Tunnista verenpaineen riskit

Kohonnut verenpaine on yksi suurimmista kansanterveysongelmista Suomessa. Verenpainetautia sairastaa Suomessa yli 600 000 ihmistä. Vain 60–70 % tietää kohonneesta verenpaineestaan. Aamu on verenpainepotilaalle suurimman riskin aikaa. Useiden tutkimusten mukaan sydäninfarktien ja aivohalvausten esiintyminen on yleisintä heti heräämisen yhteydessä. Kohonnut verenpaine johtaa elinvaurioihin, kuten sydämen vasemman kammion laajentumaan. Riskien välttämiseksi kohonneen verenpaineen tehokas hoito on tärkeää.

Tuoreet tutkimustiedot osoittavat, että jopa puolella potilaista verenpaine ei todellisuudessa olekaan hallinnassa aamun tunteina, vaikka niin luullaan. Ympärivuorokautisen verenpainekontrollin saavuttamiseksi asiantuntijat suosittavat verenpainelääkettä, jonka teho säilyy annostelujakson alusta loppuun saakka.

”Tutkimusten mukaan aamuyön tunteina sydäninfarkti- ja aivohalvausriski on suurimmillaan. Silloin muun muassa kortisolituotanto ja muut elintoiminnat alkavat elpyä, mikä näkyy myös verenpaineen nousuna. Jos taustalla on jo valmiiksi kohonnut verenpaine tai lääkityksen vaikutusaika alkaa loppua, verenpaineen nousu voi olla huomattavaakin”, kertoo ylilääkäri Hannu Vanhanen Sydänliitosta.

Verenpaine vaihtelee luonnostaan eri vuorokauden aikoina, mutta erityisen suurta vaihtelu on yön ja aamun aikana. Aamuinen voimakas verenpaineen kohoaminen koskettaa lähes kaikkia verenpainepotilaita ja yhä useammalle potilaalle se on merkittävä riskitekijä.

”Kohonnut verenpaine on merkittävä kansanterveysongelma. Kokonaan hoitamattomien potilaiden lisäksi on niitä, joita hoidetaan, mutta verenpainelukemat ovat hoidosta huolimatta liian korkeat. Hoidon tehottomuutta ei havaita ja potilas altistuu hoidosta huolimatta kohonneen veranpaineen aiheuttamille riskeille”, kuvaa Boehringer Ingelheimin lääketieteellinen johtaja Tapio Kerttula tilannetta ja jatkaa: ”Suomessa kohonnut verenpaine aiheuttaa ison osan sairastuvuudesta sydän- ja verisuonitauteihin – tästä aiheutuu itse sairauksien ja kuolemien aiheuttaman inhimillisen taakan lisäksi merkittäviä kuluja yhteiskunnalle. Huolimatta viime vuosikymmeninä parantuneista elintavoista ja sydän- ja verisuonitautisairastavuuden vähenemisestä, suomalaisten elintavat ovat jälleen kehittymässä huonoon suuntaan: ylipaino ja fyysinen passiivisuus lisääntyvät.”

Vanhasen mukaan kohonnut verenpaine alkaa yleistyä 30–40 ikävuoden jälkeen. Työpaine eli systolinen paine nousee iän mukana aina 70–80 ikävuoteen saakka ja lepopaine eli diastolinen paine alkaa tasaantua 50–60 -vuotiailla, minkä jälkeen se alkaa laskea sekä naisilla että miehillä.

”Verenpaineen mittauttaminen on tärkeää, sillä kohonnut verenpaine ei useinkaan alkuun oireile. Kohonneen verenpaineen tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Näin hoito voidaan aloittaa ajoissa ja estää kohde-elinvauriot”, kertoo Kerttula.

Jokaisen olisi hyvä tarkkailla verenpainettaan mittauttamalla se noin kerran vuodessa, vaikka paine olisikin vielä normaalilukemissa. Halvin ja tehokkain tapa estää kohonnutta verenpainetta on puuttua ajoissa vaaratekijöihin.

Sairastumisriski kasvaa tupakoivilla ja niillä, joilla veren kolesterolipitoisuus on suuri. ”Tupakointi huonontaa verenkierron säätelyä ja vaikuttaa verisuonten seinämien rakenteeseen”, huomauttaa Kerttula.

”Hoitamattomana kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, aiheuttaa haitallisia muutoksia verisuonissa, altistaa aivohalvausten kehittymiselle ja sydäninfarkteille sekä nopeuttaa munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä”, kertoo Vanhanen.

Verenpaine pyritään laskemaan niin normaaliksi kuin mahdollista ilman hoidosta aiheutuvia sivuvaikutuksia.

”Hyvien tulosten saavuttamiseksi ympärivuorokautisen verenpainekontrollin antava verenpainelääke on tärkeä. Kohonneen verenpaineen hoidon tärkeydestä aamun kriittisinä tunteina on olemassa tietoa. Hoitoa suunniteltaessa siihen voisi kiinnittää enemmän huomiota ja valita verenpainelääke, jonka teho kestää ympäri vuorokauden myös kerran päivässä annosteltuna, Kerttula kuvaa tilannetta.

