mutta ne voivat olla myös merkki eteisvärinästä, jolloin sydämen eteiset eivät supistu kuten pitäisi. Tämä ei vähennä sydämen toimintatehoa, mutta eteisvärinä lisää taipumusta hyytymien syntymiseen. Ne saattavat kulkeutua verenkierron mukana aivovaltimoihin ja aiheuttaa aivoinfarktin.
Miten eteisvärinää hoidetaan? Lue eteisvärinän hoidosta.
Eteisvärinä on alkuun ohimenevä ja muuttuu myöhemmin pysyväksi. Iän myötä riski eteisvärinään lisääntyy jyrkästi, ja siksi jokaisen yli 60-vuotiaan tulisi tunnustella sykettään säännöllisesti. Kun otetaan huomioon diagnosoimaton eteisvärinä, puhutaan sadoistatuhansista suomalaisista.
Jos sykkeesi on epäsäännöllinen, hengästyt epätavallisen paljon kesken liikuntasuorituksen ja sinulla on ylipainoa, oireista kannattaa mainita lääkärille. Myös ylipaino, diabetes ja korkea verenpaine lisäävät riskiä saada aivoinfarkti. Runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa eteisvärinän myös terveeseen sydämeen.
Opettele tunnistamaan oireet ja arvioi riskisi
- Korkea tai epäsäännöllinen syke. Tunnustele pulssiasi ranteesta, kaulalta tai kyynärtaipeesta. Paina yhdellä tai useammalla sormella sopivaa kohtaa ja laske sykäykset minuutin ajan. Normaali leposyke on 60–100 lyöntiä minuutissa. Tärkeää on myös sykkeen säännöllisyys: joskus eteisvärinä ei nosta sykettä taivaisiin, mutta epäsäännöllisyys voi olla vaaran merkki.
- Väsymys, huimaus ja jaksamattomuus. Eteisvärinä vähentää sydämen pumppaustehoa, ja siksi liikuntasuoritusten aikana voi väsyttää tavallista herkemmin.
- Aiempi sydänsairaus. Kohonnut verenpaine, sydämen vajaatoiminta, läppävika tai sepelvaltimotauti ovat eteisvärinän riskitekijöitä.
- Diabetes lisää eteisvärinän riskiä 40 prosentilla. Jos siihen liittyy myös korkea verenpaine, riski kasvaa entisestään.
Uudet verenpainemittarit tunnistavat epäsäännöllisen sykkeen, osa niistä jopa eteisvärinän. Aiemmin eteisvärinän tunnistaminen on vaatinut lääkärin lähetteen tutkimuksiin, mutta nyt saatavilla on älypuhelinsovelluksia ja lisälaitteita, joilla voi tutkimusten mukaan todeta eteisvärinän luotettavasti. Maallikon on kuitenkin vaikeaa arvioida uusien menetelmien hyötyä ja luotettavuutta, joten niistä kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.
Aivoverenvuodon hoitokeinot ovat yhä vähissä. Parantavaa kirurgista toimenpidettä ei ole, poikkeuksena valtimon pullistuman tukkiminen suonensisäisesti tai leikkauksessa lukinkalvon alaisessa aivoverenvuodossa.
Kun aivoverenvuoto on diagnosoitu, tärkein hoitotoimenpide on verenpaineen alentaminen. Siten pystytään pienentämään verenvuodon aiheuttamia vaurioita aivoissa. Valtimopullistumapotilaalla tupakoinnin lopettaminen on erityisen tärkeää.
– Vaikka aivoverenvuotoon ei ole parantavaa hoitoa, kaikkien AVH-potilaiden on huomattu hyötyvän hoidosta erikoistuneessa yksikössä. Oleellisinta ovat tilanteen stabilointi ja vääjäämättömien komplikaatioiden esto sekä nopea tunnistaminen ja hoito, Roine sanoo.
Aivoverenvuoto mullisti Harrin elämän - lue Harrin tarina
Yksilöllinen kuntoutusohjelma on toipumisessa tärkeää. Lähes joka toisen potilaan arvioidaan tarvitsevan kuntoutusta. Useimmiten tarvitaan moniammatillista kuntoutusta, josta on vielä pulaa useassa sairaanhoitopiirissä.
Sairaudesta seuraa usein häiriöitä liikkumiseen ja kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistiin, puheen ymmärtämiseen ja tuottamiseen sekä hahmotuskykyyn. Joka toiselle jää pysyvä haitta, ja puolella heistä vammat arvioidaan vaikeiksi. Toisaalta joka neljäs toipuu oireettomaksi ja yli puolet omatoimisiksi.
Kun valtimotukoksen avaaminen onnistuu ajoissa, valtaosa toipuu täysin. Vaikka ennuste onkin parantunut hoitojen kehittymisen ansiosta, AVH-sairaudet ovat yhä merkittävimpiä pysyvän invaliditeetin aiheuttajia.
Potilaan ikä ja muu terveydentila vaikuttavat kokonaistilanteeseen. Omalla motivaatiolla ja ympärillä olevalla tukiverkostolla on suuri vaikutus toipumiseen.
Asiantuntija: neurologian professori, vastaava ylilääkäri Risto O. Roine, Tyks ja Aivoliitto.
