Olemme koonneet muutamia yleisimpiä fysikaalisia mittauksia tälle sivulle – tutustu tutkimusten kuvauksiin.

Polysomnografia

Polysomnografia-unitutkimus tarkoittaa nukkumisen aikana tapahtuvaa elimistön toimintojen seurantaa. Polysomnografiatutkimuksessa voidaan monitoroida mm. seuraavia arvoja: aivosähkökäyrä, silmien liikkeet, purentalihasten supistelut, sydänkäyrä, hengitystaajuus ja voima, hengitysteiden ilmavirtaus, veren happiosapaine, kehon asento ja raajojen liikkeet.

Polysomnografialla tutkitaan unenaikaisia oireita, joita ei tavanomaisemmilla tutkimuksilla pystytä selvittämään. Uniapnea lienee tyypillisin tällaisista vaivoista. Tutkimuksia tehdään yleensä unilaboratorioissa, joita Suomessa on lähinnä yliopistosairaaloissa.

Suomalaiset ovat kehittäneet ns. unipatjalaitteen, jolla voidaan rekisteröidä useita niistä arvoista, joita edellä lueteltiin, ilman että tutkittavaan on tarvinnut kytkeä useita (unta häiritseviä) johtoja ja anturoita. Tämä helpottaa huomattavasti tutkimuksen suorittamista. Unipatjatutkimusten saatavuus ei kuitenkaan ole erityisen hyvä.

Schirmerin testi

Schirmerin testillä mitataan silmän kyynelerityksen määrää. Tutkimusta käytetään useimmiten kuivasilmäisyyden selvittelyissä.

Tutkimuksessa alaluomien sisäpinnalle asetetaan roikkumaan paperiliuska, joka kostuu kyynelerityksestä.

Mitä runsaampi kyyneleritys, sitä pidemmälle kosteuden raja ehtii. Tietyn ajan kuluttua liuskat poistetaan ja kostuneen alueen pituus mitataan. Verrattaessa tätä raja-arvoon, saadaan jonkinlainen objektiivinen arvio silmien kyynelerityksen määrästä.

Kuivasilmäisyyden raja-arvona pidetään, mikäli liuska kostuu enintään 5 mm 5 minuutissa ilman paikallispuudutusta.

Kuva: Schimer-testiliuska

Rasitus-EKG

Rasitus-EKG on tutkimus, jolla ensisijaisesti selvitetään objektiivisesti sepelvaltimotaudin vaikeusastetta, mutta sillä voidaan selvittää myös työkykyä, keuhkojen toimintaa ja rytmihäiriötaipumuksia.

Kipu on sepelvaltimotaudin tyyppioire rasituksessa. Kipu tuntuu yleensä keskellä rintaa puristavana ja voi säteillä vasempaan olkaan ja käsivarteen sekä leukaperiin. Rasitus-EKG:ssä pyritään henkilöä fyysisesti rasittamalla saamaan aikaiseksi sydämeen hapenpuute. Jos tutkittavan sepelvaltimot ovat ahtaat, tulee rasituksessa esille sydänlihaksen hapenpuute, joka aiheuttaa tyypilliset muutokset sydänfilmiin. Lisäksi voi esiintyä tyypillistä rintakipua.

Rasitus-EKG:ssa tutkittavan rintakehään kiinnitetään 12-kanavaisen EKG-laitteen kaapelit ja tutkittava asettuu kuntopyörälle (vaihtoehtoisesti juoksumatto tai käsikampi). Tutkittava polkee pyörällä, jonka vastus kasvaa tietyin aikavälein aina saman verran.

EKG rekisteröidään useita kertoja tutkimuksen aikana, samoin verenpaine ja pulssi. Useimmiten nykyaikana EKG:n voi nähdä laitteiston näytöltä suoraan ja mahdollinen tietokoneohjelma voi analysoida sitä alustavasti.

Rasitus-EKG päättyy joko selkeiden sepelvaltimotaudin oireiden ilmaantumiseen, tavoitepulssin (140-160 lyöntiä minuutissa) saavuttamiseen tai uupumiseen. Toipumisvaiheessa rekisteröidään edelleen kaikkia edellä mainittuja suureita.

