Terve.fi

Yleistietoa sepelvaltimotaudista


Sepelvaltimotautia on tutkittu paljon, ja sen aiheuttajat tunnetaan jo melko hyvin.

Sepelvaltimotaudilla tarkoitetaan sydänlihakseen verta kuljettavien pienten valtimoiden eli sepelvaltimoiden ahtautumista.

Sepelvaltimoiden ahtautumisen syynä on ateroskleroosi eli prosessi, jossa sepelvaltimoiden seinämään kertyy ylimääräistä rasvaa ja kovettumaa, jolloin muodostuu ateroomaplakki. Ateroomaplakki kaventaa suonen läpimittaa ja haittaa näin verenkiertoa.

Huono verenkierto sydämessä johtaa alkuun suuremmassa rasituksessa, myöhemmin lievemmässäkin rasituksessa rintakipuun, joka voi säteillä tyypillisesti vasempaan käteen sekä kaulalle. Jos sairaus pääsee etenemään pitkälle, seurauksena voivat olla levossakin esiintyvät rintakivut ja sepelvaltimon tukkeutumisen aiheuttama sydänlihaksen äkillinen hapenpuutos eli sydäninfarkti. Joskus pieneenkin ateroomaplakkiin voi tulla repeämä, johon kehittyy äkillisesti sepelvaltimon tukkiva ja sydäninfarktin aiheuttava verihyytymä eli trombi.

Lue lisää sepelvaltimotaudin oireista.

Sepelvaltimotaudin aiheuttajat

Sepelvaltimotauti on sairaus, jonka tutkimiseen on panostettu huomattavia määriä aikaa ja rahaa sekä lääkeyritysten että yleishyödyllisten organisaatioiden taholta. Tämän vuoksi sepelvaltimotaudin aiheuttajat ja niiden merkitys tunnetaan huomattavasti paremmin kuin monen muun sairauden taustat.

Perintötekijät ovat usein sepelvaltimotaudin kehittymisen takana. Jos molemmilla vanhemmilla on todettu sepelvaltimotauti, on kohtalaisen todennäköistä, että sellainen todetaan myös heidän lapsillaan aikaa myöten.

Koholla olevat veren kolesteroliarvot ovat selvä sepelvaltimotaudin riskitekijä. Yleisesti käytössä olevat veren rasva-arvot ovat kokonaiskolesteroli, veren rasvat eli triglyseridit sekä "hyvä" HDL-kolesteroli ja "huono" LDL-kolesteroli. HDL-kolesterolin koholla oleminen on hyvä asia. Rasva-arvojen koholla oleminen on yleensä seurausta epäterveellisistä ravintotottumuksista. Ravinnossa on tällöin liikaa rasvaa, ja erityisesti sen tyydyttyneet rasvat ovat pahasta. On myös olemassa perinnöllisiä rasva-aineenvaihdunnan häiriötä, jolloin rasva-arvot voivat olla hyvin korkeat vaikka ravinto olisikin terveellistä.

Tupakointi on yksiselitteinen sepelvaltimotaudin aiheuttaja ja pahimmasta päästä. Sen lisäksi, että se nostaa sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä, se on riskitekijä myös useille muille vakaville sairauksille, kuten keuhkosyövälle ja keuhkoahtaumataudille (COPD). Tupakoinnin lopettaminen alentaa aikaa myöten sydäninfarktin riskiä noin 65 prosentilla, ja kokonaiskuolleisuutta 32%:lla.

Koholla oleva verenpaine nostaa sepelvaltimotaudin riskiä useita prosentteja, sitä enemmän mitä reilummin verenpaine on koholla. Verenpaineessa diastolisella eli lepopaineella on suorempi korrelaatio riskiin kuin systolisella eli työpaineella. Verenpaineen alentaminen esimerkiksi liikunnalla, laihduttamisella tai lääkkeillä alentaa sepelvaltimotaudin riskiä selvästi.

Diabetes nostaa sepelvaltimotaudin riskiä. Diabetes sairautena aiheuttaa runsaasti verisuonimuutoksia etenkin pienissä verisuonissa. Diabeteksen tehokas hoito hidastaa verisuonimuutosten etenemistä.