Elämäntapamuutokset ovat välttämättömiä lääkehoidon tukena. Verenpainetta voidaan alentaa myös elämäntapamuutoksilla – laihduttamalla, vähentämällä suolan käyttöä, lisäämällä liikuntaa ja rajoittamalla alkoholinkäyttöä. Vaikka tupakointi ei juuri vaikuta verenpainetasoon, se lisää sepelvaltimotautiin sairastumisen riskin moninkertaiseksi.

Verenpainetta tarvitaan pitämään yllä riittävää verenkiertoa ja hapensaantia elimistössämme.

Verenpaine vaihtelee elimistön kuormituksen mukaan. Se nousee, kun ihminen liikkuu, jännittää tai suuttuu ja laskee, kun henkilö lepää. Tilapäinen vaihtelu on siis normaalia. Elimistölle vahinkoa syntyy vasta, kun verenpaine on jatkuvasti kohonnut.

Suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa edelleen korkea, vaikka tilanne onkin kehittynyt parempaan viimeisen 25 vuoden aikana.

Verenpaine ilmoitetaan kaksiosaisena lukemana elohopeamillimetreinä, esimerkiksi 140/90 mmHg. Ensimmäinen luku kertoo systolisen paineen eli yläpaineen, joka tarkoittaa korkeinta valtimoissa vallitsevaa painetta sydämen supistuksen aikana. Toinen luku on diastolinen paine eli alapaine, joka on valtimoissa vallitseva alin paine sydämen lepovaiheessa.

Vain 60–70 % verenpaineen kertamittauksissa arvon 140 tai 90 mmHg ylittävistä 35–64 -vuotiaista suomalaisista tietää kohonneesta verenpaineestaan. Noin kolmasosa asian tietävistä käyttää verenpainelääkitystä ja vain neljänneksellä hoidetuista verenpaine alittaa arvot 140 ja 90 mmHg eli tavoitelukemat. Huonoon hoitotilanteeseen on useita syitä: suomalaisten yleisesti korkea verenpaine, hoidon suhteellisen myöhäinen aloittaminen ja lääkehoidon tehottomuus.

Verenpaineen mittaaminen on ainoa keino selvittää verenpainetaso ja saada selville hoidon tarve. Jotta mittaustulos olisi luotettava, tutkittavan on ennen mittausta vältettävä rasittavaa liikuntaa, raskasta ateriointia sekä alkoholia ja tupakkaa. Potilas voi joutua seuraamaan verenpainetta myös kotona omalla mittarillaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Näin saadaan luotettava tieto verenpainetasosta.

Nykyisin on käytettävissä joukko erilaisilla vaikutusmekanismeilla toimivia, myös pitkävaikutteisia, verenpainelääkkeitä. Lääkäri valitsee potilaille mahdollisimman tehokkaan, turvallisen ja vailla sivuvaikutuksia olevan lääkkeen tai lääkkeiden yhdistelmän. Lääkkeen valintaan vaikuttavat usein muut samanaikaiset sairaudet kuten sepelvaltimotauti, diabetes ja astma. Sopivan lääkityksen löytyminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja saattaa joskus vaatia useita lääkemuutoksia.

Potilas itse vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen. Lääkärille kannattaa kertoa tuntemuksista ja epäillyistä sivuvaikutuksista, jotka eivät mene ohi alkuviikkojen totuttelun jälkeen. Sivuvaikutuksia saattavat olla esimerkiksi väsymys, kylmät jalat, huimaus, unihäiriöt, ärsytysyskä, päänsärky tai seksuaalielämän häiriöt. Potilaan tulee kertoa lääkärille myös muista käyttämistään lääkkeistä kuten hormonivalmisteista, luontaistuotteista ja reseptittä saatavista tulehduskipulääkkeistä.

”Kohonneen verenpaineen hoitamiseen käytetään useita lääkeryhmiä kuten angiotensiinireseptorin salpaajia, beetasalpaajia, diureetteja, kalsiumsalpaajia ja ACE-estäjiä”, toteaa Boehringer Ingelheimin lääketieteellinen johtaja Tapio Kerttula.

Tutkimustulokset osoittavat, että kaikilla verenpainelääkkeillä ympärivuorokautinen teho ei ole yhtä hyvä kerran päivässä annosteltuna ja sen vuoksi kaikki verenpainelääkkeet eivät suojaa potilasta aamuisilta sydänongelmilta yhtä hyvin (Lähde: White W).

”Osa kohonneesta verenpaineesta on selvästi periytyvää. Tarkkaa mekanismia ei tiedetä, mutta Suomessakin on sukuja, joissa joka sukupolvessa usealla henkilöllä on lääkitys verenpaineeseen. Taustalla voi olla esimerkiksi herkkyys ravinnon suolamäärälle. Yleisesti ottaen suuri osa kohonneesta verenpaineesta on elintapojen ja elintapavirheiden sekä altistavien perintötekijöiden eli geenien yhteisvaikutusta”, toteaa ylilääkäri Hannu Vanhanen Sydänliitosta.