Tutkimus keskeytetään jos ilmenee rintakipuja, vaarallisia rytmihäiriöitä tai EKG:ssä on merkkejä sydänlihaksen hapenpuutteesta.

Lääkäri valvoo rasitustestin suoritusta ja hän myös analysoi tutkimuksen tuloksen. Analysointi on kohtalaisen monimutkaista ja vaatii muidenkin asioiden huomioon ottamista kuin mitä testin aikana on ilmennyt tai todettu mitaten. Hyvin onnistunut tutkimus voi varmistaa esimerkiksi sepelvaltimotaudin olemassaolon.

Kokeen luonteesta riippuen sydänlääkitys on joko keskeytetty ennen tutkimusta tai käynnissä normaalisti. Muista kysyä lääkäriltä, täytyykö lääkitys keskeyttää ja miten se toteutetaan? Kokeeseen ei myöskään kannata mennä juuri syöneenä.

Lisätietoa sepelvaltimotaudista 

Spirometria

Spirometrialla tarkoitetaan keuhkojen hengityskapasiteetin (puhalluskyvyn) mittaamista.

Spirometriaa käytetään keuhkosairauksien, kuten astman ja COPD-taudin, eli keuhkoahtaumataudin tutkimiseen.

Yleensä spirometria tehdään niin että tutkittava vetää keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhaltaa useamman kerran täydellä voimalla spirometrialaitteeseen joka rekisteröi puhalluksesta mm. uloshengitetyn ilman tilavuuden ja useita eri virtausnopeuksia. Tutkittavalle voidaan antaa keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Tutkimus kestää noin puoli tuntia.

Kun tulokset korreloidaan tutkittavan ikään, kokoon ja sukupuoleen, voidaan niitä verrata normaaliväestön vastaaviin lukemiin.

Jos sinulla on ollut flunssa, poskiontelontulehdus tai vastaava tulee tutkimus tehdä vasta kaksi viikkoa tulehduksen jälkeen. Ennen tutkimusta ei saa nauttia neljään tuntiin tupakkaa, kahvia, kolajuomia tai muita piristäviä juomia, puoleentoista vuorokauteen alkoholia eikä kolmeen vuorokauteen mitään yskänlääkettä.

Kaikututkimus

Poskionteloiden kaikututkimuslaite on ultraääntä lähettävä laite, jota käytetään poskiontelotulehdusten tutkimiseen. Tutkimuksessa poskipäätä vasten painetaan ultraäänilähetin joka lähettää poskionteloiden suuntaan ääniaaltoja. Nämä ääniaallot kimpoavat takaisin poskiontelon eri rajapinnoista.

Kaikututkimuslaite vastaanottaa kyseiset ääniaallot ja tekee niistä heti tulkittavissa olevan kuvaajan. Laitteesta riippuen tulos esitetään joko LED-valoilla tai LCD-näytölle piirtyneenä kuvaajana.

Kaikukuvauslaitteen tulosten tulkinta on kohtalaisen yksinkertaista: jos poskionteloista heijastuu ääniaaltoja 4-6 cm etäisyydeltä (ns. takaseinäkaiku), poskiontelotulehdus on todennäköinen. Laitteen käyttö vaatii kuitenkin kokemusta.

Tutkimuksia tehdään lähes jokaisessa terveydenhuollon yksikössä. Tutkimus kestää korkeintaan minuutteja on täysin kivuton.

Keuhkojen röntgenkuva (thoraxröntgen)

Keuhkojen röntgenkuva, thoraxröntgen, on yksi lääketieteen perustutkimuksista. Siinä keuhkoista otetaan edestä ja sivusta röntgenkuva.

Tutkimusta käytetään erittäin paljon sekä diagnostiikassa että seurannassa.

Tavallisimpia keuhkojen kuvauksen aiheita ovat keuhkojen tulehdustautien diagnosointi ja sydämen tilanteen diagnosointi ja seuranta.

Sydänfilmi, EKG

Sydänfilmi eli EKG (elektrokardiografia) mittaa sydämen sähköistä toimintaa.

Normaali sydänfilmi sisältää 12 eri kanavaa, joista kuusi mittaa sähköimpulsseja raajoista ja kuusi rintaan kiinnitetyistä elektrodeista, jotka mittaavat sydämen sähköistä toimintaa eri suunnista.

