HDL-hiukkaset kuljettavat kolesterolia elimistöstä maksaan. Ne muodostuvat lähinnä maksassa ja ohutsuolen seinämässä. HDL-hiukkaset sitovat itseensä kolesterolia elimistön soluista ja muista kolesterolihiukkasista, kuten LDL-hiukkasista.
HDL-kolesteroli voidaan jakaa vielä HDL2- ja HDL3 -alatyyppeihin. Erityisesti korkea HDL2-kolesterolin pitoisuus suojaa elimistöa ateroskleroosilta ja näin ollen sepelvaltimotaudilta. Myös HDL3-alatyyppi on arvioitu suotuisaksi. HDL-alatyyppien pitoisuutta ei yleensä määritetä, ja tavallinen HDL-kolesterolin pitoisuus onkin riittävä valtimotaudin riskin arviossa.
Valtimotaudilta suojaavan vaikutuksensa vuoksi HDL-kolesterolia kutsutaan hyväksi kolesteroliksi. HDL-kolesterolipitoisuuden tavoitetaso on yleisesti yli 1 mmol/L. Naisilla HDL-kolesterolipitoisuus on tavallisesti korkeampi kuin miehillä, joskus jopa yli 2. Yleensä tilanne on sitä parempi, mitä korkeampi on HDL-kolesteroli.
HDL-kolesterolia nostavat naissukupuolen lisäksi liikunta ja kohtuullinen alkoholin käyttö, mutta alkoholia ei kuitenkaan suositella hoitokeinoksi. Lääkkeistä HDL-kolesterolia nostavat eniten nikotiinihappo ja fibraatit. HDL-pitoisuutta pienentävät tupakointi ja testosteronihormonin käyttö.
