Terve.fi

Eteisvärinän (flimmerin) hoito


Eteisvärinän hoito tapahtuu hidastamalla tai kääntämällä rytmi lääkkeillä, kääntämällä rytmi sähköllä tai leikkaushoidolla ja katetriablaatiolla.

Eteisvärinän hoito riippuu paljolti siitä, kuinka pitkään rytmihäiriö on oireillut. Alle 48 tuntia kestäneen eli tuoreen rytmihäiriön hoito on tyystin erilaista kuin yli 48 tuntia kestäneen rytmihäiriön. Lyhyesti voidaan hoito jakaa seuraavasti:

  • Rytmin hidastaminen lääkkein
  • Rytmin kääntäminen lääkkein
  • Rytmin kääntäminen sähköllä
  • Leikkaushoidot ja katetriablaatio

Tunnista eteisvärinä? Lue eteisvärinän oireista.

Rytminsiirto lääkkeillä

Tuore eteisvärinä voidaan yrittää kääntää normaaliin rytmiin. Tuoreen eteisvärinäkohtauksen kesto on alle 48 tuntia. Kohtauksen alku määritellään potilaan oirekuvan perusteella. Rytmiä pyritään ensisijaisesti kääntämään lääkkeillä, mutta jos tässä ei onnistuta, lääkkeet eivät jostain syystä sovellu käytettäväksi tai kun tila vaarantaa riittävän verenkierron, käännetään rytmi sähköllä. Lääkkellinen rytminsiirto ei ole yhtä tehokas kuin sähköinen rytminsiirto. Päätöksen lääkkeellisestä rytminsiirtotavasta tekee lääkäri, jota ohjaa sairaanhoitopiirin ohjeistus.

Rytmin kääntämiseen käytettäviä lääkkeitä ovat mm. kinidiini, ibutilidi, flekainidi sekä amiodaroni. Aiemmin yleisesti eteisvärinäkohtauksen hoitoon käytetty nopeavaikutteinen kinidiini on poistettu markkinoita. Sen korvaajaksi ovat nousseet ryhmän I C rytmihäiriölääkkeet (flekainidi ja propafenoni), jotka soveltuvat hyvin myös perusterveydenhuoltoon. Vertailevissa tutkimuksissa ne ovat olleet vähintään yhtä tehokkaita ja selvästi turvallisempia kuin kinidiini. Erityisen hyvin ne sopivat idiopaattisen eteisvärinän rytminsiirtoon ja niitä voidaan antaa myös WPW-oireyhtymää sairastavien eteisvärinäkohtaukseen.

Sähköinen rytminsiirto

Jos eteisvärinä päädytään kääntämään sähköllä, täytyy potilaan olla kuusi tuntia ravinnotta, koska toimenpide tehdään nukutuksessa. Potilas nukutetaan lyhyesti ja hänen rintakehälleen asetetaan defibrillaattorin anturat, joiden kautta johdetaan aluksi 50–100 Joulen sähköenergia. Usein yksi sähköisku riittää kääntämään eteisvärinän normaaliin rytmiin. Jos yksittäisellä iskulla ei saada toivottua vaikutusta aikaan, joulemäärää lisätään, kunnes rytmi kääntyy.

Sähköistä rytminsiirtoa ei tehdä ennen kuin eteisvärinän aiheuttanut perussyy on hoidettu.

Antikoagulanttihoito

Pidempi eteisvärinä (alkamisesta yli 48 tuntia) altistaa verihyytymille. Mikäli eteisvärinää ei hoideta 48 tunnin kuluessa, se joudutaan hoitamaan ns. pidemmän kaavan mukaan kasvaneen tukosriskin vuoksi, sillä iskettäessä sähköllä hyytymät voivat lähteä liikkeelle. Mikäli eteisvärinän kesto on yli 48 tuntia tai alkuajasta ei ole tietoa, täytyy aloittaa antikoagulantti- eli verenohennushoito. Vaihtoehtoja ovat varfariini sekä uuden polven antikoagulantit, joita potilaan tulee käyttää vähintään kolmen viikon ajan, jonka jälkeen voidaan yrittää rytmin siirtoa. Varfariinihoidossa mitataan INR-arvoa, jonka tavoitearvo on 2–3. INR kuvaa verenhyytymisen kestoa normaaliin verrattuna. Arvon on oltava tavoitealueella kolmen peräkkäisen viikon ajan, jotta sähköinen rytminsiirto on mahdollista. Tällöin rytminsiirto tehdään yleensä suoraan sähköisesti samaan tapaan kuin yllä kuvattiin. Rytminsiirron jälkeen verenohennuslääkettä jatketaan vielä useamman viikon ajan.

Millainen on eteisvärinän ennuste? Lue lisää eteisvärinästä.

Hoito uusilla antikoagulanteilla on yksinkertaisempaa. Lääkettä syödään neljä viikkoa, jonka jälkeen rytminsiirto voidaan tehdä. Uusien lääkkeiden haittapuolina ovat hinta, vasta-aineiden puuttuminen verenvuototilanteessa sekä tietyt rajoitukset esim. soveltumattomuus sydäntekoläppäpotilaille.