Normaalisti sydänfilmi tulostetaan pitkulaiselle paperinauhalle joka asiaa tuntemattomalle näyttää melkoiselta syheröltä. Sydänfilmien tulkinta on monimutkaista ja vaatii perusteellisen koulutuksen. Asiansa osaava lääkäri voi diagnosoida sydänfilmistä monenlaisia sydänsairauksia, kuten rytmihäiriöitä, sydämen kokoon liittyviä ongelmia, sepelvaltimotautia ja sydäninfarkteja.

Sydänfilmi on yksi sydändiagnostiikan kulmakivistä ja on säilyttänyt asemansa vuosikymmenien ajan halpana ja tehokkaana tutkimuksena. Nykyiset uudet koneet pystyvät tulkitsemaan sydänfilmiä myös automaattisesti, mutta voivat tehdä karkeita virheitä eikä kone osaa ottaa huomioon kokonaisuutta. Siksi lääkäri viimekädessä tarkastaa ja tulkitsee EKG-nauhan aina itse.

Astmarasituskoe

Astmarasituskokeella on tarkoitus selvittää sitä, aiheuttaako rasitus tutkittavalle keuhkoputkien supistustilan.

Tutkimuksessa mitataan ensin normaalit spirometria-arvot, jonka jälkeen tutkittava juoksee, hiihtää tai muutoin rasittaa itseään kunnes määrätty aika on kulunut loppuun tai oireet (yskä, hengenahdistus, hengityksen vinkuminen) ovat selkeät.

Välittömästi rasituksen päätyttyä ja jonkin aikaa sen jälkeen mitataan uudestaan spirometria-arvot, joiden muutoksista voidaan tehdä diagnostisia johtopäätöksiä.

Mikäli puhallusarvot selvästi huononevat tutkimuksen yhteydessä, rasitusastma on todennäköinen.

Varjoainekuvaus

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on tutkimus, jonka tarkoituksena on kartoittaa sepelvaltimoissa olevia ahtaumia.

Varjoainekuvaus tehdään yleensä silloin kun tutkittavalla on sepelvaltimotauti ja suunnitellaan ohitusleikkausta. Joskus tutkimus tehdään kun oireet sopivat sepelvaltimotautiin mutta rasitus-ekg tai muu tutkimus ei ole antanut objektiivista näyttöä siitä tai sen vaikeusasteesta. Muitakin aiheita varjoainekuvaukseen on.

Varjoainekuvauksessa toiseen reisivaltimoon työnnetään puudutuksessa katetri, joka uitetaan sepelvaltimoiden tyveen. Katetrin kautta verenkiertoon ruiskutetaan varjoainetta, joka leviää myös sepelvaltimoihin.

Ruiskutusvaiheessa otettu kuva näyttää yleensä selvästi sepelvaltimoiden anatomian ja tällöin on myös mahdollista todeta mahdolliset ahtaumat.

Varjoainekuvaukseen liittyy usein sisäreiden ja nivusen alueen mustelma, joka yleensä paranee ilman suurempia ongelmia. Se saattaa tosin olla melko hurjan näköinen parhaimmillaan.

Tietokonetomografia (TT)

Tietokonetomografia eli TT on röntgenmenetelmä, jossa useasta eri suunnasta tähdätyillä röntgensäteillä kuvataan elimistöä ja tietokone laskee kuvien yhteistuloksesta ns. leikkeen eli kuvatulta alueelta poikkileikkauskuvan. Tutkimusta käytetään varsin yleisesti mm. pään, selän ja keuhkojen kuvaamiseen.

Spiraali-TT on taas tietokonetomografian erityissovellutus, jossa röntgensäteitä lähettävät laitteet kiertävät potilasta spiraalinomaisesti, jolloin tiettyjen sairauksien tutkimuksessa kuvien laatu on selvästi parempi kuin aikaisemmin.