Ylipaino altistaa sekä sokeritasapainon häiriöille, korkeille veren rasva-arvoille että verenpainetaudille, jotka ovat kaikki sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Ilmeisesti ylipaino sinällään on myös itsenäinen sepelvaltimotaudin riskitekijä. Vyötärö-lantiosuhde korreloi hyvin sepelvaltimotaudin riskin kanssa. Muutenkin on todistettu, että ns. omenalihavuus, joka on miehillä yleisempi, on suurempi riskitekijä kuin ns. päärynälihavuus. Laihduttaminen alentaa riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.

Sepelvaltimotaudin seuranta

Sepelvaltimotautipotilaalle on ollut tapana järjestää säännöllinen seuranta. Seurantakäyntien väli vaihtelee muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen sepelvaltimotaudin vaikeusasteen mukaan. Käyntien yhteydessä sydän ja keuhkot kuunnellaan, tarkistetaan verikokeita ja sydänfilmi, mahdollisesti keuhkoröntgenkuvakin. Mikäli lääkityksen kanssa on ollut ongelmia tai tuntuu että rintakipuoireet ovat lisääntyneet, voidaan suunnitella lisäselvityksiä tai muuttaa lääkitystä.

Sepelvaltimotaudin periytyvyys

Sepelvaltimotauti on jossakin määrin periytyvä sairaus. Kuten useimpiin osittain periytyviin sairauksiin, ympäristötekijät vaikuttavat suuresti taudin kehittymiseen. Perinnölliset kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöt altistavat sepelvaltimotaudille, mutta kaiken kaikkiaan sepelvaltimotaudille altistavia geenejä ei vielä hyvin tunneta.

Sepelvaltimotaudin yleisyys

Sepelvaltimotauti on varsin yleinen sairaus, etenkin vanhemmassa väestössä. Mini-Suomi -tutkimuksen mukaan sepelvaltimotautia sairasti vanhusväestössä 26 prosenttia miehistä ja 17 prosenttia naisista. Toisessa kotimaisessa tutkimuksessa 70 - 89-vuotiaiden sepelvaltimotaudin yleisyydeksi saatiin jopa 45 prosenttia. Sepelvaltimotaudin kriteerit vaihtelevat jonkin verran tutkimuksesta toiseen, mikä selittää osaltaan eroja.

Väestön vanhentuessa sepelvaltimotauti yleistyy, mutta samaan aikaan elintapamuutokset ja hoidon tehostuminen vähentävät sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä. Sairaus on kuitenkin yksi kansansairauksistamme ja yleisimmistä kuolinsyistämme.

Lisätietoa sepelvaltimotaudin hoidosta.

Sepelvaltimotaudin ennuste

Joka neljäs kuolema Suomessa johtuu sepelvaltimotaudista. Hoitamattomana sepelvaltimotauti johtaa sydämen verenkierron huonontumiseen, rintakipujen lisääntymiseen, mahdolliseen sydäninfarktiin ja sydämen vajaatoimintaankin. Äkkikuolemakin on mahdollinen. Hoidettuna sepelvaltimotaudin eteneminen on huomattavasti hitaampaa.

Sepelvaltimotaudin diagnoosi ei aina tarkoita sitä, että päädytään pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen. Usein oireet ovat hallittavissa lääkityksellä, ja potilas voi elää täyspainoista elämää diagnoosista huolimatta.

Lähteet:

Kervinen H., Sepelvaltimotauti, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Stabiili sepelvaltimotauti (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 3.4.2018). www.kaypahoito.fi

ICD-10:

I20 Angina pectoris

I21 Sydäninfarkti

I22 Uusiva sydäninfarkti

I25 Pitkäaikainen iskeeminen sydänsairaus

R07.1 Hengitykseen liittyvä rintakipu

R07.2 Sydänalan kipu

R07.3 Muu rintakipu

R07.4 Määrittämätön rintakipu

Julkaistu: 5.4.2018