Verenpaineen suositusarvot perustuvat laajoihin väestötutkimuksiin, joissa sydän- ja verisuonitautien vaaran on todettu kasvavan arvojen ylittyessä. Normaali verenpainetaso on alle 130/85 mmHg (ihanteellinen taso alle 120/80 mmHg) ja tavoitetaso kohonneen verenpaineen hoidon yhteydessä on alle 140/85 mmHg huolimatta iästä ja sukupuolesta, diabeetikoilla tavoite on vielä alempi eli alle 140/80 mmHg ja erityistapauksissa alle 130/80 mmHg. Osalla ihmisistä on pysyvästi kohonnut verenpainetaso eli hypertensio, mikä hoitamattomana lisää huomattavasti vaaraa sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

Verenpaineen kohoamiseen vaikuttavat monet tekijät. Perintötekijöillä on kiistatta vaikutusta, mutta vielä tärkeämpiä ovat elämäntavat. Runsas suolan saanti, liikapaino ja liiallinen, säännöllinen alkoholinkäyttö ovat tärkeimpiä suomalaisväestössä verenpainetta nostavia tekijöitä. Liikunnan puute kohottaa myös verenpainetta, samoin stressi, ahdistuneisuus ja kiireinen elämäntapa. Noin 95 %:lla niistä, joilla ei kohonneen verenpaineen taustalla ole mitään tiettyä sairautta, on kyseessä elämäntapojen aiheuttama tila.

Vajaalla 5 %:lla kohonneen verenpaineen syynä on jokin sairaus. Moniin munuaisten sairauksiin voi liittyä kohonnut verenpaine. Eräiden hormoneja tuottavien kasvainten ainoana oireena saattaa olla kohonnut verenpaine. Näiden potilaiden hoito on yleensä leikkaus, minkä jälkeen verenpaine palaa normaaliksi.

Monilla liikapainoisella kohonnut verenpaine kuuluu metaboliseen oireyhtymään (MBO), jolle ovat ominaisia lisäksi kohonnut kolesteroli- eli HDL-taso, kohoamaan pyrkivä verensokeri sekä keskivartalolihavuus. Tilaan liittyy huomattavasti nopeutunut verisuonten kalkkeutuminen eli ateroskleroosi. Siksi MBO:n hoitaminen on ensiarvoisen tärkeää.

- jos yläpainetaso on vähintään 160 mmHg tai alapainetaso vähintään 100 mmHg

- jo verenpaineen ylittäessä tason 140/90 mmHg, jos potilaalla on:

Lähteet

ylilääkäri Hannu Vanhanen, Suomen Sydänliitto ry.

lääketieteellinen johtaja Tapio Kerttula, Boehringer Ingelheim Finland Ky

Suomen Sydänliitto ry: esitteet, Naisen Sydän -ohjelma (www.naisensydan.fi)

Suomen Verenpaineyhdistys ry: Käypä hoito -suositus (1/2002), www.duodecim.fi/kh Kohonnut verenpaine

DETAIL-tutkimus, julkaistu New England Journal of Medicinea –lehdessä (2004; 351 : 1952-61)

Elliot W. Cyclic and Circadian Variations in Cardiovascular Events. AJH 2001; 14:291S-295S

Kario, K et al. “Morning surge in blood pressure as a predictor of silent and clinical cerebrovascular disease in elderly hypertensives. A prospective study.” Circulation 2003; 107:1401-1406

White, William “Cardiovascular risk and therapeutic intervention for the early morning surge in blood pressure and heart rate”. Blood Pressure Monitoring 2001, 6:63-72

Burnier M et al. Angiotensin II receptor agonists. Lancet 2003; 355:637-645

Neutel J et al. Evaluation of ARBs for 24 hour BP control: meta-analysis of a clinical database. J Clin Hypertens 2003; 5:58-63

Smith D et al. Comparison of telmisartan versus losartan: meta-analysis of titration-to-response studies. Blood Press Monit 2003;8111-117

White W et al. Effects of angiotensin II receptor blockers telmisartan versus valsartan on the circadian variation of blood pressure. Am J Hypertens 2004;17:347-353

Stefan N. Willich et al. Circadian Variation in the incidence of sudden cardiac deaths in the Framinham Heart Study Population. Am J Cardiol 1987; 60: 801-806)

Geoffrey H. Tofler et al. Modifiers of timing and possible triggers of acute myocardial infarction in the thrombolysis in myocardial infarction phase II (TIMI II) Study Group. J Am Coll Cardiol 1992; 20: 1049-55)

Michael W. Millar-Craig et al. Circadian variation of blood-pressure. The Lancet, April 15, 1978

Margaret Kelly-Hayes et al. Temporal patterns of stroke onset. The Framingham study. Stroke. 1995; 26: 1343-1347

James E. Muller et al. Circadian variation in the frequency of onset of acute myocardial infarction