Magneettikuvaus

Magneettikuvaus on kuvantamistutkimus, jossa ei käytetä lainkaan röntgensäteitä vaan radioaaltoja ja voimakkaita magneettikenttiä. Tutkimuksen avulla saadaan näkyville tarkkoja anatomisia rakenteita. Tutkimuslaitteen muodostamat kuvat perustuvat kehossa olevien vetyatomien reagoimiseen laitteen synnyttämässä magneettikentässä. Tutkimusmenetelmä sopii runsaasti vetyä sisältävien kudosten (mm. vettä ja rasvaa sisältävien) tutkimiseen. Tutkimuksessa voidaan tarvittaessa käyttää verenkiertoon annettavaa tehosteainetta, jolloin eri kudostyypit saadaan paremmin näkyviin.

PET-kuvaus ja PET-TT -tutkimus

PET-tutkimus (positroniemissiotomografia) on aineenvaihdunnallinen kuvantamistutkimus. Siinä laskimoon annostellaan lyhytikäinen radioaktiivinen merkkiaine, joka hakeutuu kohteisiin, joissa on vilkastunut sokeriaineenvaihdunta, esimerkiksi syöpäkudokseen. Kuvausmenetelmän avulla merkkiaineen kertymistä ja aineenvaihduntaa voidaan tarkkailla erikoisvalmisteisten gammakameroiden avulla.

PET-TT-tutkimuksessa yhdistetään kaksi kuvaustekniikkaa. Tutkimus alkaa matala-annoksisella tietokonekerroskuvauksella (TT), jonka avulla anatomiset rakenteet kartoitetaan. PET-kuvauksella kartoitetaan merkkiaineen kertymistä elimistöön ja lopuksi tietokone yhdistää kahdella eri kuvausmenetelmällä saadut kuvat päällekkäin yhdeksi kuvaksi, jossa merkkiaineen kertyminen voidaan paikantaa tarkasti.

Ambulatorinen verenpainemittaus

Ambulatorisella verenpainemittauksella tarkoitetaan menetelmää, jossa tutkittavalle asennetaan kannettava verenpainemittari yleensä vuorokauden ajaksi. Tämä verenpainemittari on ohjelmoitu mittaamaan tietyin väliajoin, esim. 15-30 min välein tutkittavan verenpainetta.

Laite rekisteröi verenpaineen muistiinsa ja tutkimuksen päätyttyä laite tulostaa raportin josta voidaan nähdä verenpaineen vaihtelu koko vuorokauden ajalta. Tutkimusta käytetään useimmiten silloin kun vastaanotolla saatujen verenpainearvojen epäillään olevan epätarkkoja syystä tai toisesta.

Ambulatorinen verenpaineen mittauksia suoritetaan suuremmissa terveyskeskuksissa ja fysiologisilla asemilla.

Ultraäänimittaukset

Ultraäänitutkimuslaite perustuu äänen kulkuun elimistössä. Laite lähettää ultraääniaaltoja paljolti samalla periaatteella kuin kaikuluotain. Nämä ääniaallot heijastuvat takaisin erilaisista elimistön rajapinnoista ja näin muodostuu kuva elimistöstä. Ultraäänitutkimuksia käytetään hyvin paljon sen suhteellisen halvan hinnan ja hyvän saatavuuden vuoksi. Se on perustutkimus mm. sappikivitaudin ja virtsatiesairauksien selvittelyissä.

Doppler-ultraäänitutkimus on tavallisen ultraäänitutkimuksen erityissovellus jolla voidaan mitata elimistössä tapahtuvia virtauksia, pääasiassa veren virtaamaa. Tärkeimmät käyttöaiheet ovat sydämen kaikututkimus sekä kaulasuonten kaikututkimus.

Metakoliinialtistus

Tutkimusta käytetään useimmiten silloin kun epäillään astmaa, mutta spirometriatutkimus on tuottanut normaalin tuloksen. Metakoliinitutkimuksessa tutkittavalle annostellaan metakoliinia toistuvissa annoksissa ja tutkittava puhaltaa spirometriin. Terveen yksilön puhallusarvot saattava laskea vähäisesti, astmaatikon lukemat sen sijaan vähintään yli 20 % ja mikäli metakoliinia annostellaan edelleen, lukemat jatkavat laskemistaan.

On olemassa sairauksia ja tiloja jotka voivat aiheuttaa astmaa muistuttavat tulokset altistuskokeessa kuten bronkioliitti, kemiallisten aineiden ärsytys, krooninen keuhkoputken tulehdus, sydämen vajaatoiminta, heinänuha, sarkoidoosi ja tavalliset flunssat.