Miksi moinen kuuri on tarpeen? Eteisvärinä aiheuttaa sydämen eteisten supistumisen häiriön, joka taas altistaa veren hyytymiselle eteisten alueella. Eteisten ns. korvakkeisiin kehittyykin usein hyytymiä, jotka voivat puolestaan lähteä liikkeelle ja pahimmillaan aiheuttaa aivoveritulpan ja lopulta jopa aivohalvauksen. Erityisen suuri riski on silloin, kun rytmi kääntyy jälleen normaaliksi. Suurimmillaan vaara on kahden rytminsiirtoa seuraavan vuorokauden aikana. Verenohennuslääkkeellä pyritään ehkäisemään näiden hyytymien muodostumista ja lisäksi liuottamaan jo muodostuneita hyytymiä. Kolmen viikon lääkityksellä hyytymien aiheuttama riski saadaan minimoitua, ja tällöin rytmisiirto voidaan tehdä suhteellisen turvallisesti. Verenohennuslääkitystä käytetään yleensä vähintään kuukauden ajan rytminsiirron jälkeen, koska sydämen eteisten mekaaninen toiminta palautuu normaaliksi vasta vähitellen rytmin käännyttyä. Uusien hoitokäytäntöjen mukaisesti joillakin potilailla rytminsiirto voidaan suorittaa jo aikaisemmin, jos ruokatorven kautta tehtävässä sydämen ultraäänessä ei nähdä hyytymiä.

Rytmin hidastaminen ja eteisvärinän estäminen

Kun rytmihäiriö on saatu korjattua, sitä on pyrittävä ehkäisemään. Tästä käytetään termiä rytminhallinta. Ehkäisy tapahtuu yleensä sydänlääkkeillä. Käytettäviä lääkkeitä ovat mm. beetasalpaajat ja amiodaroni.

Pitkäkestoinen eteisvärinä alkaa rytminsiirron jälkeen uudestaan vuoden kuluessa suurimmassa osassa tapauksia, mikäli estolääkitystä ei käytetä. Estolääkitys on aiheellinen erityisesti silloin, kun eteisvärinää siedetään huonosti.

Yleensä estolääkitys ei poista oireita kokonaan, ja vähintäänkin satunnaisia kohtauksia esiintyy silloin tällöin. Tällöin hoidolla on kaksi päätarkoitusta: sydämen toiminnan sääteleminen niin, että se toimii mahdollisimman tehokkaasti vallitsevissa olosuhteissa, sekä hyytymien muodostumisen ehkäisy.

Toiminnan säätelemiseen käytetään useimmiten sydänlääkkeitä kuten digoksiinia, beetasalpaajia, ACE-estäjiä sekä diureetteja.

Hyytymien ehkäisyssä käytetään varfariinin ohella uudempia, suoria antikoagulantteja kuten dabigatraani ja rivaroksabaani, joilla on useita etuja varfariiniin nähden, mm. pienempi tarve seurantakäynneille. Aspiriinia ei nykyisin käytetä hyytymien estämiseen eteisvärinän yhteydessä kuin poikkeustapauksissa, kuten tekoläppäleikkausten jälkeen pysyvästi sekä sepelvaltimoiden pallolaajennuksen väliaikaisesti.

Leikkaushoidot ja katetriablaatio

Joskus harvoin on mahdollista hoitaa eteisvärinä myös leikkauksella. Leikkauksessa vaikutetaan eteisten alueella sydämen johtumisteihin, ja sitä kautta estetään eteisvärinäkohtauksen kehittyminen. Leikkaushoitoon turvaudutaan yleensä vasta kun vähemmän kajoavat keinot on koettu toimimattomiksi.

Katetriablaatiossa viedään paikallispuudutuksessa laskimoteitse katetrit sydämen eteisiin, ja kuumennetaan tai jäähdytetään sydämen sisäpintaa paikallisesti. Näin saadaan tietyt kohdat sähköä johtamattomiksi ja estetään eteisvärinä. Leikkaus ja katetriablaatio soveltuvat kuitenkin vain osalle kaikista eteisvärinäpotilaista. Leikkaushoito estää yleensä tehokkaasti eteisvärinän uusimista.

Lähteet:

Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito; Pekka, M J Raatikainen, Suomen Lääkärilehti nro 49-50 2002.

Marx: Rosen's Emergency Medicine: Concepts and Clinical Practice, 5th Edition, Copyright 2002 Mosby, Inc.

Fox CS, Parise H, D’Agostino RB Sr, et al. Parental atrial fibrillation as a risk factor for atrial fibrillation in offspring. JAMA. 2004;291(23):2851-2855.

Heikkilä J ym. (toim.) 2008, Kardiologia 2. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Jousimaa JP ym. (toim.) 2013, Lääkäri Käsikirja 11. painos. Eteisvärinän hoitolinjan valinta: sykkeen- vai rytminhallinta? Duodecim. Helsinki.

Eteisvärinä (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 13.2.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Julkaistu: 29.3.2018